Uusi-Kaledonia on ällistyttävä nikkelisaari. Arviolta yli 25% maailman nikkelivarannoista on tällä piskuisella saarella keskellä Korallimerta. Täällä on myös noin 40 prosenttia maailman hapettuneista nikkelimalmeista.
Jos kukaan enää muistaa, niin reilu vuosi sitten tehdasta vastaan käyty sota saatiin päättymään epämääräisesti kokoon riivityn ostajakonsortion voimin. Pientä muistin virkistystä löytyy tästä jutusta. Itsekään en enää ihan tarkkaan muistanut millainen se omistuspohja prosentuaalisesti oli, mutta kuitenkin kauppaan liittyi se, että Vale maksoi vielä vuoden homman pyörittämistä ja nyt vasta maaliskuussa 2022 sähköpostit ja järjestelmät siirtyivät uudelle Prony Resources New Caledonialle. Tuttavallisemmin PRNC. Kukaan täällä ei kyllä tunnu olevan ikinä kuullutkaan PRNC tai Prony Resourcesta, joten pitää puhua edelleen Valesta, jos haluaa selittää, missä mies on töissä.
Koska rahaa ei saatu siihen kauppaan mistään riittävästi kasaan ja kaikki ostajaehdokkaat karkoitettiin sillä sodalla, ja ainoa rahaa tuova on Trafigura (joka omistaa myös suomalaista Terrafamea), niin henkilöstön kanssa neuvoteltiin omistusosuudesta. Alunperin jokaisen olisi pitänyt antaa kuukausipalkasta tietty osuus firmalle ”omistusta vastaan” ja tuota rahaa ei olisi saanut takaisin kuin aikaisintaan kolmen vuoden päästä. Paitsi jos eroaa tai saa kolmannen lapsen tms. Osuudet vaihtelivat aseman mukaan ja esim miehelle tämä olisi tarkoittanut noin 20% palkanalennusta.
Ei kuulostanut siis kovin hyvältä, vaikka hän hetkellisesti silloin ajattelikin, että kyllä tähän firmaan voisi sijoittaakin. Valen aikana homma kun toimi edes joten kuten. No, nyt tuota systeemiä on muutettu ja raha otetaan bonuksista. Joka tapauksessa siis kaikki joutuvat nyt käytännössä maksamaan, että saavat käydä töissä. Muina omistajina ovat nämä meidän provinssit eli tämä etelä, kanakien pohjoinen ja saaret. He eivät laittaneet pennin jeniä firmaan, mutta heistä tuli suurimmat omistajat. Tässä kohtaa voi käyttää pienen hetken miettiäkseen kuinka viisas ratkaisu tämä oli ja kuinka hyvä omistuspohja tämä on. Ehkä yhtä hyvä kuin Rosatomin Hanhikiven omistuspohja, vitsi vitsi, mutta ei kokonaan vitsi kuitenkaan.
Usine du Sudin selkeä konsortio
Tarkalleen omistus menee näin: 51% on paikallista omistusta, josta 30% on SPMSC:n (jonka omistaa 50% Province Sud ja 50% Province Nord ja saaret) ja 21% on työntekijöiden (12%) ja paikallisen väestön (9%) omistamaa. Tällä tästä on saatu ”kaledonialainen projekti ja kaledonialainen tehdas”. Tästä 51%:stä ei taida kukaan muu laittaa rahaa sisään, kuin työntekijät eli 12%. Tuo 9% omistus on FPRESC:llä (ihanasti tätä varten on saatu tehty paljon ranskalaisten rakastamia lyhenteitä), joka – kuka tai keitä ikinä ovatkaan – nimeävät yksikön, joka perustetaan Uuden-Kaledonian väestön hyödyksi (lue tribujen) sopimuksen (eli rauhansopimuksen, että lopettivat sodan tehdasta vastaan) ehtojen mukaisesti. Hirveän selkeä juttu. Kannattaa lukea pari kertaa uudelleen 😅.
Tuo SPMSC on viralliselta nimeltään Société de participation minière du Sud calédonien. Kaikille elämäänsä jännitystä etsiville löytyy lisätietoja täältä havainnollisten videoiden kautta. Ja tuo FPRESC on Fonds de Prévention des Risques Environnementaux et socio-culturels. Tämä piti googlata, koska en keksinyt millään, mistä tuo yhdistelmä tulee. Täältä löytyy myös hyvä for Dummies selostus tästä konsortiosta.
30% tehtaasta omistaa La Compagnie financière de Prony, jonka puolestaan omistaa Prony Resourcen johtoryhmä paitsi pääjohtaja (51%) ja Agio Global (49%). Agio Global on australialainen sijoitusyhtiö, jolla oli käsittääkseni joku linkki nyt väistyneeseen pääjohtaja Antoine Beurrieriin. Agio Globalin nettisivuijen contacts linkistä päätyy kymmenen eri reitin kautta sluts-nimiselle sivulle, joka tarjoaa K-18 materiaalia, jos vahvistaa olevansa täysi-ikäinen. En halunnut katsoa mitä sillä sivulla olisi annettavaa, nimestä voi päätellä riittävästi. Mutta ei kovin vakuuttavaa sijoitusyhtiölle.
