Neuvottelutaidot huipussaan

07/12/2020 by toispualpalloo 4 Comments

Täällä on sama meno kuin viimeisimmän postauksen jälkeen. Edellisperjantaina meillä oli ”vastamielenosoitus” eli Vale järjesti yhteistyökumppaneilleen avoimen tilaisuuden, missä käytiin läpi nykytilannetta, valettiin työntekijöille uskoa tulevaisuuteen ja vastailtiin kysymyksiin. Paikkana oli Hippodrome eli laukkarata, joka on kuulemma valkoisen ylivallan kulminaatiopiste. Ehkä ei siis ihan paras valinta. Kuulin muutenkin mielipiteitä, että olisi voinut olla hyvä pitää tilaisuus keskustassa, jotta väkeä olisi tullut enemmän ja muutkin olisivat kuulleet, mitä puhutaan. Luulen, että Hippodrome oli valittu turvallisuussyistä ja ymmärrän hyvin, että näin tehtiin. Sellaista porukkaa siinä ympärillä kuitenkin pyöri. Ja poliiseja jatkuvasti ”just satuttiin ajamaan tästä ohi” -tyylisesti. Jos niskassa on tappouhkauksia, niin en minäkään haluaisi mihinkään torille puhumaan.

Viime perjantaina 4.12. oli deadline sopimuksen allekirjoittamiselle. Sitä lykättiin. Kolmena päivänä on ollut pyöreän pöydän keskusteluja monta tuntia päivässä. Niihin ei tosin aluksi tullut ollenkaan Ican ja USUP (eli Usine Sud Usine Pays, käytin tästä aiemmin virheellisesti USTKE-lyhennettä, koska luulin, että ovat sama asia. USTKE on ammattiliitto, mutta tiiviisti mukana menossa). Me olimme melkein viikon lomalla Ile des Pinsin paratiisisaarella ja yritimme olla lukematta uutisia, mutta miehelle pukkasi tietysti viestiä koko ajan. Tulimme pois torstaina, koska perjantaina oli ranskan tunnit ja perjantaiaamuna koko saari oli blokattu. Kävi hyvä tuuri.

Homma jatkuu yhtä sekavana

Miehen työvuorot jatkuvat edelleen 4-4 -jaksoissa turvallisuussyistä eli hän lähti töihin lauantaina aamulla kello 5. Samana päivänä pyöreän pöydän neuvotteluissa päästiin lopputulemaan, että Sofinor on pois keskusteluista ja Vale päästää Korean Zincin tutustumaan tehtaalle. Samalla sovittiin, että kaikki blokkaukset puretaan. No ei purettu, tehdas pysyi blokattuna, aitojen yli heiteltiin kiviä, joten esimerkiksi majoitusalueen kuntosalille ei saanut turvallisuussyistä mennä. Pari autoa varastettiin ja poltettiin, kuten tapana on. Sellaista pientä….

Luin jostain face-kirjoittelusta, että Valen pitää pystyä todistamaan väitteensä blokkauksista ja että kumma, kun ei ole mitään todistusaineistoa siitä, että USUP ja Ican rikkovat juuri tekemäänsä sopimusta. No sunnuntaina saatiin riittävästi todisteita, kun santarmit menivät avaamaan blokkeja. Muutama santarmi on nyt sairaalassa, koska heitä heitettiin päähän kivillä. Nämä heittelee aina kivillä ja edellisviikolla myös petankkipalloilla yhtä katamaraania, kun ihmiset olivat siellä nukkumassa. Onneksi kukaan ei kuollut. Autoja poltettiin, renkaita poltettiin. Mont Doren pahistribu St. Louis kaatoi ensin puun tielle ja sen jälkeen alkoi polttaa tiellä renkaita. Kamala polttovimma näillä. Aina poltetaan jonkun auto tai talo, kun suututaan ja muuten vaan noita renkaita. Ollaan sen verran kriittisessä pisteessä, että miehen vetämä tehdas pitää kohta ajaa alas, jollei tiet ja kuljetukset aukea, ja luulen, ettei sitä sitten enää käynnistetä. Siihen loppuu sitten tämä juttu ja neuvottelut.

