Siirtyykö Uusi-Kaledonia Ranskalta Kiinalle?

Referendum 2020

Tänään 4.10. Uusi-Kaledonia, tämä koronaton kupla Tyynellämerellä, äänestää toisen kerran itsenäistymisestään. Ensimmäinen äänestys vuonna 2018 päättyi yllättävän niukkaan ei-äänten voittoon, lojalistien suureksi järkytykseksi.

Itsenäistymistä on odotettu kauan, 80-luvun lopulta saakka, jolloin tämä saariryhmä oli verisen sisällissodan partaalla. 1984-1988 täällä murhattiin puolin ja toisin ihmisiä, ja kaikki kulminoitui Ouvean panttivankidraamaan 22.4.-5.5.1988, jolloin surmansa sai lähes 30 ihmistä. Tämä oli kulminaatiopiste, jonka jälkeen eri tahot ymmärsivät, että on pakko neuvotella tai ollaan sisällissodassa. Kanakien kulttuurin ja kansallistunteen ”isä” Jean-Marie Tjibaou allekirjoitti 1988 Matignonin sopimuksen, joka oli ensimmäinen askel kohti itsenäistymistä. Valitettavasti osa omista katsoi sopimuksen allekirjoittamisen petturuudeksi ja Tjibaou salamurhattiin 1989. 

Vaalityö käy kiivaana kyllä-ei-puolien kesken, ulkopuolisen silmin varsin sekavassa poliittisessa kulttuurissa. Ainoa taho, joka näyttäytyy johdonmukaisena ja aktiivisena ovat kanakit. Kanakeja on niukka enemmistö, noin 40 % ja eurooppalaisia on arviolta 27 %. Nuoret kanakit ovat avainasemassa ratkaisemassa tämän äänestyksen ja viime äänestyksen jälkeen nuoria kanakeja on tullut äänestysikään aika iso määrä. Myös wallis-futunalaisilla (yli 8%) saattaa olla ratkaiseva asema. 

Kaikki kanakit eivät halua itsenäistyä ja luopua Ranskan passista sekä sen tuomista etuuksista. Tällä hetkellä tällaisen mielipiteen ilmaiseminen ei ole helppoa, jos edes mahdollista, joten jännitys säilyy äänten laskemiseen saakka. Varmaa lienee vain, että pohjoisen provinssi äänestää selvällä äänienemmistöllä kyllä.

Mitä sitten jos tulos on kyllä?

Jos maa itsenäistyy, täältä lähtee jollain aikataululla sekä Ranskan taloudellinen tuki että Ranskan armeija. Ranskan taloudellinen tuki kattaa muun muassa 9000 virkamiehen palkat ja näistä suurin osa on paikallisia ihmisiä. Ranska tukee myös infrarakentamista ja muita investointeja. Jos tulos on kyllä, alkaa kolmen vuoden siirtymäaika ja keväällä 2023 valtio nimeltä Kanaky-Uusi Kaledonia olisi virallisesti itsenäinen.

Jos tulos on kyllä, Ranskan asema Tyynellämerellä heikkenee. Pinnalla onkin kysymys, kauanko itsenäistymisestä kuluu, ennen kuin tämä on Kiinan ”siirtomaa”. Uudella-Kaledonialla on erinomainen sijainti Tyynellämerellä, kalastusalueet, valmis infrastruktuuri, sotilastukikohdat, monta lentokenttää ja arviolta 25% maailman nikkelistä. Tällä sähköautojen aikakaudella nikkelin kysyntä ei ole ainakaan laskemassa. Brasilialainen Vale on ilmoittanut poistuvansa saarelta ja kenties sulkevansa Goron kymmenen vuotta vanhan nikkelitehtaan. Tämä aiheuttaisi valtavan loven kansantaloudelle, mutta erityisesti tämä saattaa avata kiinalaisille mahdollisuuden päästä kiinni nikkelivarantoihin. 

Kiinan toimet Tyynellämerellä huolestuttavat monia maita, ja niiden olisi ehkä syytä huolestuttaa myös täällä. Philippe Gomès, Calédonie Ensemble puolueen johtaja, mainitsi Kiinan viime viikonlopun vaalitilaisuudessa. Hänen mukaansa kaikki Tyynenmeren tähän mennessä itsenäistyneet valtiot ovat jo taloudellisesti ja poliittisesti Pekingin alla, joten itsenäistyminen Ranskasta olisi selvä uhka Uuden-Kaledonian tulevaisuudelle. Kaikille tämä ajatus ei välttämättä ole uhka, halu itsenäistyä kenties hinnalla millä hyvänsä on niin vahva.

