Lockdown, päivä 4.

27/03/2020 by toispualpalloo 2 Comments

Aikaisemmin tapahtunutta: korona saapui saarelle 18.3. Perjantaina 20.3. suljettiin koulut, ravintolat, baarit, nakamalit, urheilupaikat jne. Kokoontumiset kiellettiin. Yli 1100 ihmistä laitettiin välittömästä karanteeniin, joko kotiin tai hotelleihin. Osa erilliseen karanteenipaikkaan.

Mies kävi vielä viime viikon töissä normaalisti. Vaikka joka taho on heti alusta saakka tiedottanut avoimesti ja tiiviisti, lähtivät erilaiset huhut liikkeelle vauhdikkaasti ja etelän heimo laittoi tiet tehtaalle poikki aika pian koronauutisten jälkeen. Syystä, että huhujen mukaan tehdasalueelle on päästetty koronapositiivinen. Siinä vaiheessa täällä oli 4 testattua postitiivista ja tehtaalla jo varotoimet päällä. Mutta who cares vaikka olisi fake news. Täällä todellakin kaikki pysähtyy, jos kanakit ja heimot niin haluavat.

Viikonloppuna meidän piti lähteä viereisen kaupungin hienoille maastopyöräreiteille, mutta aamulla luettiin lehdestä, että Mt. Doressa (toinen kaupunki tässä vieressä) on tiesulut, palaa autoja ja santarmit paikalla. Kyseltiin hiukan tutuilta ja ohjeistus oli, että kaupungista poistuminen ei ole suotavaa, koska heimot saattavat laittaa tiesulkuja lisää. Onneksi meidän Les Boucles de Tina oli vielä lauantaina auki eikä siellä ollut meidän lisäksi kuin kaksi ihmistä. Maastopyöräreiteillä tulisi muutenkin pidettyä reilua välimatkaa, joten ei ollut pelkoa muiden ihmisten lähelle joutumisesta.

Huomasimme perjantai- ja lauantai-iltana, että hallituksen ohjeet pysyä kotona ja välttää kokoontumisia kaikuivat kuuroille korville. Lähes kaikilla naapureilla oli illallisvieraita, koska ravintolat olivat kiinni ja iltalenkillä näitä vieraita käveli koteihinsa runsain mitoin. Tässä hyvin sosiaalisessa kulttuurissa social distancing on vaikeaa. Ja erityisen vaikeaa se on kanakeilla, jotka elävät heimoissaan ja klaaneissaan hyvin yhteisöllistä elämää.

Sunnuntaina koronamäärä oli noussut kahdeksaan, puistot ja pyöräreitit suljettiin ja iltapäivällä hallitus ilmoitti, että koko maa menee ”kotivankeuteen” (confinement) 15 päiväksi alkaen maanantai-illalla kello 24. Sunnuntaina tehtiin vielä pyörälenkki lähivuorelle ja kaupunki oli jo todella hiljainen. Tiistaista alkaen kiinni ovat olleet kaikki, paitsi välttämättömimmät ja niihin välttämättömimpiinkin (ruokakauppa, apteekki) ei ole syytä mennä turhan takia. Eli ei hakemaan paria pulloa Cokista, kuten poliisi ohjeisti.

Uskaltauduin maanantaina heti aamulla kauppaan, kierrätyspisteen kautta, jossa oli puolet kaupungin ihmisistä palauttamassa tyhjiä viinipulloja. Samat ajatukset siis, kuin itsellänikin 😄. Kaupassa oli sivistyneen hillitty ryysis, mutta kassajonon turvavälit eivät oikein toimineet, ennen kuin vartija teippasi lattiaan viivat. Minulla ja monella muullakin taisi olla aika epätodellinen olo. Onneksi olen ehtinyt kerryttää perusvarastoa syklonien takia, niin ei tarvinnut ostaa ihan valtavaa määrää enää. Ja hyvä, että ehdin hakea perjantaina toisen jääkaapin, niin oli enemmän tilaa ruoille. Täällä joutuu pitämään jauhot, riisit, pastat ja oikeastaan kaiken muun kuin suolan ja säilykepurkit jääkaapissa, koska tiiviistä purkeista huolimatta niihin tulee ötököitä tavallisessa kaapissa.

Lisää tiesulkuja pystytettiin eri puolille saarta heimojen toimesta ja joku tai jotkut kävivät heti alkuviikosta riehumassa lentokentällä. Läheisestä liikenneympyrästä oli revitty kiviä irti ja niillä heitelty kentän ikkunat rikki. Samalla oli hajotettu 40 autoa. Autovuokrausfirman edustaja kuvasi tuhoja täydelliseksi, heiltä meni ilmeisesti kymmenkunta autoa. Pikkusaarille ei oteta ketään vastaan, ei eden heimojen omaa väkeä.