Casse pas la tete!

Löysin vihdoin hyvän nettisivun Caledospheren, missä on hiukan parempaa analyysia asiasta, kuin paikallislehdessä, joka on minusta hyvin pro-kanak. Tai sitten vaan erittäin varovainen. Naapurimme on lehden omistavan mediayhtiön toimitusjohtaja, mutta en ole viitsinyt kysellä, että miksi näin. Joko raha tulee sitä miljonääriltä, joka kannattaa kanakien itsenäistymistä eikä siitä syystä kirjoiteta asioita, tai sitten…… No en keksi mitään muuta syytä kuin tuon rahan. Kävin viikonloppuna parin tutun kanssa keskusteluja asiasta (on edelleen aika rankkaa ranskaksi) ja kaikki sanoivat, että älä huoli vaikka et ymmärrä ja aivot nyrjähtää. Ei tätä voi ymmärtää, kun on niin epäloogista. Eli casse pas la tete!

Hupaisinta oli kyllä nuo neuvottelut. Ensin todetaan, että joo Sofinor pois tästä kiistasta ja blokit pois. Seuraavaksi Ican, USTKE ja USUP pitää oman pyöreän pöydän neuvottelunsa ilman muita osapuolia ja tulevat siihen tulokseen, että aikaisempi neuvottelu oli ihan syvältä, eivätkä he siihen sopimukseen ”välirauhasta” haluakaan suostua. Ja muut ovat ymmärtäneet ihan väärin, kyllä Sofinor on mukana edelleen. Mahtaa olla muilla neuvottelukumppaneilla lehmän hermot, kun jaksavat tätä. Sofinorin ainoa tavoite on saada kilpakumppani pois markkinoilta ja he luultavasti kuvittelevat saavansa sitten Goron nikkeliesiintymän itselleen. Se ei kuitenkaan onnistu vaikka Vale lopettaisi tehtaan.

Caledospherestä luin, että Pohjoisen provinssi (aina tulee mieleen Ihmemaa Oz ja ilmansuuntien noidat, en voi sille mitään 😄. Wicked Witch of the North) on saanut Koniambon nikkeliesiintymän, jotta kanakit suostuisivat allekirjoittamaan Nouméan 1998 sopimuksen. Sofinor on yhtiö, joka pyörittää pohjoisen provinssin yrityksiä (mikäli olen käsittänyt oikein) ja Valen pankki Rothschild on kuvannut Sofinorin velkoja erittäin suuriksi. Siitä syystä tämä konsortio ei ole ollut kelvollinen ostajaehdokas.

Yhdet paikalliset tutut (joilla on yksi meidän koiran pennuista) kertoivat, että tämä Province Nord omistaa paljon kaikkea, mutta kaikki bisnekset ovat menneet ihan päin honkia. Nyt he yrittävät saada tämän etelän tehtaan pelastamaan mönkään menneet bisnekset ja tuomaan rahaa heille. Ja varmistamaan hyvinvointi itsenäistymisen jälkeen. Sana heille on hiukan hämännyt, itse olen ajatellut sen tarkoittavan kanakeja, mutta nyt on selvinnyt, että HEILLE tarkoittaa yhtä pääjehua ja hänen tribuaan. Eli täällä on nyt tilanne, jossa yksi tribu uhkailee ja kiristää kaikkia muita, jotta mahdolliset tulevaisuuden rikkaudet tulisivat heille.

