Fidji, Tahiti, Bora Bora, Vanuatu, Cookinsaaret, Havaiji. Kaikki tuttuja nimiä ja mielikuvissa näkyy heti aurinko kirkkaansinisellä taivaalla. valkoinen hiekka, palmut ja ihanat rantabungalowit. Kädessä drinkki ja varpaat turkoosissa vedessä. Täydellinen loma. No miksei tässä listassa (tai missään ”parhaat Tyynenmeren saaret” listauksissa) ikinä näy Uutta-Kaledoniaa??? Veikkaan, että syynä on tuo otsikossa mainittu ongelma.

Kun tämä nyt alkaa näyttää selvältä, että Suomeen ei tänä vuonna päästä, niin olen tehnyt lomasuunnitelmia täällä. Kauniita paikkoja piisaa useampaankin reissuun. Koiralle löytyi hyvältä vaikuttava koirahoitola, joten voidaan vihdoin olla vaikka vähän pidempäänkin reissussa. Tai voitaisiin, ellei patittaisi niin paljon näiden paikkojen hinta-laatu-suhde (koko ajan päässä pyörii se ”se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa-mainos” 🙈). Täällä on pari ns. luksushotellia ja sitten montaa eritasoista majoitusta hostelleista mökkikyliin ja eri tasoisiin hotelleihin. Mikään hostelleja lukuunottamatta ei ole mitenkään edullista ja kuvia selatessa varteenotettavien majapaikkojen määrä on koko maassa noin kymmenen huiteilla (Nouméan majoitukset poisluettuna tietysti). Tällä pääsaareella arviot ovat olleet ihan kohtalaisia eli hinta ja laatu ehkä kohtaavat, mutta sitten kun mennään pikkusaarille, niin asia on hiukan eri.

Löysin hyvin osuvan arvion Tripadvisorista vuodelta 2007 koskien Nouméaa, mutta asiat pätevät tänne laajemminkin. Tiivistettynä: kaikki mahdollisuudet olisi olla mielettömän houkutteleva turistikohde (laguuni, maisemat, luonto, ilmasto, harrastusmahdollisuudet, sijainti lähellä Australiaa ja Uutta-Seelantia), mutta mitään niistä mahdollisuuksista ei hyödynnetä. Ei puhuta englantia edes suosituimmissa turistikohteissa. Palvelu on surkeaa tai sitä ei oikeastaan ole. Kaikki maksaa järkyttävästi. Ruoka ei ole mitään ihmeellistä, mutta hinnat ovat tolkuttomat. Graffiteja on joka paikassa (no ei ihan, mutta tietyillä alueilla kyllä). Rakennuskanta on rumaa (taas vaihtelee vähän alueittain, mutta joo). Keskusta on ruma kuin synti, eikä siellä ole mitään kello kuuden jälkeen (itse olen tykästynyt keskustaan, vaikka se ei mikään kovin nätti olekaan, mutta on siinä oma fiiliksensä) ja se tuntuu hiukan vaaralliselta. Jne jne.

Tämä kaikki pitää niin hyvin paikkansa. Kaivostoiminta on alkanut täällä jo 1870-luvulla ja Ranska (ja II maailmansodan aikaan Amerikka) on syytänyt tänne rahaa infraan ja kaikkeen muuhun, joten täällä ei ole ollut tarvetta elää samalla tavalla turismista, kuin monella lähisaarella (”lähellä” on täällä Tyynellämerellä aika suhteellinen käsite) eli Fidjillä, Ranskan Polynesian saarilla ja Vanuatulla. Tosin juuri luin Hesarista, että Vanuatu tienaa hyvin myymällä passejaan eli kansalaisuuksia 109 000 euron hintaan per nuppi, ja maa on tehnyt mielettömän hyvää ”tulosta”. Ehkä sielläkään ei tarvita matkailijoita enää, kunnes Vanuatun passi kärsii inflaation. Uusi-Kaledonia on voinut vaan olla oma tuntematon itsensä ja matkailijat ovat tulleet pääosin Ranskasta ja Japanista. Löysin kirjakaupasta postikortteja, joissa sanotaan suurin piirtein että ”Uusi-Kaledonia, missä se on? En ole ikinä kuullutkaan”. Naureskelin, että onpa osuvia ja pitää lähettää näitä tutuille ja kirjakauppias sanoi, että niin me halutaan tämän olevankin 🤔. Tuntematon ja piilossa.

