Kuulin vähän ennen lähtöä, että tuo meidän lähiuimarantamme Anse Vata on maailman kallein ranta. Siihen lasketaan hotellihuoneen hinta, ravintoloiden hintataso ja ilmeisesti myös palveluiden hinnat. Ei yllättänyt yhtään. Syyskuun visiitillä pyörryin joka kerta kaupassa, vaikka en ostanut kuin pientä iltapalaa ja aamupalatarvikkeet. En olisi varmaan koskaan lähtenyt tänne lomalle näistä hinnoista johtuen, kun Fijille tai Vanuatuun pääsisi paljon edullisemmin. Mikäli tänne saakka olisi jaksanut lähteä.
Anse Vataan ja viereiseen Baie des Citronsiin on keskittynyt paljon ravintoloita, kahviloita ja pikkuliikkeitä. Nämä ovat pisimmät hiekkarannat ja rannoilla on yleensä paljon paikallisia ja kaikki turistit. Näkymät ja ravintolat ovat todella kivoja, joten siellä on tullut käytyä hinnoista huolimatta (ennen koronaa). Yhtään olut- tai viinilasillista en ole vielä missään ravintolassa tilannut, joten en osaa sanoa paljonko ne hinnat pyörryttäisivät. Viinit ovat kaupassakin aika kallita, viinikaupoissa vieläkin kalliimpia. Eli enemmän kuin Suomessa. En tiedä käyvätkö paikalliset näissä ravintoloissa lainkaan vai ollaanko oltu aina turistien ja muiden expatien keskellä.
Luulen, että Suomesta tänne muuttavalla on helpompaa näiden hintojen kanssa, sillä ainakin tapaamani kanadalaiset ovat enemmän shokissa, kuin minä. Yksi kanan rintafile maksaa kaupassa 5-7 euroa. Koipireisi 7 euroa kappale. Tämä jaksaa hämmästyttää minua ja montaa muuta, että miten se on kalliimpi kuin file. Juusto on kallista, pieni pala (200 g) paketissa olevaa perusjuustoa on 3-4 euroa, hienommat juustot sitten tietysti paljon enemmän. Lounaat maksavat noin 20-25 euroa per pää. Ravintolakäynti on helposti yli satasen kahdelta. Ilman juomia siis. Paitsi ystävänpäivän spesiaalit oli tuplahintaisia. Eikä ole siis kyseessä mitkään erityisen hienot ravintolat. Luulisi, että paikalliset hedelmät olisi edullisia, mutta tuontihedelmät on halvempia, joskaan ei halpoja nekään. Paikallinen banaani voi maksaa euron kappale. Saarella on saaren hinnat.
Kun tulimme tänne, niin olimme jo maksaneet takuuvuokran, välityspalkkion ja tammikuun vuokran, joten kustannuksia ehti tulla jo monta tonnia. Vuokrat ovat aika kalliita niillä alueilla, joilla halusimme asua eli turvallisilla alueilla suhteellisen lähellä keskustaa. Täällä on todella paljon asuntomurtoja, joten osa alueista ja asunnoista, joita olin etukäteen katsonut, rankattiin syyskuun vierailulla pois, koska ne eivät olleet riittävän turvallisia. Katselin myös myytäviä asuntoja, mutta näillä kivoilla alueilla hinnat ovat helposti alkaen 500.000 euroa, mikä tuntuu minusta tähän kaupunkiin aika kalliilta. Jos haluaa merinäköalaa, niin hintaa tulee tietysti lisää. Nyt kun itsenäistymisäänestys taas lähestyy, ovat ihmiset kuulemma laittaneet paljon asuntoja myyntiin varmuuden vuoksi. Ei siis mikään paras hetki edes miettiä asunnon ostoa.
Kaikki kotiin liittyvä maksaa myös todella paljon. Sähköön menee noin 70-90 euroa kuukaudessa ja kulutus on noin 150 kWh eli ei todellakaan paljoa. Vesilasku on noin 45 euroa ja nettiin ja puhelimeen (se hieno lankaliittymä ja mun kännykkäliittymä 5 gigan datalla) 150 euroa kuussa. Ehdottomasti kallein on tuo lankaliittymä, reilu 80 euroa kuussa. Pankin palvelumaksut on kolmekymppiä kuussa ja näiden lisäksi sitten tulee auton ja asunnon vakuutukset. Ilmankos kansainvälisellä expat-sivustolla tällä trooppisella saarella halvalla asumisesta haaveilevat tyrmättiin heti alkuunsa.