Keskustassa mellakoidaan kunnolla

Tänään maanantaina homma kulminoitui siihen, että Valen yhteysaluksesta oli katkaistu köydet, heitetty laskusillat taas mereen ja alus tuupattiin tai hinattiin (tai ehkä jopa kaapattiin) merelle. Satama on niin suojainen, että sieltä alus ei mitenkään mene avomerelle ilman ohjausta. Vein aamulla koiraa ja katselin, kun Vale Grand Sud kellui tuolla keskellä laivaväylää. Nyt se on jo haettu meripelastuspartion avulla. Keskustassa on mellakka ja kaksi päätietä blokattu (päättelin kuvista, että ne ovat blokanneet USUPin edustajat eikä poliisi). Videoiden perusteella näyttää ihan sotatilalta sekä siellä, että tehtaan edessä. Tällä hetkellä palaa autoja sekä lauttasatamassa että Nouvilleen johtavalla tiellä. Ja minä kun olin ajatellut tänään mennä Nouvilleen joulumarkkinoille….. Aina pitää lukea uutiset, ennen kuin liikkuu mihinkään. No sain kyllä myös paikalliselta ystävältä varoitusviestin aamulla.

Tämä on kuin ruutitynnyri tällä hetkellä. Pohjoisesta on blokattu kaivoksia ja yksi nikkelitehdas. Juttelin ystäväni kanssa, että ei tässä tarvita kuin vaikka yksi caldoche, jolla menee hermot, kun tehdas ei pyöri ja se hakee aseen. Sen jälkeen alkaa sota. Todella rentouttavaa odotella tässä mitä tapahtuu. Nyt tuo meno tuolla keskustassa näyttää kieltämättä hiukan sodalta. Olen jo vakavasti harkitsemassa sitä, haluanko enää asua täällä, jos tämä homma vaan pahenee.

Facebookista voi katsoa vaikka Nouvelle-calédonie la 1èren sivuilta videoita tästä hässäkästä. Rauhanomaista rinnakkaiseloa tosiaan. Kaikki ovat sanoneet, että tähän saakka tämä on ollut todellakin tuota rauhanomaista rinnakkaiseloa eikä mitään tällaista ole ollut. Referendum ja sitä edeltävä vaalityö jakoivat tämän maan kertaheitolla kahtia, enkä tiedä saako tätä nyt mitenkään korjattua. Ei tämä sota tuosta nikkelitehtaasta ainakaan auta asiaa.

PS. Täällä ehtii tapahtua päivän aikana niin paljon, ettei yksi bloggaaja ehdi pysyä perässä. Eikä yhden bloggaajan hermot edes kestä tätä 😄. Nyt käsittääkseni syytellään poliiseja ja santarmeja, kun tulivat sorkkimaan hyvin sujuvia blokkauksia ja riehumista. Ican ja USUP ovat vetäytyneet myös kaikesta vastuusta eli yksilöt tässä vain riehuvat. Heidän käskystään tosin.

Nyt on aktivisteilla kovat piipussa!

16/11/2020 by toispualpalloo 3 Comments

Täällä julkaistiin tehtaan uusi ostajaehdokas marraskuun alussa (Trafigura, joka omistaa 30% Terrafamesta on yksi ostajakonsortion jäsen) ja tehtaan omistus siirtyisi nyt yli 50%:sti paikalliseen omistukseen. Henkilökunta omistaisi 23% ja paikalliset tahot korottaisivat omia osuuksiaan. Tämä ei kuitenkaan tunnu olevan oikeaa paikallista omistusta, vaan USTKE (Usine du Sud= Usine Pays) haluaa edelleen, että tehtaan saa Sofinor-Korean Zinc. Taho, joka ei edelleenkään ole tehnyt tarjousta, on todettu moneen kertaan kykenemättömäksi ostajaksi ja jolla ei ole rahaa. Taho, joka ei myöskään suostu antamaan virallista lausuntoa em. asioista, vaan tukee näitä aktivisteja, koska halunnee saada kilpailijan pois markkoinoilta.

Ei kelpaa enää neuvottelut Valen kanssa, pitää päästä isompiin pöytiin.

