Vaikka maailmalla koronatilanne näyttää menevän parempaan suuntaan ja jopa Australia ja Uusi-Seelanti avautuivat toisilleen, niin meillä ei mikään taho näytä avautumisen merkkejä. Paitsi tuohon Aussi-NZ-matkustuskuplaan oltaisiin kuulemma tyrkyllä. Mutta muuten tänne tulijoille on kahden viikon karanteeni, sen verran joustettuna, että toukokuun puolivälistä alkaen rokotetuille karanteeni on vain viikon. No tästä johtuen päätimme, että ei edes mietitä Suomeen menoa, vaan mennään sitten marraskuussa, kun lennot aukeaa ja karanteenit toivottavasti poistuvat.

Kunnes sitten reilu kolme viikkoa sitten mies tuli töistä hyvin innostuneena (harvinaista 😆) ja sanoi, että hänen kollegansa on lähdössä vaimonsa kanssa kotimaahan, koska firma maksaa karanteenin ja sen ajan saa tehdä etätöitä. Lennothan meille kaikille ulkomailta rekrytoiduille maksetaan kerran vuodessa. Tämä etätyöjuttu oli merkittävä päätös, kun ei haluttu käyttää miehen lomia viikon vankilamaiseen hotellikaranteeniin. No ei kun tuumasta toimeen ja hiukan typerästi infoamaan perhettä ja ystäviä Suomessa, että jippii, me päästäänkin sinne nyt kesällä. Tavoitteeksi laitettiin lähtö juhannuksen jälkeen, noin 2,5 viikkoa Suomessa ja viikon karanteeni päälle. Ilmoitin toiveet yhtiön mobility-tiimille ja aloin suunnitella mitä pitää tilata Suomeen valmiiksi ja mites aikataulutetaan kaikkien tapaamiset.

Eipä innostuta ilman lupaa!

Eka vastoinkäyminen oli, että koiran vakkarihoitopaikka, erittäin ihana ja suosittu sellainen, ei vastannut mihinkään yhteydenottoihin. Huolestuttavaa. Etsin epätoivoisesti vaihtoehtoisia paikkoja ja yhden löysin tästä läheltä. Ihan ok, koira tuntui olevan kohtuullisen tyytyväinen, eikä vaihtoehtoja paljoa ollut, joten varasin sieltä alustavasti 3,5-4 viikkoa tietämättä vielä tarkkaan päiviä. Yksi tärkeimmistä asioista siis hoidettu. Myöhemmin vakkaripaikka vastasi, että heillä on jotain tosi isoja murheita ja ongelmia, ja ovat joutuneet sulkemaan paikan kokonaan. Todella sääli, se oli ihana paikka ja takapihalla virtasi joki, missä meidän uimarikoira sai käydä pulikoimassa. Eka sykloni teki heille massiiviset jättituhot, ja tuo samainen joki tulvi ja pyyhkäisi kaiken mennessään, mutta korjasivat kaiken ja homma näytti jatkuvan ihan ok. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta toivottavasti ei liity kenenkään terveyteen.

No ekan viestini jälkeen mobility-tiimi vastasi, että tsot tsot, ei täältä niin vaan lomalle lähdetä, että mies ilmoittaa pitävänsä lomaa, onko siitä keskusteltu esimiehen kanssa. No mitäs luulisitte? No sitten pitää täyttää joku sata lomaketta, sähköinen järjestelmä ja esimiehen pitää käydä kuittaamassa sitä sun tätä. Selvä selvä, hoidetaan. Kuviteltiin, että sinä aikana, kun viralliset kuittaukset tulevat, tiimi alkaa selvittää, miten karanteenissa on vapaata ja hommaa meille virallisen matkustusluvan. Hommahan menee niin, että ensin pitää saada gouvernementiltä lupa palata, sitten varata karanteeni ja sitten kun näistä on mustaa valkoisella, saa varattua Tontouta-Tokio-lennot. Karanteenit ovat hyvin täynnä, joten jännitettiin, että onko tilaa ja koska. Kun tiedetään päivä, niin lasketaan siitä sitten taaksepäin, koska lähdetään.