Koronalla ei varmaan ole ollut mitään kovin suurta vaikutusta täkäläiseen turistibisnekseen, koska paikalliset näyttävät täyttävän hotellit ihan ilman turistejakin. Yhteen suosittuun paikkaan (kuplahotelli, hiukan kuin Kakslauttasen lasi-iglut) seuraavat vapaat yöt ovat ensi vuoden puolella. Devan Sheraton eli yksi näistä luksushotelleista on koko ajan täynnä. Ravintolat tässä Nouméassa ovat täynnä väkeä sekä arkisin että viikonloppuisin ja ehkä ainoat turistien pulasta kärsivät ovat valas- yms. risteilyjä tekevät charterfirmat ja keskustan turistikaupat, jotka ovat eläneet täällä pysähtyvien loistoristeilijöiden matkustajista. Niin ja ehkä Nouméan hotellit olisivat kärsineet matkailijoiden puutteesta, mutta ne ovat kaikki olleet karanteenihotelleita maaliskuusta asti eli pysyvät pystyssä niillä maksuilla. Meillähän on täällä ollut ekasta koronatapauksesta alkaen pakkokaranteeni, aluksi niille 1000:lle, joiden epäiltiin altistuneet ekalle positiiviselle ja sitten sen jälkeen karanteeniin joutuvat kaikki tänne tulevat. Ja tänne tulevat ovat kotiin palaavia, muita tänne ei pääse.

Me teemme ensin lyhyemmän ”testimatkan” itärannikolle, että koira tottuu hoitopaikkaansa ja marraskuussa sitten pidemmän ”lomamatkan”. Itärannikolta vaihtoehtoina oli joko Poindimie tai Hienghene, ja päädyin Poindimieen ihan vain majoituksen perusteella. Kummassakin paikassa on vain yksi hotelli ja otin sen, joka on arvostelun perusteella vähemmän rapistunut. Reissun ajankohta on kanakien ”itsenäisyyspäivän” aikoihin, joten ennakoin, enkä ottanut rannassa olevaa bungalowia, koska rannat täällä eivät ole koskaan hotellien omia. Olen aika varma, että siellä on koko viikonlopun kestäviä paikallisten rantabileitä. Niin mielelläni kuin olisinkin istunut rantamökin terassilla maisemaa katsellen, en halua sitä terassiani kuitenkaan jakaa muiden kanssa öiseen aikaan. Siinä on muuten yksi ihmeellinen juttu myös, kylien asukkaat eivät oikein arvosta tai kunnioita hotelleja ja niiden tuomia työpaikkoja (näitä pyörittävät yleensä paikalliset eli kanakit), vaan rannalla hotellin edessä voidaan bilettää kaikki yöt (rantaa piisaa kyllä vähän sivummallakin) tai tunkeutua yöllä ryöstämään hotellin kassa ja viinavarastot, kuten tässä keväällä yhdessä hotellissa kävi. Paikallisten pyörittämä, paikallisia työllistävä ja oman kylän pojat tekivät silti ryöstön sinne. Haukkuivat ja uhkailivat ohimennessään kaikki hotellin asukkaat…….

Olemme asennoituneet ohjeiden mukaan niin, että palvelua ei kannata odottaa, koska täällä sellaista kulttuuria ei ole. Eli hae itse juomasi tiskiltä, varaudu odottamaan ravintolassa ruokaa (hotellin siis, kylillä ei yleensä ole muita ravintoloita) jne. Samalla hinnalla, millä pääsisi viiden tähden täydellisen palvelun lempihotelliini Helsingissä. Ei auta itku markkinoilla, kun markkinat on ne mitä on 😄.