Tiistaista alkaen ulos on saanut mennä vain lupalapun kanssa. Lappuja voi tulostaa netistä tai kirjoittaa sen sanasta sanaan käsin. Koiraa saa viedä kodin välittömässä läheisyydessä, kaupassa saa käydä, kun on todellinen tarve ja tietysti lääkärissä, apteekissa yms. En saa viedä enää miestä lautalle aamuisin enkä mennä koiran kanssa samalla reissulla puistoon eli olen autoton niinä päivinä, kun mies on töissä. Kolme päivää hän teki etätöitä tällä viikolla ja siinä meni kotirouvan hyvin käyntiin lähteneet rutiinit ihan sekaisin.

Uusin lupalappuversio. Tähän on lisätty näitä syitä, miksi olet poistunut kodistasi. Ensimmäisessä oli vain viisi kohtaa.

Tänä aamuna päätin lähteä vähän pidemmälle lenkille koiran kanssa, kun oli viileämpää ja kävelin Anse Vatan rannalle. Siellä poliisi nappasi minut heti tarkastukseen (passi ja lupalappu) ja ilmoitti, että vain kilsan päähän kotoa saa lähteä. Tämä oli uusi sääntö ja tuossa uudessa lupalapussa, mutta aamulla en ollut vielä lukenut uutisia enkä tiennyt koko lapusta. Yritin selittää, että siihen pisteeseen oli tasan kilsa, mutta ilmeistä päätellen oli parasta tukkia suu ja lähteä takaisin. Piti kiertää vielä pidempi lenkki, mutta en sitten viitsinytkään (lue uskaltanut. Kunnon ohjeita noudattava suomalainen).

Anse Vatan ranta aamulla. Täällä kannattaa olla auringonlaskun aikaan, upeat näkymät.

Koronatapauksia on nyt vahvistettu 15. Eilen torstaina ei tullut uusia tapauksia, testattuja oli sinä päivänä 121. Tänään tuli yksi uusi positiivinen, iltapäivään mennessä on testattu 59 henkilöä. Yhteensä testattuja 681 kappaletta. Ja edelleen 1758 ihmistä on täyskaranteenissa joko kotonaan tai hotellissa. Varsinaisessa karanteenikeskuksessa on 23 ihmistä. Alakerran naapuri eli tämän talon omistaja pääsi keskiviikkona hotellista jatkamaan karanteeniaan kotona, hän oli ilmeisesti sillä samalla lennolla Australiasta, jolla korona tänne tuli. Tänne on tilattu kaksi miljoonaa kasvomaskia ja 15.000 testiä. Eli kaikki oireilevat testataan heti.

Kaikista 15 tapauksesta vain yhden tartunnan lähdettä ei ole pystytty selvittämään. Kyseessä on paikallinen, apteekissa työskentelevä nainen ja tämä asia herättää täällä ihmetystä ja pelkoa. Hänellä ei ole ulkomaanmatkoja eikä ilmeisesti mitään kontakteja näihin muihin sairastuneisiin.

Nähtäväksi jää, miten tämä tiukka linja puree. Tiistaista lähtien on tarkastettu 16 000 ihmisen lupapaperit. Selitykseksi ei auta, että en tiennyt, koska lupalapuista ja ohjeista on toitotettu kaikissa mahdollisissa kanavissa. Ei onnistuisi myöskään selitys, että en ymmärrä ranskaa. Kanakit ovat pystyttäneet monta tiesulkua ja estävät kulkua omien heimojensa alueille. Tehdas on edelleen välillä saarrettuna, autolla kulkevat työntekijät eivät sis pääse paikalle. Tämä meidän kaupunki on rauhallinen ja ihan turvallisen oloinen, varsinkin jos poliiseilla on aikaa kysellä koiranulkoiluttajilta lupalaput. Jos ihmiset noudattavat näitä nykyisiä sääntöjä, niin tämä confinement on toivottavasti ohi suunnitellussa aikataulussa. Jos ei, niin sakot otetaan käyttöön (89000 XPF – 447000 XPF) ja luultavasti tätä jatketaan.