Jos tulos onkin ei.

Jos tulos on nyt ei, niin alkaa valmistautuminen kolmanteen eli viimeiseen äänestykseen, joka on 2022. Joidenkin itsenäistymistä kannattavien mielestä olisi järkevintä äänestää vasta silloin kyllä, jotta tämä kaksi vuotta voitaisiin käyttää sen suunnittelemiseen, miten irtautuminen tehdään. Aktivistit ovat tietysti sitä mieltä, että tässä on ollut jo kaksi vuotta aikaa sitä miettiä eikä jatkoajalle ole tarvetta.

Lojalistit ovat sitä mieltä, että kolmatta äänestystä ei tarvittaisi, huolimatta siitä, että siitä on Nouméan sopimuksessa sovittu. Mutta he ovat myös sitä mieltä, että heti tämän äänestyksen jälkeen on aloitettava kaikkien tahojen väliset neuvottelut ja pyrittävä luomaan joku konsensus, joka tyydyttäisi kaikkia. Tämä sisältäisi paikallisen kulttuurin nostamisen parempaan asemaan, yhteisen lipun, päättävän virkamieskunnan miehittämisen paikallisilla ihmisillä (nyt virastojen pääjehut ovat ranskalaisia) ja oman hallinnon kehittämistä. Lisäksi olisi tarkoitus avata mahdollisuus omaan kansallisuuteen ja pyrkiä taloudelliseen riippumattomuuteen Ranskasta.

Jännittäviä aikoja edessä.

Tuli äänestyksestä millainen tulos tahansa, odotettavissa on enemmän tunteita kuin vuonna 2018, eikä silloinkaan selvitty ilman väkivaltaa. Nuoret kanakit ovat turhautuneita. Heillä on vaikeuksia pysyä ranskalaisen koulutusjärjestelmän kyydissä, joten monet lopettavat koulun, varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. He jäävät kyliinsä tai kulkeutuvat Nouméan slummeihin. 

Alkoholin ja huumeiden käyttö on yleistä, samoin rikollisuus. Yli 90% vankilassa olevista on kanakeja ja suurin osa alle 25 vuotiaita. Töitä olisi, mutta koulutetuille ihmisille ja yritysten on vaikea löytää osaavaa työvoimaa. Kanakeja ei ole tuomareina, lakimiehinä, lääkäreinä tai yliopiston opettajina. Omaisuus on keskittynyt caldocheille (valkoiset paikalliset) ja ranskalaisille.

Tällä viikolla itsenäistymispuolueet FLNKS ja UC tekivät aloitteen, että ulkomaalaiset (incl. ranskalaiset) saisivat ostaa vain uusia asuntoja. Vanhoja asuntoja saisi myydä vain kanakeille tai caldocheille. Tässä vedottiin Uuden-Seelannin ja Australian vastaaviin lakeihin, mutta kiinteistövälittäjien liitto ehti jo kumoamaan nämä viittaukset virheellisenä. Kiinteistövälittäjien liitto myös mainitsi, ettei tämä ole todellakaan mikään ulkomaisten investorien suosikkikohde, toisin kuin nuo kaksi muuta Tyynenmeren naapurimaata, joten ei täällä ole mitään ulkomaisten ostajien ryntäystä. Jos tuo lakiehdotus menisi läpi, nämä kiinteistömarkkinat romahtaisivat kerralla. Taustalla tässäkin se ajatus, että kanakeilla olisi mahdollisuus ostaa asuntoja näiltä ns. paremmilta alueilta ja lähempää keskustaa.

Pinnan alla kytee ja se purkautuu jossain muodossa tänään illalla ja seuraavina viikkoina. Sopimusten luoma 30 vuoden rauhan aika on katkolla. Löysin oikein hyvän analyysin vuodelta 2019 jos joku on kiinnostunut lukemaan tästä lisää: https://www.lowyinstitute.org/publications/new-caledonia-s-independence-referendum-local-and-regional-implications. 

Kaikesta huolimatta ajattelin uskaltautua nyt uimaan. Ja uskaltautua-sana tässä ihan vain haiden vuoksi, ei tämän äänestyspäivän takia 😄.