Paluu menneisyyteen

Olen aina pitänyt aikamatkustuskirjoista ja miettinyt monta kertaa, että mihin aikaan haluaisin mennä, jos voisin matkustaa ajassa. Ja haluaisinko, että muut siellä eri ajassa näkisivät minut vai olisinko näkymätön. Keskiaika tai Antiikin Kreikka olisivat aika mielenkiintoisia. Tai 1700-luku. Koska kaikki tämä on ollut hauskaa kuvitelmaa, niin en olisi ikinä uskonut, että kahdella – tosin pitkähköllä – lennolla on mahdollisuus siirtyä ajassa taaksepäin tuosta vaan.

Alussa tämä vaikutti aikalailla nykyajassa olevalta paikalta, mutta pikkuhiljaa olemme päässeet tutkimuksissa syvemmälle ja todenneet (yhdessä meidän belgialaisten naapureidemme kanssa), että tämä on arviolta noin 20-30 vuotta meidän aikaamme jäljessä. Kirjoissa ja elokuvissa on yleensä sääntönä se, että menneisyydessä ei saa muuttaa mitään, ettei se vaikuta tulevaisuuteen. Yritämme siis sopeutua täällä tähän menneeseen aikaan, emmekä me ranskalaiselle byrokraatille mitään mahtaisikaan eli mikään ei muutu nyt eikä tulevaisuudessa vaikka yrittäisimmekin.

Ihan sellainen yksinkertainen asia, kuin korttimaksaminen, on yleistynyt täällä vasta vähän aikaa sitten. Tässä suhteessa ollaan aika paljon kauempana menneisyydessä kuin vuodessa 2000, ehkä 80-luvun lopulla. Viime aikoihin asti täällä on ollut käytössä tietysti käteinen ja nuo ihanat shekkivihot, jollainen minullakin on. Ja jota olen jo kaksi kertaa päässyt käyttämään, koska tietenkään joka paikassa ei voi vielä maksaa kortilla. Toisaalta shekki on siitä kovin kätevä, että jos ei ole käteistä mukana, niin shekki ajaa saman asian. Laskua ei ole mahdollista saada sähköpostilla vaikkapa urheiluseuroilta, joten niille voi maksaa vain shekillä. Mitään ihan pieniä summia sillä ei voi luultavasti maksaa (ei voi pankkikortillakaan eli aina pitää olla myös käteistä) ja ruokakaupoissa on jo rajoitettu mielestäni myös maksimsummia. Shekillä voisi luultavasti vähän ”luotottaa” omaa talouttaan, koska siinä menee aikaa, että liike vie shekin pankkiin lunastettavaksi ja summa lähtee tililtä, joten ehkä siitä syystä noita maksimimääriä on rajoitettu.

Pankkikorttia ei saa itse tunkea mihinkään lukulaitteeseen, vaan se annetaan aina kassatädille tai putiikinmyyjälle sinne tiskin taakse ja hän laittaa kortin siihen mahdollisimman kaukana asiakkaasta olevaan laitteeseensa. Sitten saa näpytellä tunnusluvun toiseen päätteeseen. Minua on vähän paheksuvasti katsottu, kun olen automaattisesti yrittänyt korttiani siihen lähimpään laitteeseen tunkea. Nyt olen jo tottunut ojentamaan korttini myyjälle. Voitte siis uskoa, että olin todella hämmästynyt, kun yhdessä leipomossa oli LÄHIMAKSU käytössä. Myyjä esitteli minulle sitä ylpeänä, koska vaikutin varmaan siltä, etten ole sellaista ennen nähnyt. En osannut ranskaksi selittää, että olin vain niin yllättynyt, että täällä jollakin on lähimaksutoiminto. Aivan ällistyttävää 😄. Mobilepaylla tai vastaavalla täällä ei voi luultavasti maksaa vielä missään.

Pankkiasioista voisi kirjoittaa ihan oman postauksensa ja varsinkin tästä nyt täällä käyttöönotetusta pankin mobiiliappsista. Meni kaksi viikkoa, että sain sen ladattua puhelimeeni (piti luoda uusi, ranskalainen appleID ja sen sellaista säätöä) enkä ole ärsyttävämpää appsia nähnyt. Mutta olen edelläkävijä, koska kaikki eivät ole vielä tietoisia, että meidän pankilla tällainen on. Muilla pankeilla ei ilmeisesti vielä ole. Mobiilipankin nimi on Sogesmart, mutta smart on vielä toiveajattelua.