Kaikkea sitä oman työkokemuksen perusteella typerästi kuvittelee muiden työtehoista ja tehokkuudesta. Vaikka pitäisi jo tietää tämä tahti. Miehen esimies unohti kuitata luvan, siinä meni viikko ja sinä aikana ei tapahtunut mitään. Kukaan ei vastannut mihinkään viesteihin, ei kysymyksiin, eikä mihinkään koko aikana. Alkoi olla hiukan tuskanhiki koiran hoitopaikan kanssa, että kyllä sinne pitäisi saada asap ilmoitettua päivät. Ei vastauksia koko kolmeen viikkoon. Paitsi tällä viikolla. Firma ei maksakaan karanteenia, teidän pitää maksaa se itse. Uusi päätös. Ilmoittakaa asap maksatteko sen, sitten saatte liput ja laskun karanteenista. Jahas, paljonko se maksaa, kysyin? Ei taaskaan vastausta, vaikka kysyin kolme kertaa. Seuraavaksi kysyin, että anteeksi, mutta onko meille varattu jo jotkut lentoliput? Ja jos kyllä, olisi kiva tietää, että mille päiville. Pitääkö lähteä huomenna, viikon päästä vai koska?

In your dreams, hei!

Ei ollut lippuja, en saanut ikinä vastausta karanteenin hinnasta, joten käytin koko eilisen päivän ja kaikki mahdolliset tutut ja tuntemattomat, että sain selville sen hinnan. Hienoimmat hotellit on varattu ns. virallisille karanteeneille eli tänne tulevat poliisit, santarmit, opettajat, lääkärit, sairaanhoitajat, virkamiehet jne. pääsevät niihin. Valtio maksaa ne karanteenimaksut. Me muut, joiden matkat eivät ole niin tärkeitä tai oleellisia, joudumme kahteen muuhun hotelliin. Hinta viikolta 4300 euroa. 4300 €!!!!

Sisältää toki kolme ruokaa per päivä tuotuna alakerran ravintolasta (hampparibaarin tyylinen), mutta kaikki ja siis todella kaikki karanteeneissa olleet ovat sanoneet, että ruoka on ihan kamalaa. Se tuodaan laatikoissa oven taakse ja that’s it. Yksi keliaakikkonaapuri eli kolme ekaa päivää ilman ruokaa, kun ei tullut kertaakaan mitään gluteenitonta. Tämän meidän karanteenihotellin normaali viikkotaksa parhaimmassa huoneessa on 575€ eli kyllä tuolla summalla saa pientä voittoa tehtyä……kahden tähden hotelli, ei ulkoilumahdollisuutta. Paremmissa hotelleissa, joissa on pihaa, pääsee päivisin tunniksi ulkoilemaan. Muissa ollaan koko karanteeniaika lukittuna huoneeseen. 4300 € siitä ilosta on jotenkin aika paljon.

Samalla eilen sain tiedot vapaista karanteeniajoista, jotka sitten kyllä löysin itsekin netistä, kun sain muualta tiedon, mistä etsiä. Eli kolme viikkoa kesti saada tieto tästäkin asiasta. Olisivat edes sanoneet, että katso tuolta. Karanteenit ovat niin täynnä, että tästä syyskuuhun on vain neljä mahdollista päivää. Ensimmäinen meille ehdotettu on 2.7. Että jos nyt huomenna lähdettäisiin, niin ehdittäisiin olla Suomessa vajaa kaksi viikkoa 🙄. Just niin. Matkoihin menee pari päivää suuntaansa.

Mieletön ilo, mahtava patitus.

