Sataa, sataa, ropisee ja vähän kiehuukin taas

Meillä sataa. Enemmän kuin miesmuistiin. On satanut käytännössä joulun välipäivistä alkaen, vaikka välillä on onneksi ollut myös aurinkoisia jaksoja. Normaalisti sadetta tulee runsaasti kuumina kesäkuukausina eli helmikuussa ja erityisesti maaliskuussa, mutta nyt sitä tulee edelleen näin toukokuun loppupuolella. En tiedä kumpi on epämiellyttävämpää, aikaisempi kuuma kostea vai tämä viileä kostea. Jatkuvasta sateesta on ollut seurauksena muun muassa se, että kaikki on homeessa. Ihan kaikki.

Huhtikuun alussa oli pakko pestä joka ikinen vaatekappale neulepuseroita lukuunottamatta (niitä ei ole kertaakaan tarvittu, mutta villa näyttää olevan erinomainen materiaali säilymään kosteassa kelissä). Ja kaikki kengät, vyöt ja laukut olivat myös homeessa. Nahka ei ole hyvä matsku tänne, nahkatakit olivat myös vähän huonossa jamassa. Pahiten oli kärsinyt öljykangastakki ja siitä ei ehkä tule enää käypää takkia. Seinissä ja ovissa on pyyhkimällä pois lähteviä homepilkkuja. Ja tietenkään mikään ei kuivu, kun aurinko ei paista. Kosteimpana aikana huonekalut, erityisesti sohva ja sänky, oli suorastaan märät ja ne piti siirtää aina auringon vähänkin paistaessa ikkunan viereen tai terassille kuivumaan.

Koska pyykit eivät kuivuneet millään pahimpaan aikaan, niin on pitänyt turvautua erilaisiin kuivatusratkaisuihin. Suosituin on tietysti fööni. Minä vein vaatteet välillä naapuriin, heillä kun on kuivausrumpu. Tosin ilmankosteuden vuoksi kuivausrummun normaali poistoletku ei riittänyt, vaan kylppärin katosta ja seinistä valui vettä solkenaan. Jossain vaiheessa lakkasin välittämästä siitä, että lenkkarit on koko ajan märät, kun ne kastuvat kuitenkin lenkillä heti uudelleen. Parempi käyttää yhtä märkää paria koko ajan, eikä kastella kaikkia. Vilustumista kun ei ole vielä tarvinnut pelätä.

Yksi australialainen selitti, että hän kuivaa aina aamuisin ne vaatteet, mitä kulloinkin tarvitsee, ex-tyttöystävän jättämällä föönillä (ilmeisesti oli pakko korostaa, että se on ex-tyttöystävän 🤨). Samainen tyyppi sanoi minulle, että eihän teillä Suomessakaan pyykki kuivu, koska vesi jäätyy ennen kuin haihtuu. Sanoin, että tuo ongelma on varmaan enemmän iglussa tai Siperiassa, kuin meidän rutikuivissa ja tiiviissä keskuslämmitysasunnoissamme, mutta toki saattaa ongelma olla jossain sellainenkin. Ja sanoin myös, että vastoin kaikkia ihmeellisiä ennakkokäsityksiä, Suomen kesä on yleensä oikeinkin lämmin.

Kylmää ja kosteaa

Ilmastointilaitteessa on kyllä kuivaustoiminto, mutta se vetää samalla lämpötilan todella kylmäksi eli sitä ei voi käyttää öisin. Ja nyt kun ollaan siirtymässä ensimmäiseen talvikuukauteen eli kesäkuuhun, aamulämpötilat ovat laskeneet 20-22 asteeseen ja nämä yksinkertaiset ikkunat ja eristeettömät rakenteet tekevät huushollista aika luihin ja ytimiin uppoavan kylmän. Villasukilla ja collegehousuilla on ollut nyt tänä syksynä tarvetta. Vink vink Suomeen neuloosiystävälleni Lauralle, että saattaisin tarvita uusia villasukkia.