Ostin edellisiltä asukkailta vähän huonekaluja, lamppuja ja astioita, jotta pääsimme pois Ramadasta niin pian kuin mahdollista. Ostin myös pesukoneen ja tiskikoneen sekä jääkaappipakastimen heiltä, täällä ei kuulu keittiön varustuksiin yleensä kuin keittolevy ja muut pitää ostaa itse. Meillä oli sentäs uuni valmiina. Jos olisin tiennyt, että kaikki ruokatavarat pitää säilyttää purkeissa ja jääkaapissa, olisin varmaan jättänyt tuon peruskaapin ostamatta ja käynyt hakemassa isomman side-by-siden, mutta nyt ratkaisin tilanpuutteen ostamalla lisäksi tason alle mahtuvan jääkaapin. Se oli muuten niitä harvoja meidän mielestämme kohtuuhintaisia ostoksia. Onnistuin ostamaan sen juuri ennen koronalockdownia, joten kaupasta pystyi hamstraamaan enemmän tavaraa. Jos yrittää säilyttää esimerkiksi jauhoja ruokakaapissa, vaikka olisi kuinka hyvä purkki, niin siihen tulee ötököitä. Ilmankos täällä on lähes joka kaupassa isot säilytyspurkkivalikoimat. Olen jo kerännyt ihan kiitettävän kokoelman…..
Pari ekaa viikkoa mies piti lomaa, joten ne kustannukset menivät vähän ”kun nyt lomalla ollaan”-tyylisesti. Mutta sitten piti alkaa täyttää tyhjiä ruokakaappeja, ja joka kerta kauppalaskun loppusumma oli aikamoinen. Ja on sitä edelleenkin. Varsinkin, kun nämä summat on näin suuria muutenkin, kauppaan menee aina vähintään 10 000 xpf:a ja nyt korona-aikana, kun käyn kerran viikossa niin 20 000 xpf:a. Sanoisin että kauppalaskun loppusumma on aina tuplahinta Suomeen verrattuna. Pikkuhiljaa olen kuitenkin oppinut mistä kaupasta pitää hakea mitäkin ja kyttään tarjoushaukkana tarjouksia. Aikaisemmin ei kiinnostanut pätkän vertaa oliko joku tarjouksessa, mutta täällä jos kaupassa lukee Promo, niin pitää heti tarkistaa onko hinta oikeasti tarjoushinta ja onko hyväkin tarjous. Onneksi meillä on tilaa rouvan hamstrauspuuhille :). Tähän korona-aikaan en ole tosin paljoa hintoja katsellut, että olen päässyt kaupasta nopeasti ulos. Nyt tarjoushaukkoja varten on tullut appsi, josta voi tarkistaa tuotteen hinnan kaikissa eri kaupoissa. Varsin näppärä.
Autojen hinnat täällä ovat myös todella korkeat, mutta siitä huolimatta täällä näkyy mieletön määrä Porscheja, Range Rovereita ja erityisesti jättimäisiä pick-upeja, joiden hinnat ovat 70.000 euroa tai enemmänkin. En ymmärrä näitä jättikokoisia autoja näillä pienillä, kapeilla ja mutkaisilla kaduilla, mutta ne ovatkin kuulemma sitä varten, että pääsee mökille ja kaupunkiajoon on toinen auto. Vähän epäilyttää, että nämä kaikki pick up-kuskit olisivat päivittäin matkalla mökille (tai kalaan tai metsästämään), sen verran niitä täällä pyörii. Tiet tämän Nouméan ja ympäristön ulkopuolella ovat kyllä sellaisia, että siellä neliveto on ehdoton ja siksi meilläkin sellainen on.