Viime viikko oli jo vähän hankala, koska lauttaa blokattiin ja alukseen pääsi vasta, kun poliisit tulivat paikalle purkamaan sulkuja. Torstaina tunnelma kiristyi, paikalla oli 14 aktivistia ja 300 Valen työntekijää ja syntyi pientä huutelua puolin ja toisin. Perjantaina satamassa tuli sitten jo tappeluita ja siellä tarvittiin poliisien lisäksi santarmeja. Laivan portaat oli revitty irti ja heitetty mereen sekä tehty muutakin ilkivaltaa. Me olimme onneksi lomalla ja todella upealla venereissulla (siitä tulee oma postauksensa), joten mies välttyi kärhämiltä. Perjantaina oli taas joku yleislakko, joka oli toisen tahon järjestämä eikä liittynyt suoraan tähän tehdasasiaan. Eipä se kauheasti näkynyt eli epäilen, etteivät taaskaan saaneet masinoitua mitään isoa lakkoa.

Viikonloppuna tuli sitten Valelta päätös, että turvallisuussyistä koko tehtaan porukka siirtyy 4-4-vuoroon eli neljä päivää putkeen tehtaalla ja neljä vapaalla. Silloin lautan ei tarvitse kulkea kuin vaihtopäivinä. Viikonloppuna USTKE ja Ican (Instance coutumière autochtone de négociation) ilmoittivat, että alkavat koventaa toimenpiteitä. Kävin viime viikolla Valen pääkonttorilla ja sinne oli ilmestynyt kaapin kokoisia vartijoita ja tunnelma oli todella kireä. Pääjohtaja on uhattu tappaa ja muutenkin tämä alkaa lähteä ihan lapasista eli muuttua vaaralliseksi. Näin yhden kommentin, jossa yksi kanak kirjoitti, että pääjohtajaa pitää vähän ”käsitellä”, jollei hän ala kuunnella heitä ja tehdä niin kuin he haluavat. Oli vielä yksi tehtaan työntekijä omalla naamallaan. Tämä on yksi asia, mihin mun järkeni ei riitä. Mistä on syntynyt se käsitys tai olotila, että täällä tehdään, kuten he sanovat tai muuten…….

Nouméa on saarrettu.

Tänään eli maanantaiaamuna koko Nouméa on blokattu. Kukaan ei siis päässyt aamulla töihin, ellet asu samalla paikkakunnalla, kuin missä työpaikkasi on. Todella paljon porukkaa käy Nouméassa töissä Dumbéasta, Paitasta ja Mont Doresta eli ruuhkat olivat moottoriteillä ihan tolkuttomat, kun ihmiset ovat lähteneet normaalisti aamulla töihin. Nyt yhdeksän jälkeen santarmit ovat saaneet teitä auki eli tänne pitäisi päästä ainakin joitain reittejä pitkin.

Nämä osaa tiesulut. Niin usein niitä täällä on.

Valella esimerkiksi on päätös siitä, että jos et pääse tällaisesta syystä töihin, etkä voi tehdä etätöitä, niin joko pidät lomapäivän tai palkattoman vapaapäivän. Ei ihme, että työntekijöillä alkaa olla mitta täynnä blokkaajia kohtaan ja tulee vähän kärhämää. Sen lisäksi, että Nouméa on blokissa, on tehtaan sulkuja vahvistettu ja vaarana on, että pitää alkaa ajaa tuotantoa ja laitoksia alas. Kuulin myös, että Nouméan satama on blokattu eli konttilaivat eivät tule eikä mene. Jos tämä siis pitkään jatkuisi, niin kaupoista alkaa tavarat loppua. Eikä lentokentältä saada mitään tavaroita tänne Nouméaan, kun tiet on kiinni.