Samoin on pitänyt lämmittää sähköllä vettä. Vedenlämmitin oli alkuun kahdeksan kuukautta päällä ihan turhaan. Se oli jätetty päälle edellisten asukkaiden muuttaessa eikä välitystoimiston ihminenkään tiennyt asiasta. Normaalisti vesi lämpenee aurinkopaneeleilla ja jos on todella pilvistä, niin kolmantena päivänä on hyvä laittaa sähkölämmitys päälle. Sähkölasku tippui mukavasti, kun laitoin lämmityksen pois, onneksi vuokraisäntä kävi katolla ihmettelemässä jotain muuta juttua ja huomasi, että meillä on jatkuvasti lämmitys päällä. Mutta nyt kun ei aurinkoa paljon näy, pitää käyttää sähköä. Olen käynyt montakin kertaa aika kylmässä suihkussa, kun olen unohtanut laittaa lämmityksen päälle. Jos on juuri ollut koiran kanssa vesisadelenkillä ja haluaisi kuuman suihkun, niin tuo unohdus ottaa pattiin aika lailla.

Fiilis on aikalailla sama, kun joskus Euroopassa reissatessa, kun sinne on iskenyt viileät kelit ja kiviseinät ja yksinkertaiset ikkunat päästävät kaiken kylmän läpi. Muistan yhden kerran, kun olin ystävän luona Veronassa ja sinne iski todella kylmät kelit, ehkä 15 astetta tai jopa vähemmän. Asunnon kylppäri oli jättikokoinen, kahdella isolla, parvekkeelle aukeavalla lasipariovella varustettu huone. Hytisin suihkussa ihan jääkalikkana, kun myrskytuuli pamautti ne lasiovet auki ja yritin suihkusta huudella ystävälleni, että apua apua, tule sulkemaan noi. Ei hän tietenkään kuullut ja niin kauan keräsin rohkeutta poistua suihkusta, että lämmin vesi loppui. Pahoittelut edelleen kaikille hänen silloisille kämppiksilleen. Kyllä eristetyt asunnot, lämmitys ja kunnon ikkunat on kiva juttu. Tosin miksi investoida niihin, jos viileät kelit iskevät ehkä kerran 20 vuodessa….. Opiskeluaikoina yksi vaihtarityttö lämmitteli ylioppilaskylässä pitämällä uunin luukkua auki. Mekin voimme ehkä hätätapauksessa tehdä niin 😆. Näillä sähkönhinnoilla se on tosin aika kallista.

Yhtään ei tee enää mieli uimaan. Josko niiden haiden takia on muutenkaan enää tehnyt.

Jatkuvalla sateella on pitkäaikaiset vaikutukset

Yksi ainoa positiivinen juttu tästä tulee mieleen ja se on se, että kun teen nyt pientä puutarha/piharemppaa, niin tuo läpikastunut maa on helpommin muokattavissa, kuin se sementinkova kuiva maa. Saas nähdä kuolevatko kaikki maahan istuttamani kasvit tähän kosteuteen. Ainakin melkein koko saaren vesimelonisato tuhoutui sateiden vuoksi, avocadokausi on nyt parhaillaan menossa eikä senkään sato hyvältä näytä ja perinnekasvit taro ja jamssi tekevät surkean pientä satoa. Ne kaksi ovat kanakien traditioissa hyvin tärkeitä, joten huolestuneita juttuja on vähän väliä lehdessä. Esimerkkinä yhden puutarhurin sato: normaalivuonna alkuvuonna hän tuottaa 25-30 tonnia vihanneksia, nyt ei ole neljän ekan kuukauden aikana tullut edes tonnia. Ja koska myös kasvien juuret mätänevät tällä kelillä, niin tappiot saattavat olla valtavat. Hyttysten ja muiden tuhohyönteisten määrä on myös lisääntynyt ja kuten viimeksi kirjoitin, niin noita hyttysiä ei kaipaisi lisää. Etteivät taudit leviä.

Tällaisia löytää, kun tekee puutarhatöitä.
Tällaisenkin voi löytää kesken puutarhahommien.

Ja mistä tämä kaikki sitten johtuu. No La Nina-ilmiöstä tietenkin. Normaalisti tässä meillä sataa koko vuonna 800 – 1200 mm ja nyt on tullut neljässä kuukaudessa 1500 mm. Miehen työpaikalla satoi yhtenä päivänä kolmessa tunnissa 209 mm ja 12 tunnin aikana sillä alueella satoi 430 mm vettä. Ennusteen mukaan La Nina häipyisi tästä tämän kuun jälkeen, mutta silti ei voida ihan normaalia kuivaa keliä odottaa, mutta lähempänä normaalia kuitenkin. Ja hyvässä lykyssä keli pysyy hiukan kuivempana lokakuuhun saakka. Sitten varmaan tiedetään, tuleeko La Nina uudelleen. Eilen satoi tuossa viereisessä kaupungissa Dumbéassa taas parissa tunnissa 108 mm, joten ei toivoakaan päästä mihinkään vaeltelemaan tai maastopyöräilemään.