Marraskuussa olisi tarkoitus pitää oikein viikon loma, koska mies alkaa olla loman tarpeessa. Ensin ajatuksena oli mennä saarihyppelylle Loyalty-saarille, mutta ei niiden välillä niin vaan hypelläkään, vaan pitäisi aina lentää saarelta toiselle ja aikataulut (ja hinnat) eivät oikein sopineet tähän ajatukseen. Saarilla on muuten oma lentoyhtiönsä Air Loyaute, joka lentää näiden saarten välillä. Saarille lennetään Nouméasta Air Caledonien koneilla eli paikallisella ”pääyhtiöllä” ja näiden kahden lentoyhtiön välillä oli vähän skismaa tässä keväällä koronatauon jälkeen. Air Loyaute alkoi tehdä kilpailevia lentoja Nouméasta saarille. Ihmettelen, miksei saarten välillä ole mitään laivayhteyksiä, kun ne ovat kuitenkin aika lähekkäin.

No, saarille kuitenkin haluan, joten ekaksi kohteeksi valikoituu varmaankin mieletön paratiisisaari Ouvea. Japanilainen kirjailija Katsura Morimura nimesi 70-luvulla Ouveaan sijoittuvan kirjansa The Island Closest to Paradise ja kuvien perusteella nimi on hyvin osuva. Ouvea on minikokoinen saari, (kutsuttu myös eteläisen Tyynenmeren kauneimmaksi atolliksi), joten valinnanvaraa majoituksen suhteen ei kauheasti ole, koska haluan olla hotellissa enkä majoittua tribuissa. Tribu-majoitus olisi varmaan eksoottinen, mutta koska en halua missään tapauksessa olla epäkohtelias JA koska en missään tapauksessa suostu syömään lepakkoja, joita tribuissa majoittuville saatetaan tarjota, jätän tämän kokemuksen suosiolla väliin.

Ouveassa on kaksi hotellia, se parempi ja se toinen. Parempi arvioitu neljän tähden hotelliksi. Arvosteluja lukiessa pääsee taas tuohon ”viiden tähden hinnat, kahden tähden palvelu”-ytimeen. Ruoka tehdään pakastetuista tuotteista (keskellä hyvin kalarikasta merta?? Ehkä keittiössä ei ole kunnollisia säilytystiloja?), tarjolla ei ole tuoreita hedelmiä (hotellin johtajan vastine tähän oli, ettei Ouveassa tai koko Uudessa-Kaledoniassa kasva niitä. Vieressä on kuitenkin Maren saari, joka tuottaa suurimman osan koko tämän paikan tuoreista vihanneksista ja hedelmistä……ilmeisesti niitä ei saada mitenkään vietyä Ouveaan) ja niin edelleen. Luin sekä ranskankielisiä eli nyt paikallisten tekemiä että vanhempia englanninkielisiä arvioita ja alan päätyä siihen, että Ouveassa ollaan vain muutama yö ja siirrytään sitten seuraavalle must visit-saarelle eli Ile des Pinsille riistohintojen äärelle. Tuttavat olivat siellä juuri viikonlopun ja maksoi 1500 euroa. Onhan se aika paljon viikonlopusta. Täällä ei tarvi tehdä siis kuin kerran vuodessa joku viikon reissu ja on käytetty saman verran rahaa, kuin aikaisempina vuosina koko vuoden reissuihin 😳😳.

Toki kun näitä kuvia katsoo, niin ole valittamista, kun kerran asuu tällaisten paikkojen vieressä. Näistä maisemista aina haaveilee Suomessa talvipimeällä, mutta matkaa tällaisille saarille on sen verran, että lähemmät kohteet Aasiassa ja Euroopassa ovat vieneet voiton. Nyt nämä ovat lähikohteita. Eikä mihinkään olisi pakko matkustaa (paitsi mies tarvii ehdottomasti pienen irtioton, aivot ovat ylikuumentuneet ranskankielisestä työympäristöstä eikä viikonloppu kotona oikein auta asiaa), mutta hulluahan se olisi olla katsastamatta nämä kaikki paikat, kun täällä ollaan. Silti takaraivossa nakuttaa muistikuvat kaikista ihanista resorteista, joissa on oltu murto-osalla näistä hinnoista. Hyvän ruuan ja palveluiden äärellä. Jos meillä olisi matkustuskupla jo Vanuatun kanssa, niin ehkä suunnattaisiin sinne, vaikka moni onkin sanonut, että se on ihan turhaa, kun samanlaiset maisemat löytyy täältä….. mutta siellä sitten on ehkä sitä jotain muutakin. Palvelua.