Jos ja kun haluan maksaa tällä appsilla laskuja, pitää minun ensin luoda vastaanottaja. Ei siis voi valita, että uusi maksu, ja kirjoittaa siihen suoraan vastaanottajan tilinumeroa, vaan pitää luoda uusi, valita alasvetovalikosta oikea pankki, jotta saa ensimmäiset viisi numeroa oikein ja näpytellä sitten loput vastaanottajan tilinumerosta. Sen jälkeen, kun on luotu uusi vastaanottaja, voi mennä kohtaan uusi maksu. Ei muuten ole suomalaisia pankkeja listalla, mutta SEB ainakin löytyi. En ole vielä jaksanut aloittaa keskustelua pankkihenkilön kanssa siitä, miten siirretään sellaisen pankin tilille rahaa, jota ei löydy listasta. Ei mitenkään ainakaan minun keinoillani, pankin täytynee luoda järjestelmiinsä uusi pankki ja sen jälkeen on ehkä mahdollista siirtää rahaa Suomen tilille. En halua edes ajatella, kuinka pitkä prosessi se on…..

Kun on saanut kaikesta tästä huolimatta maksettua laskun, siirtyy se holdiin. Oletin, että johtuu jostain pankkien välisistä viiveistä, mutta ei johdu. Viive johtuu siitä, ETTÄ PANKKIHENKILÖ TARKISTAA TEKEMÄNI MAKSUN. Uskomatonta!!! Tämä kävi ilmi, kun yritin maksaa puhelinlaskua ja se siirtyi tähän viiveeseen ja kun seuraavan kerran katsoin tilille, niin maksu oli hylätty. Ihmettelin tätä ja vastaus oli, että pankkihenkilöni oli hylännyt sen, koska sama maksu olikin menossa tililtäni automaattisena veloituksena. Meillä menee kaikki mahdollinen automaattisesti tililtä, mutta muistin, että kännykkämaksusta sitä ei olisi sovittu. Tuli sekin selvitettyä, mutta todellakin hän oli siis tämän siirron tarkistanut ja huomannut tällaisen tuplaveloituksen vaaran. Jokaisesta maksamastani laskusta tai tilisiirrosta tulee näköjään appsiin viesti, että olet tällaisen nyt tehnyt ja se on tarkistuksessa. Ja sitten tulee toinen viesti, että maksu/siirto on hyväksytty. Mies ei ole avannut kertaakaan koko Sogesmartia eikä tule sitä kuulemma avaamaankaan, koska minulla on aika tapella sen kanssa ja viestitellä pankin kanssa pulmatilanteissa. Näissä puuhissa arki meneekin mukavasti.

Maksuihin ei ole mitään viitettä ja tätä ihmettelin jonkun aikaa, mutta koska pankkihenkilöni ei ymmärtänyt koko kysymystä viitteestä ja ihmetteli mitä ihmettelin, niin lakkasin ihmettelemästä. Maksu kohdennetaan oikeaan asiakkaaseen jotenkin muuten, ehkä tilinumerolla. Tai nimellä. En tiedä. Kohtaan motif, jonka luulin tarkoittavan viitettä, voi kirjoittaa itselle muistinvirkistykseksi, mikä lasku on kyseessä. Sogesmartista kun yrittää katsoa tilitapahtumia, niin ei niistä saa mitään tolkkua eikä siinä auta, että omissa siirroissa on joku selvennys. Ne yleensä muistaa. Ja tietenkään Sogesmartista ei voi avata tiettyä yksittäistä tilitapahtumaa, vaan jouduin esimerkiksi vakuutusyhtiölle ottamaan näyttökuvan ja mustaamaan siitä muut tilitapahtumat, että pystyin näyttämään heille heidän väärän veloituksensa. He sitten kysyivät haluanko rahan takaisin tilille vai shekkinä….