Yhden päivän sademääriä.

Meidän suosikkipaikka eli Dumbéan luonnonpuisto joen varrella on näillä keleillä pelkkää liukasta, punaista mutamönjää ja tulvivaa jokea. Samoin kun tuo meistä etelään oleva alue, jossa mielellään myös käydään. Huolestuttavaa on, että kaikkien näiden sateiden jälkeen maaperä alkaa olla todella vettynyt ja voi olla odotettavissa pahempia maanvyörymiä. Ensimmäisen syklonin jälkeen tässä Nouméassa oli jo muutama paha maanvyörymä ja meidän läheisen Ouen Toron rinteet ovat rapisseet urakalla. Rinteisiin on istutettu paljon puita, mutta osa on vielä ihan paljasta ja niiltä kohdin saattaa vieriä päätä isompia kivenmurikoita suoraan autotielle. Pari viereistä naapuritonttiakin alkaa kutistua, kun niistä vyöryy maata ja kiviä tuohon meidän kadulle. Meidän tontti on onneksi molemmilta puolilta vahvistettu, eikä ole paljasta maata näkyvillä lainkaan. Täällä Tyynellämerellä joidenkin saarivaltioiden uhkana on veden pinnan kohoaminen, mutta meillä ehkä nyt ennemminkin se, että vyörytään yhtenä mutavellinä tuonne mereen 😅.

Tällainen juttu oli blogin julkaisun jälkeen lehden etusivulla.
Puolen vuoden sademääriä tänä kesänä. Yatessa satanut yli kolme metriä vettä.

Tehdaskaupan jälkipuinti

Tähän ankeaan keliin sopii se, että nyt kun vihdoin ja viimein yrityskauppa on tehty (minusta hiukan epämääräisellä ostajakombinaatiolla) ja nyt mies on peräti kolmatta viikkoa normaalissa työrytmissä, niin on alettu pidättää ja tuomita hyökkäyksissä mukana olleita ihmisiä. Myös ns. pääjehut, jotka eivät ole missään vaiheessa myöntäneet käskeneensä tekemään mitään, mutta jotka johtavat esimerkiksi Ican-ryhmää, pidätettiin 96 tunniksi kuulusteluita varten. Eilen uutisoitiin, että taas yksi mies tuomittiin vankilaan 30 kuukaudeksi osallisuudestaan tehdashyökkäyksiin ja väkivaltaan santarmeja ja työntekijöitä kohtaan.

Aika tylyä luettavaa oli, koska hyökkääjien tarkoituksena oli todellakin vahingoittaa tehdasta mahdollisimman paljon ja pelotella työtekijöitä niin, että kukaan ei olisi uskaltanut tulla enää töihin ja tehdas olisi saatu lopetettua. Työntekijöitä uhkailtiin mm. jalkajousilla. Taustalla oli suoranaiset valheet tehtaan ympäristöuhasta ja -vaikutuksesta, sekä kanakien kunniaan ja lojaalisuuteen kuuluvat jutut eli jos pomo käskee, niin silloin on mentävä. Ja tietenkin se kovaa huudettu vaatimus ”Usine du Sud, Usine pays” eli toive tehtaan saamisesta ns. omaksi. Tämä tuomittu mies myönsi, että ”isoveljet” olivat antaneet heille määräyksiä ja luvassa olisi ollut ”rahoitusta omiin projekteihin ja hyvä elämä”.

Siellä se entinen Vale Grand Sud, nykyinen Prony Express-alus kyntää harmauden keskellä kohti tehdasta. Nyt on hetkellisesti ainakin taas niin turvallista, että alus voi kulkea joka päivä.

Pelkästään tämä yksi mies heitti yhden hyökkäyksen aikana 37 ammusta (kiviä, Molotovin cocktaileja, pulloja täytettynä esimerkiksi ulosteilla, kemikaaleilla jne). Seuraavana päivänä hyökkääjiä oli jo 40, aseistautuneita sellaisia. Kiva tässä jälkikäteen miettiä, että oma mies oli sen 200 henkilön joukossa, jotka olivat koko ajan töissä ja tehtaalla. Vaikkakin siellä oli parhaimmillaan 80 santarmia suojaamassa heitä. Kun tekosyynä oli tavoite saada ympäristölle vaarallinen tehdas suljettua kokonaan, niin tuomarikin oli sitä mieltä, että siitä näkökulmasta hyökkääminen vaarallisia kemikaaleja ja aineita täynnä olevalle tehtaalle ei oikein tue tätä väitettä. Ympäristökatastrofi olisi ollut paljon lähempänä sitä kautta. Arvion mukaan tehtaalle aiheutetut vahingot ovat noin 60 miljoonan euron luokkaa. Summa, jota ei tietenkään mitenkään saada takaisin. Kaiken taustalla vain se pelko (ja viha) siitä, että kaupan myötä Valen maksamat rahat lakkaavat virtaamasta tiettyihin taskuihin. Pikkutekijät joutuvat linnaan, eivätkä koskaan voi maksaa mitään korvauksia ja ”isoveljet” saattavat päästä pälkähästä.