Vaikka mulla onkin täällä asiat oikein hyvin; upeat näkymät, koira, jonka kanssa voin piipahtaa ulkona ja tekemistä varmaan keksii, niin kyllä se alkaa ottaa päähän, kun mihinkään ei voi mennä. Joka päivälle olisi kuitenkin ollut jotain menoa ja suunnitelmia, että pääsisin vähän sisälle tähän kaupunkiin ja tutustuisin ihmisiin. Mutta ehtii sitä sitten näiden viikkojen jälkeenkin.

Näkymien kanssa pärjää pitkälle. Mutta tekemisen puute voi olla jossain vaiheessa paha.

Uusi-Kaledonia ehti seurata kaksi kuukautta koronan leviämistä ympäri maailmaa ja vertailla eri maiden toimenpiteitä. Täällä valittiin tämä tiukka linja heti ja toivottavasti tällä on tuloksia. Joka tapauksessa tämänkään paikan terveydenhuollon kapasiteetti ei kestä taudin leviämistä hallitsemattomasti. Jotain hauskaakin tästä voi löytää, nimittäin tämän maan ominaispiirteet tulivat hyvin esille. Petankin pelaaminen kiellettiin erikseen ja se taisi olla kiellettyjen toimien listalla jopa ensimmäisenä. Ja päivän päästä ilmoitettiin, että kalastamaan ei saa lähteä porukalla. Siinä ne on tämän kaupungin (ja maan) suosituimmat harrastukset.

Tsemppiä sinne Suomeen! Aika uskomaton on se tilanne siellä(kin).

Ihan väärä nimi tänne

27/03/2020 by toispualpalloo

Olen tässä kahden kuukauden asumisen jälkeen tullut siihen tulokseen, että olisi pitänyt varmaan muuttaa nimi ennen muuttoa. Sukunimessä kun on yhteensä 20 kirjainta plus väliviiva, niin onhan se pitkä Suomessakin, mutta täällä se on…… tajunnanräjäyttävä. Meillä lukee portin summerissa pelkkä yhteinen sukunimi (siinäkin on 12 kirjainta) ja naapurin ystävätär oli kysynyt, että onko se vitsi. Siitä olisi voinut jättää puolet pois ja alkuosasta olisi tullut ihan kelvollinen sukunimi.

Tajusin heti tänne tullessa, että on parempi jättää kaksoisnimen eka osio suosiolla pois käytöstä, vaikka Suomessa en muuta käyttänytkään. Identiteettikriisiä siis pukkaa, minusta tuli ihan eri ihminen :). Rouva M. Kun täällä antaa ajokortin tai passin jollekin, niin seuraa hyvin syvä hiljaisuus ja ylitsevuotava hämmennys. Kumarrun aina tiskin yli näyttämään, että tuo on avionimeni, voit käyttää vain sitä. Sillä saa aikaan suuren helpotuksen ja iloisen hymyn. Selvästi kaikki ajattelevat, että ”no jo minä ajattelinkin, että ei voi olla totta ja eihän se sitten ollutkaan”. Pankissa ei ollut kahta sanaa siitä, mitä nimeä siellä käytetään. Tai no pankissa olen vain mieheni rouva, ihan sama onko edes nimeä. Vähän samalla tavalla kuin USAn hienostopiireissä pariskunnat ovat Mr and Mrs. John L. Strong III.

Laskin tuossa, että sukunimestä saattaa olla jo kymmenen eri versiota. Tänään tuli yksi uusi ja se meni paikalliseen sairasvakuutusvirastoon, joten enpä tiedä löytyykö minua ikinä mistään rekisteristä, kun yritän mennä lääkärille tai jos joudun sairaalaan. Tai ehkä löydyn miehen nimellä, se saattaa olla siellä oikein, kun hänellä tuo vakuutus jo on. Ei auta, vaikka liitteenä olisi passien kopiot, se mikä hakemukseen on kirjoitettu, sillä mennään. Täällä ei taida olla sellaista eri tahojen välistä, yhteistä rekisteriä, joka menisi tilttiin, kun siellä on yhdellä ja samalla osoitteella ja syntymäajalla kymmenen vähän sinnepäin samannimistä rouva M:ta.

Mun täytyy uusia passi parin vuoden päästä, siihen asti voin miettiä mikä näistä kaikista vaihtoehdoista olisi paras ;). Ja kun on vähintään kymmenen eri vaihtoehtoa, niin ei sitä kohta enää välttämättä muista mikä se alkuperäinen versio olikaan. Odotellaan mikä paikalliseen ajokorttiin tulee, jos se on hyvä versio, niin sitä voisi sitten alkaa käyttää laajemminkin.

Mutta mikä omituisinta: etunimi on yleensä aina oikein. Nyt on löytynyt maailmankolkka, missä se ei herätä yhtään ihmetystä :).