Se ainoa massitaho eli Trafigura omistaa 19%. Vale maksoi aika ruhtinaallisesti, että se pääsi tästä puljusta eroon ja Vale maksaa edelleen koko Lucy-projektin, noin puoli miljardia dollaria.
Mitä pidempään tätä tässä katselemme, mies lähietäisyydeltä ja minä sitten sen perusteella, mitä luen lehdistä ja kuulen, sitä huolestuttavammalta tuntuu. Vale oli globaali jätti, sillä oli varaa ottaa tästä miljardien tappiot ja sillä oli varaa pyörittää tätä 12 vuotta ilman tulosta. Mutta tällä nykyisellä konsortiolla ei ole sellaista pohjatonta rahapussia. Jos Vale ei saanut tuottoa täältä aikaiseksi, vaikka kuinka yritti, niin luulisi, että uusi konsortio haluaisi vähän miettiä missä mentiin vikaan ja ehkä tehdä jotain muutoksia. Mutta eipä toki täällä, kuten edellisessä postauksessa kerroin.
Ihmisillä on muuten aivan uskomaton ajattelutapa, että ei tuo yritys voi mennä konkurssiin. Kyllä raha sitten jostain aina löytyy? Mistä? Ranskan valtiolta, joka on jo lainannut (maksanut) Valellekin vaikka mitä ja joka maksaa SNL:lle eli omalle tehtaalleen koko ajan aika paljon rahaa. On se omituista, että täällä ei yksikään nikkelitehdas tuota voittoa vaikka nikkelin pitoisuus on kymmenen kertaa suurempaa kuin Suomessa. Nikkelin hinta on huipussa, Tesla on sitoutunut ostamaan täältä varmaan kaiken mitä tulisi ulos. Teslan sopimusta hehkutettiin kuin taivaasta laskeutunutta jumalaa, että nyt Tesla on mukana, ei mitään hätää. Yritin kysellä, että mites Tesla asiakkaana auttaa asiaa, ei Tesla laita tänne rahaa paitsi ostaessaan tuotetta, jota pitäisi ensin saada tuotettua, että siitä saisi rahaa. Osa varmaan kuvittelee, että Tesla syytää tänne rahaa ihan muuten vaan. Tai että Elon Musk tulee sitten, jos iskee oikein suuri hätä. On täällä virallisena kumppanina näköjään myös Suomen Terrafamekin.
Pohjoisen tehdas ja SNL
Osa paikallisista kuvittelee myös, että sitä rahaa tulee muutenkin tuosta vaan ja tehtaalla vaan piilotellaan sitä jonnekin. Rekat lastaavat seteleitä tankkereihin ja sitten ne jemmataan jonkun tilille. Silloin, kun täällä oli se sota, kysyin, että millä rahalla kanakit ajattelivat pyörittää tehdasta. Se vie varmaan miljoona dollaria per päivä. Eivät he kuulemma sellaisia mieti, koska heidän kulttuurinsa on niin erilainen kuin meidän. On heillä kuitenkin Koniambon nikkelitehdas tuolla pohjoisessa, josta SMSP omistaa 51% ja 49% Glencore, yksi globaaleista jäteistä ja Trafiguran kilpailija. SMSP on Société Minière du Sud Pacifique, jonka omistaa Sofinor 85%, Sodil 5% ja muut 8%. Sofinorin omistaa 85%:sti Province Nord eli kanakit, Sodil puolestaan on Loyalty-saarten omistama yhtiö. Ja koska voin, niin kerron, että SODIL on yhtä kuin Société de Développement et d’Investissement de la province de Iles Loyauté. Tykkään näistä ranskalaisista yhtiöiden nimistä.
Herne nenässäni
No mutta, miksi kuppi on mennyt nurin. Kun olimme Suomessa lomalla, sitä edelsi ihan helvetillinen seisakkikaaos. Vuosihuollon piti kestää kuukauden, mies painoi yli kaksi kuukautta yötä päivää töitä siihen saakka, että päästiin yöllä lentokentälle. Sitten sai onneksi sulkea puhelimen ja puhelin oli visusti kiinni Suomen reissun ajan. Kun tultiin takaisin, ekassa palaverissa (olimme vielä kotikaranteenissa), hän sai pomoltaan todella massiiviset haukut siitä, että ”hän on liian skandinaavinen, hänellä on skandinaavinen johtamistyyli eli hän on liian positiivinen ja kannustava alaisilleen. Hän on kehunut arvioissaan työntekijöitä, sitä ei saa tehdä vaan pitää etsiä huonot puolet, eikä hän ole antanut varoituksia. Eli keppiä enemmän eikä porkkanaa, mikäli hän haluaa jatkaa täällä töissä”. Ja jatkovalitus oli, että hän ei vieläkään puhu täydellistä ranskaa 😂😂. Ajatella. No minä vedin tästä herneen niin syvälle nenään, että se on siellä vieläkin. Aivan asiaton purkaus ja todellakaan mies ei ala muuttaa johtamistyyliään ranskalaiseksi management by perkele-tyyliseksi. Hiukan muinaiselta ajalta se sellainen.