Ehkä parhaiten tämä menneisyydessä eläminen tulee esille näissä lukemattomissa papereissa ja lomakkeissa, mitä pitää täyttää ja allekirjoittaa. Mitään ei ole sähköisenä ja mitään ei saa toimittaa skannattuna, vaan pitää olla alkuperäiset paperiversioina. Ja paljon leimoja. Miehen työlupa ja oleskelulupa ovat erivärisiä pahvikortteja. Kun ne haettiin, hänen piti allekirjoittaa myös lupapapereista otetut valokopiot ja laittaa nimi sellaiseen jättikokoiseen mustakantiseen kirjaan. Sen rooli jäi epäselväksi, mutta se oli todellinen tuulahdus muinaisista ajoista. Myös silloin, kun hakee pankkikortin (se ei todellakaan tule postilaatikkoon), täytyy allekirjoittaa se paperi, missä pankkikortti on tarroilla kiinni. Sitä ei saa siis itselle eli jos kortti katoaa, niin ei ole mitään, mistä katsoa kortin numeroa.

Naapuri sanoi, että hän ei olisi ikinä avannut tänne tiliä, jollei sitä tarvittaisi vesi-, sähkö- ja nettiliittymää sekä CAFATia varten, koska ranskalaisella tilillä pärjäisi muuten oikein hyvin. Tämä suuri ero tähän ja Suomeen korostui erityisesti, kun tilasin taas Suomesta maistraatista lisää tärkeitä ja leimattuja papereita. Kaikkiin suomalaisiin järjestelmiin voi kirjautua ja hoitaa asiansa netin kautta. Kaikki verojutut, pankkijutut, maistraatti, suomi.fi. Niin näppärää! Täkäläistä verojuttua muuten odotan innolla, täällä maksetaan vuoden verot kerralla ensi vuoden maaliskuussa…..veroilmoitus ei ole helpoimmasta päästä, mutta siihen saan apua kuulemma miehen työnantajalta. Veroprosenttia ei tiedä siis vielä. Mutu- ja hira-tuntumilla varaudutaan.

Oleskelulupa. Jotenkin tämä pahvinen oli vähän pettymys. Minulla tätä ei ole, kun en tarvitse, mutta jos olisi, niin kyllä se pitäisi joku hieno laminoitu, kunnon kortti olla.

Nettiä varten piti avata lankapuhelinliittymä ja ostaa oikein se lankapuhelinkin. Lankapuhelimen lisäksi internetkasassa on reititin ja joku toinen pömpeli, jotka olivat aikas kalliita ja kuulemani mukaan kestävät korkeintaan kaksi vuotta. Sitten pitää ostaa uudet. Netti sinänsä on toimiva ja nopea. Ai niin, meille korostettiin, että meidän nettiliittymä mahdollistaa VOIP-puhelut ja Ranskaan niitä esimerkiksi saisi rajattomasti. Suomeen ilmeisesti vain kolme tuntia kuussa. Ei jaksettu liittymäliikkeessä kysellä, että miksi käyttää VOIPia, kun voidaan soitella facetimella ja whatsappsilla. Tosin tässä oli joku sellainen hieno systeemi, että jos olen kylässä, niin voin omilla tunnuksillani heidän nettinsä kautta päästä omalle tililleni ja soittaa vaikka kylästä VOIP-puhelun jonnekin päin maailmaa. Ainoa mihin tätä voisi tarvita, olisi jos pitäisi soittaa Suomeen johonkin virastoon. Mutta en mene ihan takuuseen, että tuo VOIP-numerosarja onnistuisi. En ole nyt antanut kenellekään VOIP-numeroani, niin en tiedä kuinka suosittu kommunikointilinja se oikein olisikaan.

Internetkasa, kuten me sitä kutsumme. Johtojen määrä on niin suuri, että en kestä sitä röykkiötä lattialla. Siksi tällainen koriin sijoitettu kasa. Hieno lankapuhelin pilkistää alimmaisena. Se jopa soi aina välillä, kun joku kaupustelee jotakin.