Toinen puoli eli Ican, USUP ja ”isoveljet” pitävät näitä oikeudenkäyntejä ja oikeastaan koko hyökkäyksiä Valen syynä, koska ”Valella oli huonoa johtamista ja huonosti valittu ostajaehdokas”. Ja yksi taho jo ehti kommentoida, että ottaen huomioon nyt nämä kuulustelut ja oikeudenkäynnit, voi olla vähän haastavaa sitten kuitenkaan noudattaa 4.3.2021 solmittua ”rauhansopimusta” tähän kauppaan liittyen ja palata normaaliin. Että uutta hässäkkää odotellessa. Ei taida edes vesisateet viilentää tunteita.

Kohti uusia kähinöitä 😅

Mielenkiintoista nähdä miten tämä kaikki vaikuttaa tulevaan kolmanteen itsenäistymisäänestykseen. Osa haluaisi äänestyksen nyt heti. Virallisesti sen pitäisi olla ensi huhtikuussa, mutta Ranskan vaalit sekoittavat asiaa. Ranska ei halua tätä äänestystä sotkemaan tulevia presidentinvaaleja. Paljon on keskustelua siitä, että nyt kanakien eli kyllä-äänten kannatus on alhaisempaa tämän tehtaille aiheutetun kaaoksen ja tappioiden vuoksi, mutta myös siksi, että tälläkään hetkellä täällä ei ole vielä pääministeriä. Kanakit kaatoivat wallislaisten avulla hallituksen alkuvuonna, mutta eivät ole onnistuneet pääsemään sitten enää sopuun pääministeristä. Viimeisimmissä pääministerivaaleissa kanakit ovat boikotoineet tilaisuutta, ja tämä tapa toimia ei oikein herätä täällä luottamusta siihen, että itsenäistymisen jälkeen hommat toimisivat kovin mallikkaasti.

Olisi kiva elää taas hetki ns. normaalitilanteessa, sellaisessa kun meillä oli viime vuonna kunnes tämä kaikki räjähti käsiin. Yli puolessa vuodessa ehtii jo unohtaa, millaista se sitten olikaan. Olispa kiva myös palata tämän sään suhteen ns. normaalitilanteeseen eli La Nina voisi poistua täältä jonnekin muualle tai hiipua pois kokonaan. Kuulin eilen, että jossain harvinaisissa tapauksissa La Nina voi esiintyä kaksi vuotta peräkkäin ja kun ottaa huomioon, miten epätavallisen poikkeuksellista tämä koko meidän aikamme täällä on ollut, niin eiköhän ensi tammikuussa saada toivottaa La Nina taas tervetulleeksi. Tai ainakin tulleeksi. Joka tapauksessa viikonloppuna on pakko päästä Chateau Royalin span saunaan lämmittelemään 😄.

Jotain positiivistakin

Ai niin, erittäin positiivista on se, että meidät on jo molemmat rokotettu kahteen kertaan Pfizer-BionTechilla ja nyt rokotetaan jo kaikkia yli 16-vuotiaita. Melkein 40.000 on saanut jo molemmat rokotteet ja ekan rokotuksen yli 46 000 eli hyvin tämä täälläkin etenee. Rokotettavia eli yli 16-vuotiaita taitaa olla 200.000. Lennot on silti rajoitettu lokakuun loppuun ja karanteenia on rokotetuillekin vielä viikon verran. Silti 🥳🥳🥳 koska kyllä tämä ehkä tästä. Koko rokotusprosessi sujui molemmilla kerroilla vallan täydellisesti ja muutenkin tämä terveydenhuolto täällä saa täyden kympin. Siihen kyllä tulee valitettavasti muutos, jos tämä tästä itsenäistyy, kun lääkärit palaavat takaisin Ranskaan niin, että hippulat vinkuvat.