Mies kuuli jälkeenpäin maaliskuun lomansa jälkeen, että aina kun hän on pois, niin hommat menee ihan sekaisin. Siitä syystä ehkä tuo tuollainen purkaus tuli. Minä väitän, että johtoportaalla on niin suuri paniikki saada homma kunnolla pyörimään ja tulosta aikaiseksi, että pinna alkaa kiristyä kaikille. Rahat loppuu viimeistään kolmen vuoden kuluttua, luulen, eikä Trafigura tätä ala rahoittaa sen enempää. Tuo mielenkiintoinen omistajakonsortio lisää varmasti paineita, heille saa selittää koko ajan missä mennään ja miksi ei mennä jo tuolla.
Pelastaja saattaa olla uusi pääjohtaja, joka on yksi mahtavimmista ihmisistä, jonka olen koskaan tavannut. Hän on nainen 👍🏻, eikä ranskalainen 👍🏻 vaan haitilaista alkuperää oleva kanadalainen superihminen, joka viimeksi johti tehdasta Chilessä. Jaamme yhteisen harrastuksen eli käsilaukut, sen vuoksi yksi ystäväni täällä esitteli minut hänelle. Viimeksi kun hän oli meillä syömässä, mies oli kirjaimellisesti monttu auki, kun hän kuunteli B:n latelemia faktoja. Mies oppi häneltä myös muutamia erittäin tärkeitä asioita, miten kanakien kanssa pitää työskennellä. Mies kun ei sitä kulttuurikoulutustakaan ole saanut. Eikä pystynyt niitä ranskantuntejakaan käymään, mitä meille maksettiin. Eikä ole saanut mitään muutakaan koulutusta, pikkuhiljaa tulee esiin koko ajan kaikkea sellaista ”oho, onko unohdettu kertoa sinulle, että tällainen strategia on jne”. Oho. Tuo kulttuurikoulutus olisi ollut elintärkeää, olisi välttynyt turhilta työtunneilta ja massiiviselta turhautumiselta.
Muutama mielenkiintoisin asia tässä tiivistetysti: kanakien kanssa ei voi odottaa, että yhdestä tai kahdesta pyynnöstä/käskystä tapahtuisi mitään. Heidän mielestään silloin vasta vähän pohditaan pitäisikö joku juttu tehdä. Sitten kun pomo on sanonut jostain asiasta yli viisi kertaa, alkavat he olla sitä mieltä, että ok, tämä on selvästi tärkeä asia ja pitää alkaa töihin. Toinen on sellainen, että jos esimerkiksi saa kutsun neuvotteluun kanakien kanssa ja hyväksyy kutsun saapua tribuun asiasta neuvottelemaan, hyväksyy samalla myös agendan. Vaikka siitä ei olisi mitään tietoa, mikä se on. Töissä tämä näkyy niin, että työntekijä pitäisi aina pyytää pomon huoneeseen eikä mennä tapaamaan häntä kentälle, koska silloin on niin kutsutusti heidän alueellaan, heidän tontillaan, heidän agendansa mukaisesti. Pomon agenda jää siinä sitten jalkoihin.
Tähän liittymätön, mutta muuten heidän kulttuuriinsa liittyvä asia on se, että on tietyt rituaalit, mihin kaikkien tribun jäsenten pitää osallistua eli töistä voi joutua olemaan vaikka viikon pois. Sitten voi olla nopeastikin kutsuttuja klaanitapaamisia tai tribun asioita, joten välillä on työvuorojen kanssa aikamoinen sumpliminen. Näitä poissaoloja on vaikea kieltää, luulen, että saattaisi tulla lakkoa ja mielenosoitusta, jos ei joustettaisi. Ja ihmiset ilmoittautuvat helposti myös sairaiksi, jos eivät saa lupaa olla pois. Täällä muuten pitäisi aika olla lääkärin todistus ja jokainen poissaolo -myös sairaspoissaolo- vähentää tulospalkkausta. Siitä johtuen kaikki ovat kipeänä töissä, ellei ole niin paha tauti, että joutuu sairaalaan. Siksi meillä menee täällä aika paha flunssaepidemia ympyrää koko ajan.