Neuvotteluita ei suostuta enää käymään Valen kanssa, vaan valtiolta pitää saada joku keskusteluun. En edelleenkään ymmärrä, miten Ranskan valtio voisi puuttua yksityisen yrityksen myyntiprosessiin. Varsinkaan nyt, kun omistuksesta tosiaan yli puolet olisi paikallista omistusta, mikä on ollut aktivistien ajama juttu. Mutta väärin toteutettu, kun ei ole tehty niin kuin he haluavat. Ranskan valtion edustaja on myös lehdessä sanonut, että Sofinor/KZ ei ole edes jättänyt tarjousta eikä ole validi ostajaehdokas.

Olen kuullut monelta taholta ja lukenut kommenteista, että Sofinor/KZ maksaisi kanakeille tästä blokkaamisesta sekä muusta häirinnästä. Ja olisi myös luvannut hyvät rahat ja työpaikat, jos asiat menisivät heidän mielensä mukaan. Mutta järkikin sen sanoo, että niin ei tule tapahtumaan, Valen ei tarvitse tätä kenellekään myydä, vaan Vale lopettaa koko tehtaan ja sanoo heipat kaikille ennen kuin antaa sen heille ilmaiseksi.

Mihin tämä tästä vielä meneekään?

Joulukuun 4. päivä allekirjoitetaan lopullinen sopimus. Tämä luultavasti pahenee siihen saakka ja kuka tietää, mitä sen jälkeen sitten vielä tapahtuu. Täällä on aseitakin vaikka kuinka paljon noissa tribuissa (ja valkoisilla, koska metsästys on suosittu harrastus). Ostin itselleni juuri poliisien käyttämän teleskooppipampun (kamalan pelottava kapine) ja pippurisuihketta, koska yksi dobermanni hyökkäsi meidän koiran kimppuun ja sekä minulle että meidän koiralle tuli vähän naarmuja. Sen jälkeen oli melkein yksi toinen koiratappelu, koska minä olen nyt niin hermona kaikista vapaina juoksevista koirista, joten oli pakko ostaa kättä pidempää. Ehkä niitä saattaa tarvita jossain vaiheessa muutenkin, kuin koirien varalta.

Koiran vapaana pitäminen on iso ongelma täällä. Sanoivat tuolla army-tarvikekaupassa, että joka päivä joku ostaa jotain suojatakseen itseään ja omaa koiraansa vapaana juoksevilta koirilta. Tuon dobermannin omistaja seisoi vieressä katsomassa, kun koirat tappelivat eikä tehnyt mitään. Itse oli sitten pakko mennä väliin, koska ei meidän koira taida isolle dobberille pärjätä. Olen nähnyt kyseisen herran aikaisemminkin ja pyytänyt pitämään koirat kaukana meistä, mutta ei hän viitsi. Yksi ihminen sanoi minulle, että hänen koiransa ei vaan tykkää olla hihnassa. No ei tykkää minunkaan, mutta se kuuluu pitää hihnassa, kun kuljetaan ihmisten joukossa.

Tähän väliin koirakuva laskemaan verenpainetta.

Draamaa piisaa 🐕🐓

Alkaa olla itsellä ihan mitta täynnä sekä noiden koirien että noiden militanttikanakien vuoksi. Paljon on työtekijät kommentoineet netissä ja facessa, että voisitteko antaa meidän tehdä töitä, meillä on perheet elätettävänä. Mutta ei kiinnosta kuin pienen porukan (tämä Usine Sud= Usine Pays ei todellakaan tunnu olevan mitenkään kaikkien kanakien tavoite, marsseille on rahdattu ihmisiä idän ja pohjoisen tribuista) edun tavoittelu. Kuten jossain aikaisemmasa postauksessani sanoin, niin hiukan liikaa ovat saaneet tehdä kaikkea Matignonin ja Nouméan sopimusten ja YK:n suojissa, alkuperäisväestön etua suojellaan kuitenkin todella paljon. Eikä se ole huono asia, mutta tätä en nyt näe samanlaisena alkuperäisväestön asiana, kuin esim. maanomistusta, äänestysoikeuksia, paikkoja hallinnossa ja yleisesti tasa-arvoisia oikeuksia elää kuten ranskalaiset.