Korona soikoon II

19/03/2020 by toispualpalloo 1 Comment

Nysse tuli. Tällekin saarelle. Aika pitkään tämä paikka siltä välttyi, mutta tiistaina iltapäivällä tänne lensi australialainen pariskunta häämatkalleen ja toi sen tullessaan. Kiva ja kiitos! Aika moni pohtii täällä, että miksi niiden piti lähteä just nyt häämatkalle. Lennot ja hotellit olisi saanut siirrettyä. Mutta ei voi mitään enää. En tiedä paljonko koneessa oli porukkaa ja montako ihmistä tapasivat hotellissa ennen kuin siirtyivät sairaalaan, mutta kaikki altistuneet ovat ilmeisesti karanteenissa. Eilen illalla varmistui, että ovat koronapositiivisia.

Miehelle on tippunut toimintaohjeita sekä yrityksen pääpaikasta Brasiliasta että täältä paikallisesti jo ennen tätäkin ja luultavasti edessä on osittaiset etätyöt. Pakko tehtaalla on käydä pari kertaa viikossa silti. Poskisuudelmat kiellettiin jo ihan Macronin mahtikäskyllä vähän aikaa sitten. Siitä mies ei ole ollut yhtään pahoillaan. Onhan se tietysti ollut lounaissuomalaiselle ihanan rento hetki käydä aamuisin läpi poskisuudelmat ja kättelyt koko työporukan kanssa. Onneksi hän on ollut Wessmanin Ilonan kanssa paljon tekemisissä ja kaikki Ilonan tuntevat tietävät, että siinä saa harjaannusta ranskalaistyyliseen tervehtimiseen. Ihan kylmiltään tänne ei siis muutettu :).

Mitähän me muuten koiran kanssa tehdään, kun mies tulee häiritsemään meidän rutiinejamme. Täytyy ehkä näyttää ahkerammalta kotirouvaltakin, jos mies on kotona ;). Nyt ei uskalla lähteä shoppailemaankaan, kun ei tiedä mikä tämä koronatilanne oikeasti on. Koulut, ravintolat yms. suljetaan huomisesta alkaen. Yli 20 hengen kokoontumiset on kielletty, tapahtumat ja urheiluharrastukset peruttu. Ja mikä vähän harmittaa, niin juuri alkaneet ranskantunnit on peruttu ainakin kahdeksi seuraavaksi viikoksi. Ranskan kieltä tässä kyllä tarvittaisiin.

Meitä nimittäin eniten ihmetyttää se, että uutisoinnin mukaan lennot ovat olleet pääosin holdissa jo muutaman viikon. Paitsi se elintärkeä linkki Ranskaan, sieltä tulee lääkkeet ja kaikki tärkeä. Kuten viini. Tämän viikon maanantaina oli jo yksi koronaepäily Ranskasta, mutta hän ja ilmeisesti kolme altistunutta antoivat kaikki negatiivisen tuloksen. Eli tiistaina täällä huokaistiin taas helpotuksesta, mutta hiukan oli lyhyt ilo. Maanantaina hallitus loi toimintaohjeet koronaa varten, mutta ei ehkä uskonut, että näin nopeasti ne sitten saadaan ottaa käyttöön.

Koska tämä on näin pieni paikka, niin luultavasti sana näistä kahdesta positiivisesta kiersi jo ennen uutisointia. Tai ehkä se oli jo radiossa toitotettu, mutta en vaan ymmärtänyt sitäkään, vaikka yritän radiota kuunnella päivittäin. Ainakin eilen kaupan hyllyt olivat aika tyhjiä ja mietin siellä, että tietääkö muut jotain, mitä minä en tiedä. No tiesiväthän ne. Eilisen päivän aikana on hamstrattu niin paljon tavaraa, että tänään on jo ostorajoitukset. Olemme kuitenkin pääosin tuontiruuan varassa. Riisiä ja pastaa saa ostaa kaksi kiloa, jauhoja kilon. Vessapaperia 12 rullaa tai yhden isomman paketin. Luulin ensin, että eniten on hamstrattu pâtéeta eli pateeta, mutta olikin pâteeta eli pastaa. Tällä vajavaisella kielitaidolla kaikesta saattaa saada hiukan vääristyneen kuvan :). Taitaa olla lentouutisoinnin ja tämän maan koronavarautumisen kanssa sama juttu. Olemme ymmärtäneet, että kaikki on hyvässä mallissa, mutta ei sitten ollutkaan.