Tämän hetken kaipauslistan TOP 5

  • Kauraleipä oltermannilla ja kalkkunaleikkeellä
  • Toimiva pankki (pankin vaihtourakka ehkä edessä 😣)
  • Patteri tai ilmalämpöpumppu lämmitystoiminnolla
  • Tropiikin sateet kestävät goretexit. Nykyisistä menee vesi läpi minuutissa
  • Uusi kana (edellinen kuoli yhtäkkiä 😭)

Ja ikuinen ykköstoive: toimiva ja nopea netti.

Sää ja mää

Minä olen kevät-kesäihminen, kuten varmaan suurin osa suomalaisista. Mikään ei ole niin hienoa, kun pikkuhiljaa pidentyvät päivät, hiirenkorvat puissa ja lisääntyvä lämpö. Ja sitten tulee se ihana kesä. Parina viime vuonna Turussa on saanut nauttia mielettömistä kesäkeleistä varsin pitkään. Aivan taivaallista. Mutta sitten on se kolikon toinen puoli eli nykyisin lokakuusta alkava vesisade, joka jatkuu vaikka kuinka pitkään ja päättyy vappuna tulevaan räntäkuuroon. Ja se kamala, kamala pimeys. Kun lähdimme tänne tammikuun puolivälissä oli muistaakseni +7 astetta, niin kuin oli ollut siihen saakka melkein koko ajan. Tennarikelit. Mitä muuten täällä eivät mitenkään meinanneet uskoa. Eikä niitä +10 asteen lämpötiloja, mitä siellä Suomessa oli senkin jälkeen. Minua ei haittaa lumen puute (jalkakäytäviltä, laduilla sitä saisi olla Turussakin), mutta ei se jatkuva vesisade kivaa ole. Pieni pakkanen on ok ja edes joskus pilkahdus aurinkoa.

Mutta tämä sää täällä. Ihan täydellistä. Suorastaan ärsyttää, kun jotkut elelevät näin ympäri vuoden ihan koko elämänsä. Eivätkä tiedä mitään loskasta, räntäsateesta, paukkupakkasista tai lumesta. Tai siitä järkystä pimeydestä. Joka päivä paistaa aurinko, vaikka näin talvella päivä onkin hiukan lyhyempi. Tämä nyt meneillään oleva talvi on kuin Suomen kesä, paitsi tasaisesti mukavaa säätä vuorokauden ympäri. Täälläkään ei ole säästytty poikkeuksellisilta keleiltä eli kesä oli vähän kuumempi kuin yleensä (juuri silloin kuin tulimme, liian kuumaa minulle eli 35 astetta) ja sitten toukokuussa tuli muutama viileä ilta (peräti 16,5 astetta kylmimmillään) ja kaupoista loppuivat kaikki lämpimät fleecevaatteet. Vuorilla on tietysti talvella viileämpää ja lämpötila voi laskea jopa viiteen plusasteeseen.

Yleisesti ottaen tämä talvi on nyt mennyt +21 asteella vuorokauden ympäri, mutta jos tuulee idästä eli Ranskan Polynesian suunnalta, on päivisin saattanut olla +27. Kun tuuli kääntyy etelään, tulee Antarktikselta kylmempää ilmaa ja sitten ollaan taas +21 asteessa. Meillä meren puolella on aamuisin välillä +18, joka tuntuu nyt jopa viileältä, varsinkin kun tuulee eli olen vienyt aamulenkit pitkissä legginseissä ja takki päällä. Täällä ei kuulu sanoa, että on kylmä vaan fresh-season ja eihän täällä kylmää oikeasti olekaan. Olin silti jossain vaiheessa kotona verskat ja villasukat jalassa, koska sen verran viileältä sisällä tuntui. Elokuu on kylmin kuukausi eli lämpötila saattaa laskea 17 asteeseen, mutta sääennusteen mukaan ei siltä näytä vaan tänäänkin on luvattu 26 astetta iltapäiväksi.

Tämä talvi on myös kuivaa kautta ja senkin vuoksi minusta niin täydellinen aika, nyt jaksaa tehdä vaelluksia tai kiivetä Ouen Torolle vaikka joka päivä. Koirallekin tämä keli on tietysti paljon miellyttävämpää. Tätä nautintoa pitäisi jatkua nyt sitten ainakin lokakuulle pikkuhiljaa lämmeten, sen jälkeen alkaa olla taas liian kuumaa. Ehkä. Viime vuonna tosin vielä joulukuussakin oli viileämpää kuin normaalisti (eli noin 25 astetta, todella viileää ja epämukavaa näiden paikallisten mielestä, ei tarjennut terassilla istua ilman takkia).