Alun mahtava innostus, sitten pieni kärsimättömyys ja huolestuminen vaihtuivat eilen uskomattomaan patitukseen ja suruun. Meni koko ilta märehtiessä ja jouduin laittamaan kavereillekin viestiä, että en tule kylään, on sen verran paha mieli. Eikä vähiten siksi, että missaamme nuorimman kummitytön rippijuhlat, ehdin jo innostua, että ihanaa, pääsemme sinne kuitenkin. Yö meni ihan pilalle saman märehtimisen ja kiukun takia. Tekisi mieli mennä potkimaan seiniä jonnekin. Ei omia, kun en tiedä miten nämä levyseinät kestää, pitäisi olla kuitenkin joku kiviseinä…..

Tänä aamuna kiukuttelin edelleen kaikille kavereille Suomeen, naapureille ja melkein muille leipomon asiakkaillekin. Huutelen kaikille, että 4300 euroa!!! Miettikää?!?! Kuulin vielä naapurilta, että hotelli on kanakien Province Nordin omistama ja kun ei ole vaihtoehtoa eli karanteeni on pakko, niin ei se ole tyhmä joka pyytää. Tyhmä on se, joka yrittää tulla tänne kaikesta torjunnasta huolimatta. Kyllä sitten on syytäkin maksaa tähtitieteellisiä summia. Mahtaako nämä rahat mennä itsenäistymisäänestyksen vaalikampanjoihin vai Sofinorin velkojen maksuun? Alan epäillä, että kanakit eivät halua tätä paikkaa lainkaan auki, kun tässä tienaa paljon paremmin, kuin normaalissa hotellitoiminnassa. Ei heitä kyllä ilmeisesti muutenkaan haittaa, että maa on kiinni.

Pieni toivon pilkahdus.

Mutta sitten luin aamun lehden. Yksi nainen on juuri voittanut oikeudessa juttunsa, jonka hän on nostanut pakkokaranteenista ja hänet määrättiin vapautettavaksi saman tien. Täällä onneksi oikeusjutut menee tosi nopeasti eteenpäin, kun ei ole samanlaisia ruuhkia kuin Suomessa. Rouvalla oli yksi rokotus pohjalla ja hän pystyi testein osoittamaan, että vasta-aineet ovat niin korkealla tasolla, että käytänössä hänellä on immuniteetti eikä hän voi tartuttaa ketään. Nyt hänen juristinsa on haastamassa hallintoa oikeuteen muistakin asiaan liittyvistä syistä eli karanteenien oikeudellista perustetta ja laillisuutta aletaan kyseenalaistaa nyt kunnolla. Juristin sanojen mukaan ”jos pystytään luotettavin testein todistamaan, että henkilöllä vasta-ainetasot ylittävät raja-arvot, henkilöllä on immuniteetti eikä hänellä ole tartuntaa, karanteeneilla ei ole mitään perustetta”. ”Ei ole mitään syytä pakottaa henkilöitä absurdiin pakkokaranteeniin”.

Eli nyt elän taas toivossa. Mutta ei ehkä kannata, koska siihen, että karanteenit virallisesti poistettaisiin kaikesta tästä huolimatta menee aikaa. Itse olen sitä mieltä, että tässä on taustalla sekä poliittisia että taloudellisia syitä, eikä todellakaan terveydellisiä syitä. Minusta karanteenit ovat hyvä juttu, kun Ranskasta tulee niin paljon rokottamatonta porukkaa, mutta sitten me muut. Ja me oltaisiin oltu Suomessa, missä tilanne on jo tosi hyvä. Ehkä en eläkään vielä missään toivossa. Ajattelen, että marraskuussa sitten ja kaikki mikä tapahtuu aikaisemmin on yllättävää plussaa.

Jos jotain positiivista tästäkin episodista koittaa löytää, niin koiraa ei tarvi nyt viedä hoitoon. Ja onhan se nyt ehkä sittenkin kivempi päästä Suomeen marraskuussa 🙄.