Tsekkasin etukäteen myös muutaman vaateliikkeen hinnat ja sen perusteella tein koko syksyn Suomessa ”ennakoivaa” Sulo Vilén shoppailua kaikista mahdollisista alennusmyynneistä. Siihenkin meni jonkun verran rahaa, mutta pärjäänpä nyt ainakin vaatteiden suhteen. Ehkä olisin pärjännyt muutenkin :). Aika moni käy Australiassa ostosreissuilla, koska samat vaatteet ovat täällä 2-3 kertaa kalliimpia ja varsinkin jos menee alennusmyyntien aikaan, saa lentolipun hinnan säästettyä helposti. En ehtinyt juurikaan kiertää alennusmyyntejä ennen koronaa, joten en tiedä olisiko niistä kannattanut jotain ostaa. Heti kun tämä lockdown loppuu, niin menen keskustaan kiertämään joka ikisen kaupan ihan vaan siitä ilosta, että sinne pääsen. Tai niin tässä ainakin olen uhonnut, luultavasti jää kirjakauppavierailuun 😄.
Suurin yksittäinen menoerä alussa oli tietysti auto, mutta myös meidän polkupyörät. Pyörät päätettiin ostaa heti, kun tänne tullaan, koska ei saatu omia sähköfillareita tuotua ja tiedettiin, että niihin menee aika paljon rahaa. Mutta ilmeisesti saman merkkiset pyörät ovat aika samaa hintaa myös Euroopassa. Tarkoitus oli, että mies menee aina pyörällä lautalle, mutta kuultiin aika nopeasti, että ei meidän pyörillä. Ehkä kymmenen minuuttia ja pyörä on pöllitty lautan lähdön jälkeen. Ja aika epämääräistä sakkia siinä satamassa pyöriikin. Vakuutusyhtiön vakuutus korvaa, jos pyörät varastetaan kotipihalta tai meidän alta, mutta mihinkään muuhun vakuutukseen eivät suostuneet. Osalla miehen työkavereista on vanhat, rämät pyörät työmatkaa varten, mutta ei viitsitty sellaista alkaa ostaa. Ensin mietittiin myös uudempaa autoa, mutta kun katsoo miten autojen maalipinnat kesivät tästä auringosta johtuen, niin ei todellakaan kannata autoon kauheasti satsata. Ja kun tämä ajotyylikin on mitä on, niin parempi, ettei kolhut harmita.
Pikkuhiljaa hintoihin tottuu ja pakkokin on tottua, kun hintataso on mitä on. Sitä alkaa jo unohtaa Suomen hinnat, joten ei ole enää niin järkyttävää. Mies kyllä tuntuu saavan sätkyjä edelleen ja sitten käydään keskustelua siitä, kuinka paljon kalliimpaa täällä on jonkun tuotteen osalta vai onko edes. Kupittaan Citymarketin mainokset Turkkarissa on olleet tiukassa hintavertailusyynissä 😄. Tonnikala on se edullinen vaihtoehto ja sitä on tullut syötyä reilusti. Tuore vaalea tonnikala on noin 8 euroa kilo ja tumma hiukan kalliimpi. Muutkin kalat ovat kohtalaisen edullisia. Ja mikä mystistä, niin premium koiranruuat ovat täällä halvempia, kuin Suomessa. Paikallista koiranruokaa ei kuulemma kannata ostaa, kun siitä ei tiedä mitä siinä on, joten koira syö nyt Australiasta rahdattua ruokaa.
Täällä on useampi halpaketju, siis sellainen ”myydään lavalta tavaraa”-marketti ja lisäksi muutama kodintarvikehalpaketju. Niissäkin on tullut jo käytyä tiuhaan tahtiin ostamassa niitä säilytysrasioita ruuille, kierrätysastioita, laatikoita ja siivoustarvikkeita. Näihin kauppoihin pätee sama, kuin ruokakauppoihin: jos näet jotain kivaa/tarpeellista, osta se heti, sitä ei seuraavana päivänä enää välttämättä ole. Eikä uutta tule. Välillä tuntuu, että tänne tulee aina vain yksi kontti jotain, se ripotellaan eri kauppoihin ja nopeat syövät hitaat.
Ajattelin, että parempi lakata voivottelemasta näistä hinnoista, kun niille ei voi mitään, mutta aina kun tapaa muita expateja, niin hintakeskusteluksi se kuitenkin menee. Vaikka osa heistä on ollut täällä jo monta vuotta. Small talkin aiheita ei siis ole vaikea keksiä, voi aloittaa vaikka kanan koipien hinnasta :). Korona-lockdownin jälkeen voi jatkaa tätä voivottelua, kunhan taas näkee jotain ihmisiä.