Talviaamuissa ei ole valittamista.

Sen lisäksi siis, että täällä on tämä täydellinen luonto ja upea meri, niin tämä ilmasto on myös ihan täydellinen. Nautin tästä niin paljon, etten pysty edes kuvailemaan. Juuri sellainen unelma, mistä monta kertaa talvisin haaveiltiin, että saispas asua jossain lämpimässä koko ajan. Tämä ilmasto on ehkä subtrooppinen ilmasto eli ei niin kostea, vaikka jonkun määritelmän mukaan sijainnin perusteella ollaankin tropiikissa. Tuleepa mieleen opiskeluajat ja Köppenin ilmastoluokitukset. Ja kartografian harkat, taidettiin piirtää Köppenit kohdilleen ihan käsin. Ollaan siis ehkä Af-ilmastoa, mutta tällä pääsaarella ilmasto vaihtelee paljon riippuen siitä ollaanko etelä- vai pohjoisosassa ja itä- vai länsirannikolla. Pitääkin muuten tarkistaa onko missään ilmastoluokituksessa edes mainittu Uutta-Kaledoniaa. Tuskin. Välillä tuntuu, ettei koko paikkaa ole edes olemassa 😄

Näillä keleillä voi kiivetä Ouen Torolle punaisia reittejä pitkin.
Helteellä niille ei ole mitään asiaa.

Keskimääräinen lämpötila on 24 astetta, talvisin eli kesä-elokuussa tämä 20-22 ja joulu-maaliskuussa keskimäärin 28 astetta. Eli suomalaisen näkökulmasta juuri sopiva. Eniten sataa helmi-maaliskuussa ja silloin se kuumuus ja kosteus oli aika sietämätöntä. Ei pystynyt tekemään oikein mitään. Tosin esimerkiksi Kuala Lumpurissa, missä sukulaisia asui, on koko ajan kuumaa ja kosteaa, täällä sitä joutuu kestämään vain hetken. Tietysti vähän idioottimaista valittaa, kun minä sain olla kuumimman hetken hellemekoissa ja bikineissä ja mies sitten taas oli täydessä turvavarustuksessa tehtaalla samoilla hellekeleillä. Ja vielä käveli siellä ympäri tehdasaluetta niissä vermeissä.

Yksi miehen työkaveri sanoi, että meille käy luultavasti samoin, kuin Ranskasta tulleille eli ekana talvena mennään shortseilla ja teepaidalla, tokana talvena tarvii ehkä fleecetakin ja sitten pukeutuukin jo kevytuntsikkaan ja pitkiin housuihin talvisin. Mä olen jo tarvinnut fleecetakkia, mutta mitään en myönnä. Farkutkin on ollut jalassa pari kolme kertaa.

Jaa niin, eilen mietimme, että joskos sitä tarkenisi mennä taas mereen uimaan (joskos sitä yleensäkään haluaa mennä sinne niiden merenelävien keskelle). Merivesi on näin talvella 23 astetta, ja marraskuussa se sitten taas alkaa lämmetä 25 asteesta ylöspäin. Aamu-uijia on joka aamu ja kun pyyhällän ohi niissä legginseissäni ja takissa, niin tuntuu vähän kuin katselisi avantouimareita 😄😄. Hrrrrr.

Oltiin lauantaina kylpylässä, joka vihdoin aukesi pitkän tauon jälkeen (hotellissa on ollut karanteeniporukkaa ja ilmeisesti on vieläkin, kun aulassa oli vartijat) ja lilluimme siellä pari tuntia katsellen merelle avonaisista ikkunoista. Mies totesi, että ei huono talvi, kun voi pitää ikkunoita auki. Parasta oli kuitenkin se, että pääsimme SAUNAAN!!! Ja se oli oikein kunnon sauna. Tosin paikallisten paikalla olleiden mielestä sauna pitää valloittaa makaamalla lauteilla, joten sinne ei mahdu silloin kuin kaksi ihmistä eikä löylyä olisi oikein saanut heittää, mutta nyt en kyllä jaksanut kursailla, vaan tungin sinne istumaan ja heitin löylyä niin kuin sitä kuuluu heittää. Eli kunnolla 😄. Olipas niin ihanaa pitkän saunattoman tauon jälkeen. Meistä tulee kyllä kantikset siihen kylpylään. Varsinkin talvisin, kun palellaan täällä 😉😉