Koska kännyköiden mobiililiittymät ovat aika kalliita ja niissä on rajattu määrä dataa, niin moni käyttää whatsappia ja sähköpostia vain wifissä. Viesteihin ei siis saa vastauksia, jos henkilö ei ole wifin ääressä. Itsekin olen rajannut aika monta appsia vain langattomaan verkkoon, koska ensimmäisenä kuukautena datamääräni tuli täyteen kahdessa viikossa. Niin sitä on tottunut rajattomaan dataan. Mutta täällä on esimerkiksi puistoissa tosi hyvät wifit, joten soittelen välillä aamulenkillä Suomeen. Aika moni siellä koirapuistossa tekee samaa kello 6:15 aamulla, joten olen päätellyt, että hekin soittelevat Eurooppaan.

Ai niin, palkka maksetaan, kun jaksetaan ja palkkakuitti tulee sitten joskus perästä. Ei tietenkään postissa, vaan se jaetaan töissä. Se on ollut ehkä mielenkiintoisin yllätys. On tietysti joku virallinen palkanmaksupäivä, mutta ei se vielä koskaan silloin ole tullut. Muutenkin kaikki rahaliikenne on hidasta ja se johtuu siitä, että ranskalaiset pankkisysteemit on yritetty sovittaa tähän omaan rahaan eli XPF:ään (tai CFP-frangi eli Colonies francaises du Pacifique).

Vielä en ole päässyt perehtymään, miten monimutkaista on esimerkiksi lääkärikäynti ja siihen liittyvät takaisinmaksut. Erilaisia paperilomakkeita siihen kuitenkin kuuluu. En vielä kuulu paikallisen sairaskuluvakuutuksen piiriin, koska siihen vaadittiin todistus siitä, että olemme naimisissa. Aikaisemmin lähettämämme todistus oli yli kolme kuukautta vanha siinä vaiheessa, kun minun CAFATiani alettiin valmistella, joten se ei enää kelvannut. Kaikissa todistuksissa on tämä kolmen kuukauden maaginen raja. Olisin voinut yrittää selittää, ettei meillä Suomessa kolmessa kuukaudessa saa erottua, koska aina pitää yrittää vängätä, mutta säännöt on säännöt. CAFATin lisäksi minut lisätään myös johonkin toiseen sairaskulukorvausjuttuun, mutta nämä byrokratiat hoituvat onneksi miehen firman kautta ja siihen asti pärjätään vakuutuksella, jos jotain sattuu. Vakuutusyhtiön on tosin se ranskalainen ei niin kovin nykyaikainen, joten enpä tiedä miten käytännössä sitten sujuisi. Heilläkin on uusi, hieno mobiiliappsi, jonka olen ladannut…..en odota innolla sen käyttämistä :).

Jouduin perustamaan tällaisen kodin kansion kaikille ”erittäin virallisille ja tärkeille papereille”. Papereita joutuu selaamaan lähes päivittäin, kun hoitaa jotain asioita.

En silti valita. Menneisyydessä on välillä ihan mukavaa. Täällä nimittäin tempo on myös menneisyydestä. Ei ole niin kiire vastata sähköposteihin tai maksaa laskuja tai tehdä yleensäkään mitään. Pari viikkoa on ihan normaali ”se tehdään huomenna” -aika. Mulla on otsarypyt huomattavasti pienemmät, kuin Suomessa 😄. Paitsi silloin tämä tempo ei silota ryppyjä, kun pitäisi saada huoltomies korjaamaan rikki mennyt wc. Viikko menee, että heilahtaa ja kyseessä on vain yhden tiivisteen vaihtaminen.

Tämä korona on saanut aikaan pienen hyppäyksen lähemmäs nykyaikaa, koska nyt tänne on perustettu verkkokauppa, josta saa ruokaa (aika pieni tarjonta vielä: mehuja, karkkia ja sipsejä, sekä sardiineita ja öljyä), erilaisia lautapelejä (mm. suomalaisen Tacticin iKnow) ja samat ihmiset ovat nyt perustamassa tälle sivulle myös ravintolaruuan kotiinkuljetuspalvelua. 100% Caledonian shopping without physical contact from payment to delivery! Ja tämä vain koronan vuoksi. Nostan hattua yritteliäisyydelle ja toivon, että tämä tästä vielä laajenee.

Jatkan putkimiehen odottelua ja toivotan kaikille tsemppiä sinne Suomeen!!! Odotan innolla, että päästään käymään Suomessa ”Back to the Future” kaiken tämän koronahässäkän jälkeen.