Tänään luin myös, että hallitus toivoisi, että kaikki ulkomaalaiset (non -résidents) ottaisivat ja palaisivat kotiinsa, mutta en viitsi ottaa tästä nokkiini ja lähteä lätkimään. Mies on résident, minä non, kun EU-passilla täällä saa olla ilman viisumia niin kauan kuin haluaa, enkä jaksanut aloittaa mitään paperisotaa ja hakemusrumbaa turhan takia. Taas tässä on hiukan ristiriitaa siihen uutisointiin, että rajat ovat kiinni ja lennot lopetettu, mutta näköjään ensi tiistaihin saakka olisi mahdollista poistua paikalta. Ulkomailla olevia paikallisia pyydetään jäämään sinne, missä ovat, vaikkakin heillä on mahdollisuus myös palata kotiin.

Viikko alkoi muutenkin vähän huonosti, kun koiran kimppuun kävi maanantaiaamuna iso saksanseisoja ja koira sai pari puremahaavaa. Meidän koira onneksi voitti 6-0 eli sai sen toisen koiran selätettyä ja pidettyä paikoillaan, kunnes sen omistaja vihdoin ja viimein ilmestyi paikalle. Minä vaan panikoin ja melkein itkua väänsin. Meidän koiran haavat tietysti tulehtuivat täällä kuumassa ja kosteassa, joten eläinlääkärillä on rampattu, mutta toisaalta se on tarkoittanut sitä, että olen ollut vain kotona vahtimassa koiran olotilaa. En siis ole hyvin suurella todennäköisyydellä tavannut vielä ketään mahdollista koronatartuttajaa. Nyt lähden kyllä kauppaan katsomaan vieläkö siellä on jotain ostettavaa. Ehkä ostan saman setin, kuin syklonivarautumisen aikana eli viiniä, samppanjaa ja pari purkkia tonnikalaa. Vessapaperia olin ostanut varastoon jo syklonia varten eli hähhää kaikille hamstraajille täällä, minä olin eka.

No niin, kauppareissusta selvitty. Ensimmäisessä kaupassa oli jonot ulos asti, kun sisälle päästettiin vain kymmenen asiakasta kerralla. Kyseessä ei ollut mikään pikkukauppa vaan ihan market. Jätin väliin ja menin viereiseen Naturaliaan, joka on paikallinen Ruohonjuuri. Siellä meitä asiakkaita oli peräti kaksi. Ostin riisit varmuuden vuoksi sieltä, kun en osannut arvioida mikä on supermarkettien tilanne.

Meidän Cittarissa eli Geantissa oli ihan leppoisa meininki. Ostoskärryjä ei saanut tuoda ulkoa sisälle, vaan ne desinfioidaan välillä. Hyllyjä oli tyhjänä, mutta ei mitään paniikkia eikä hamstraamista ja tavaraa tuotiin koko ajan lisää. Vessapaperia, riisiä ja pastaa yms. löytyi hyllystä, mutta meidän lempimysli on näköjään muidenkin lempimysli eli se oli loppu ja sain viimeiset kananmunat. Siivousaineet olivat myös aika loppu ja täältähän loppui jo eilen käsidesi ja kasvomaskit, eikä niitä saada Ranskasta lisää. Voi olla, että tämä kauppareissu ei tuottanut mitään järkevää hätävarakokonaisuutta, mutta riisiä ja couscousia on nyt sitten ainakin vähäksi aikaa. Mitään niiden kanssa ei taida olla…..

Mutta mutta, meidän varautumisemme taso heikkeni huomattavasti, koska erityissäädöksellä alkoholin myynti on kokonaan kielletty tänään ja huomenna. Täällä on aika suurta tuo alkoholin kulutus, eikä tietyllä osalla porukkaa mitään sivistynyttä viinin juomista vaan ihan kännäämistä. Ehkä ihan viisasta, koska nythän joillain alkaa ”loma” ja olisi mahdollisuus vetää ei kalsari- vaan karanteenikännit heti tänään.

Rankat ajat vaativat rankkoja toimia, joten avasin yhden äidin lähettämän salmiakkipussin. Niitä on säästelty pahan päivän varalle. Nyt on yksi sellainen.

Porilaista liikennesuunnittelua ja Tyynenmeren ajokulttuuria

16/03/2020 by toispualpalloo 2 Comments

Olen aina inhonnut autolla ajamista. Osittain siksi, että se tuntuu niin turhalta, kun yleensä pääsee aina kulkemaan myös julkisilla ja jos joku muu ajaa, niin itse voi keskittyä johonkin muuhun. Niin kuin esimerkiksi lukemiseen. Olen siis ajanut vain, jos on pakko. Nyt olen tehnyt syväluotaavaa itsetutkiskelua ja todennut inhoavani ajamista eniten niiden muiden kuskien vuoksi. Suomessa oli ehkä sellaista lievää rattiraivoa, mutta täällä pääsee ihan eri sfääreihin.

Uuden-Kaledonian liikennekulttuuri on sekoitus venäläistä, kiinalaista ja ehkä jotain Afrikan maata. Ja ranskalaista tietysti. Kaikilla ei ole korttia, autoja ei tarvitse katsastaa (paitsi jos myyt yli viisi vuotta vanhaa autoa), joten osa autoista on vaarallisessa kunnossa ja kännissä (tai pöllyssä) ajetaan, jos huvittaa. Etukäteen luin, että Nouméan (tai suur-Nouméan) ulkopuolelle ”Bushiin” ei ole mitään asiaa perjantai- ja lauantai-iltaisin, ellei halua liikenneonnettomuuteen. Samaa toitotettiin heti, kun tänne muutettiin. Maanantaisin saa lukea aina paikallisesta lehdestä, montako ihmistä kuoli viikonlopun aikana. Edellisviikonloppuna taisi kuolla neljä ja kuusi loukkaantui vakavasti.

Liikennekuolemien määrä on aika järkyttävä: vuonna 2014 kuoli 66 ja 2015 49 henkilöä. Ottaen huomioon, että täällä on noin 270 000 ihmistä, lukumäärät ovat todella suuret. Suomessa kuoli vuoden 2019 aikana ennakkotietojen mukaan 205 ihmistä ja Suomessa on hiukan reilu 20 kertaa enemmän asukkaita, kuin täällä. Täällä suurin osa liikennekuolemista johtuu alkoholista.

Suurin yllätys oli se, että täällä Nouméassa on ilmeisesti ollut liikennesuunnitelijana se sama porilainen urbaanilegenda-suunnittelija, jolla ei ollut itsellä ajokorttia lainkaan. Ajoin Porissa asuessamme moottoripyöräkortin, enkä päässyt inssistä ekalla kerralla läpi, koska en ikinä oppinut niitä yksisuuntaisia. Enkä varsinkaan niitä, jotka muuttuivat välillä tuosta vaan kaksisuuntaisiksi. Enkä sitä, mistä risteyksestä saa tulla oikealta eteen ja missä on kolmiot. Kun ei niissä mitään logiikkaa ollut. Siellä tuli tutuksi kuitenkin liikenneympyröissä pyöriminen ja täällä niitä saattaa olla yhtä paljon kuin Porissa. Täällä on myös minikokoisia ympyröitä tavallisissa risteyksissä, enkä vieläkään tiedä ajetaanko niissä kuten ympyröissä vai jotenkin randomisti vaan. Randomilta se on tähän asti vaikuttanut.

Nouméan keskusta on erityisesti sen saman porilaisen suunnittelema. Pelkkiä yksisuuntaisia, jotka kuulemma saattavat vaihtaa välillä suuntaa. Ihmettelin syksyllä, miksi keskustassa johonkin meno vaati niin ihmeellisiä reittejä ja käännöksiä, mutta nyt kun ajan siellä itse, niin ymmärrän hyvin. Ihan mahdotonta etenemistä. Olen ratkaissut asian (hermot ei kestä) jättämällä auton johonkin keskustan ulkopuoliselle parkkipaikalle. Mieluummin kävelen vähän enemmän helteestä huolimatta, kuin hikoilen tuskanhikeä autossa ajaessani kymmenettä kertaa eestaas. Keskustan ulkopuoliset alueet on suunniteltu sitten taas niin, että eksyminen on 100% varmaa. Jos ajat jonkun risteyksen ohi, ja käännyt seuraavasta risteyksestä samaan suuntaan, et varmasti pääse yhtään sinne minne kuvittelisit päätyväsi. Yleensä päätyy umpikujaan tai eri puolelle kaupunkia. Mallina on ehkä käytetty tippaleipää.

Nouméan keskusta. Nuolet saattavat pitää paikkansa tai sitten eivät.

Osittain tästä liikenteestä ja osittain todella kapeista ja mutkaisista kaduista (muistuttaa eteläranskalaisia kaupunkeja) johtuen toiveenani oli pieni auto. Ei ihan sellainen Micra, mikä meillä ekat viikot oli vuokralla, mutta Juke tai vastaava. No autokaupoilla kävi aika nopeasti ilmi, että koira ei mahdu Jukeen eikä Miniin eikä Renaultin pieniin malleihin. Ja kävi myös aika nopeasti ilmi, että neliveto on kova sana, jos yhtään ajattelee poistuvansa tästä kaupungista. In the Bush eli Nouméan ulkopuolella tiet ovat aikamoisia. Lonely Planetin mukaan esimerkiksi Grand Terren eteläosaa ei kannata kiertää autolla, koska tiet ovat niin surkeita, mutta Lonely Planetin kirjoittajat eivät ole selvästikään ajaneet suomalaisia mökkiteitä. Meidän mielestämme ihan ok siis :).

Ostimme siis nelivedon, kymmenen vuotta vanhan, koska ajotyylistä johtuen (muiden ja kohta minunkin) jotain lommoa on takuuvarmasti luvassa jossain vaiheessa. Tämä todella polttava aurinko kuorii autojen lakkapinnan ja sen jälkeen maalin ja koska meillä ei ole autokatosta, niin kovin uutta autoa ei siksikään kannattanut ostaa. Ja koska kaikki on täällä julmetun kallista, niin käytetyistä autoistakin saa maksaa ihan riittävästi.

Aurinko tekee pahaa jälkeä autoille. Suolainen meri-ilma myös.

Eniten tässä ajotyylissä nyppii muutamat asiat, kuten se, että omalla kaistalla ei tarvitse pysyä ja varsinkin mutkissa voi koukata viereisen kaistan kautta. Noissa ympyröissä ajellaan miten sattuu. Tosin täällä on käytössä erilainen vilkutustapa, eli vilkutetaan ympyrässä myös siihen suuntaan, mihin ollaan ympyrää kiertämässä ja vasta poistuttaessa vilkutetaan samoin, kuin Suomessa. On jotenkin selkeämpää ja turvallisempaa tässä hurlumhei-tyylissä. Ehkä tuo ympyrässä niin aktiivisesti vilkuttaminen vaikuttaa siihen, että muualla ei sitten kauheasti jakseta käyttää vilkkua. Tietää sitä kaikki muutenkin näin pienessä paikassa, mihin kukakin on menossa.

Autoja saa parkkeerata varsinkin asuinalueilla ihan mihin sattuu ja miten päin tuntuu mukavalta. Katolleen kukaan ei ole vielä autoaan parkkeerannut, mutta kyllä sekin päivä tulee. Katuja pitkin ei siis välttämättä mahdu ajamaan, kuin yksi auto kerrallaan vaikka kadulla olisi kaksi kaistaa JA parkkitilaa sivussa. Valoja ei käytetä, paitsi pimeällä ja jos sykloni sattuu olemaan päällä. Kaikki eivät käytä silloinkaan.

Horroreinta on ajaa bussin vieressä tai jos bussi tulee risteyksessä vastaan, koska bussit eivät koskaan käänny vain omalla kaistalla. Eivätkä välttämättä pysy omalla kaistalla muutenkaan. Bussin perässä ajaminen on myös jännittävää, koska busseissa on yleensä hätävilkut koko ajan päällä. Myös pysäkillä. Täällä ei tosin bussi saa tulla pysäkiltä eteen, kuten Suomessa.

Suosituin automalli on jättikokoinen pick-up, joka ei mahdu kaistalle eikä parkkiruutuihin. Ne ovat oikein paikallinen symboli, pick-up-kuskeista on tehty oma sarjakuvakin. Käsi pitää roikkua autosta ulkona ja lavalla pitää olla pari koiraa. Perässä mielellään vene. Ei mene mun järkeeni näillä kaduilla niillä autoilla ajelu. Ymmärrän, jos lähtee kaupungista pois, täällä kun on ilmeisesti myös aika aktiivista mökkeilykulttuuria. Kaupungin ulkopuolella asuvilla ei varmaan ole mitään muuta autoa, kuin tällainen.

Näitä täällä on luultavasti enemmän, kuin missään muualla.

Täällä on myös älyttömät ruuhkat, joiden aikana saa nauttia entistä intensiivisemmin muista kuskeista ja hyvästä liikennekulttuurista. Aamulla vien miehen niin aikaisin lautalle, että silloin saa ajaa rauhassa, mutta pahin ruuhka on juuri silloin, kun olen häntä hakemassa. Vielä en ole löytänyt rentoa ranskalais-kaledonialaista asennetta, mutta ajotyyli alkaa ilmeisesti kohta olla samanlainen, koska mies on alkanut huudella varoituksia apukuskin paikalta ja painaa jarrua muka huomaamattomasti. Kunhan totun vielä roikottamaan kättäni ikkunasta ulkona, niin alan olla lähellä oikeaa fiilistä.

Korona soikoon

14/03/2020 by toispualpalloo

Olen kirjoittanut muutaman blogipostauksen liittyen paikalliseen hintatasoon, liikennekulttuuriin ja yleensäkin arkeen, mutta en ole pystynyt viimeistelemään niitä, kun ajatukset on vallan muualla. Eli Suomessa ja koronaviruksessa. Seuraamme uutisia jatkuvasti ja meille tulee kolme suomalaista sanomalehteä diginä, joten ajantasalla ollaan. En tiedä olisinko rauhallisempi, jos olisin Suomessa ja eläisin sitä tilannetta, mutta täältä käsin hermostuttaa todella paljon esimerkiksi vanhempien, miehen vanhempien ja yleensäkin kaikkien tuttujen ja ystävien puolesta. Olkaa turvassa. Ja varovaisia.

Meillä ei ole täällä vielä koronaa ja toissapäivään saakka ei yhdessäkään Tyynenmeren saaressa sitä ollut. Sitten tuli yksi tapaus Ranskan Polynesiassa, joka on aika kaukana täältä, mutta luultavasti näiden välillä on ollut tiivistä yhteyttä kuitenkin. Ehkä. AirCalin lopetti lennot Australiaan ja Japaniin eli käytännössä täältä ei pääse nyt pois. Risteilyalukset eivät ole saaneet jo muutamaan hetkeen pysätä Uuden-Kaledonian muilla saarilla enkä ole nähnyt pariin viikkoon yhtään risteilyalusta Nouméassakaan. Vanuatu ja Fiji ovat kieltäneet myös alusten pysäämisen, vaikka niille se tuokin valtavat rahalliset tappiot.

Miehellä on matkustuskielto, emme siis luultavasti pääse kesälläkään käymään Suomessa, jos tilanne on tällainen. Eikä tänne pääse nyt kukaan vieraista, korona-alueilta tulevat taidetaan laittaa täälläkin karanteeniin, jos tänne lentoja vielä tulisi. Onneksi lentolippuja saa nyt siirrettyä myöhäisemmäksi tai rahat saa takaisin sekä Finnairilla että AirCalinilla.

Koska luen niin ahkerasti suomalaisia lehtiä, niin jostain syystä itselläkin on pakottava tarve hamstrata vessapaperia. Täällä se on tuontitavaraa eli saattaisikin loppua, Suomessa tuskin. Olen syklonien takia muutenkin varustanut ruokakaappia vähän enemmän eli pitäisi pärjätä, jos korona tänne tulee. Käsidesiä pitää ehkä hakea. En tiedä millainen on ihmisten fiilis täällä tällä hetkellä, onko kukaan varautunut sen kummemmin. Kaikilla on varmaan Ranskassa tuttuja ja sukulaisia eli huoli on varmasti yhtä kova kuin meillä.

Mikä minua huolestuttaa eniten koronan tänne leviämisessä on se, että en tiedä mikä on terveydenhoidon kyky täällä hoitaa sairastuneita. Tänne on juuri rakennettu todella iso ja hieno sairaala eli sen puolesta on ok, ja täällä on ilmeisesti todella tasokkaita lääkäreitä. Ilmeisen mielellään tulevat tänne Ranskasta pariksi vuodeksi. Mutta jos joku pandemia tulee, riittääkö täällä kapasiteetti. Meitä on täällä yhteensä arviolta hiukan alle 300.000, tarkkaa väestön määrää ei tiedetä ja suurin osa on tässä Suur-Nouméassa. Rikkaat lähtevät tai lähtisivät varmaan turvaan/sairaalahoitoon Australiaan (ja meidänkin vakuutus sen mahdollistaisi), mutta nyt täältä ei pääse sinne eikä minnekään. Eikä siellä varmaan olla kovin vastaanottavaisia.

Huolestuttaa tietysti sekin, että miten täällä riittää ruokatavarat, kun omaa tuotantoa on aika vähän. Meneekö mellakoiksi.

Muilla Tyynenmeren saarilla ei välttämättä ole edes kunnon sairaalaa ja terveydenhuollon taso on heikko, joten lähetetäänkö täältä apua tai tuleeko Vanuatulta tänne hoidettavia? Kaikkea ihmeellistä tässä miettii. Samoin sitä, että koska se korona tänne tulee. Tuskin mikään maailman kolkka siltä välttyy. Koittakaa pärjätä siellä Suomessa, toivotaan, että tämä menee nopeasti ohi.