Vielä muuten sekin huomio, että ei ole helppoa nyt näillä valkoisilla paikallisilla eli caldocheilla ja broussardeilla, jotka ovat kuudennen tai seitsemännen polven kaledonialaisia. Kanakit ajavat minusta itsenäistymistä niin, että tämä kuuluu vain heille, joten jos täältä muutaman vuoden päästä joutuisivat kaikki valkoiset lähtemään pois, olisi se aikamoinen isku valkoisille paikallisille. Jos sukusi on asunut samassa paikassa 1850-luvulta saakka, niin et ole todellakaan ranskalainen siinä mielessä, että tuosta vaan voisit muuttaa Ranskaan täältä maanpakoon. Asuntojen hinnat ovat laskeneet ja joka paikassa on todella paljon hiljaisempaa eli luulen monen ranskalaisen eli métron jo lähteneen pois, mikäli se vain on mahdollista.

Sellaista draamaa täällä. Nyt mies on kotona ja sotkee minun hyvin tarkat rutiinini. Aamulla oli muutenkin hiukan säpinää. Kun lähdin koiran kanssa ulos, niin huomattiin, että viereisen talon pienempi koira oli päässyt kanatarhaan ja kana melkein kuoli siinä ”leikissä”. Onneksi koira on kiltti kuin mikä, joten sain sen tulemaan luokse ja sidottua aitaan siksi aikaa, kunnes keksittiin ratkaisu saada se pois sieltä. Eli naapuri tuli meille tikkaiden kanssa ja tehtiin opération sauver le poulet 🐓…… Kana ei onneksi kuollut vaikka vähän pahalta aluksi näytti. Kanan omistaja heräsi vasta, kun oli saatu koko härdelli loppumaan. Tosin viereisen talon rouva sanoi miehelleni, että kana herätti heidät neljältä tänä aamuna. Eli siinä on vastaus siihen kysymykseen, miten ihmeessä koira pääsi kanatarhaan 😉. Me tulimme keskeyttämään hyvin etenevän operaation…..

Hän selvisi aamudraamasta ja pitää meteliä entiseen malliin.

Liian monta kokkia edelleen Vale-sopassa

28/10/2020 by toispualpalloo 1 Comment

Muutama päivä enää aikaa Valen päätökseen siitä aletaanko ajaa tehdasta alas vai saadaanko ostajan kanssa joku sopimus aikaiseksi. Merentakaisten alueiden ministeri Ranskasta on täällä vielä tämän viikon, hän yrittää saada kanakien kanssa aikaan jotain päätöstä Nouméan sopimuksen purkamisesta ja seuraavasta referendumista. Mutta hän lienee mukana kaikissa mahdollisissa neuvotteluissa myös etelän tehtaaseen liittyen. Nyt ostajana olisi Trafigura (Terrafamen osaomistaja) ja muutamia muita yrityksiä.

Täällä on hiukan samanlaista huutelua ilmassa (ja minulle on kommentoitu suoraan myös), kuin Suomessa paperitehtaan alasajoon liittyen eli yrityksen pitäisi kantaa yhteiskuntavastuunsa ja jäädä tänne, koska tämä paikka romahtaa, jos Vale lähtee. Olen vastannut kyselijöille, että kuinka kauan firman pitää kantaa tällaista vastuuta. Tehdas on ollut toiminnassa kymmenen vuotta ja tuottanut koko ajan muutamia viimeisiä kuukausia lukuunottamatta tappiota (heti kääntyi suunta, kun mies tuli tänne töihin 😉😉😉). Palkat, CAFAT, ns. ”suojelurahat” kanakeille ja ostopalvelut jne. on kuitenkin maksettu koko ajan eli rahaa on virrannut. Verojen ja kulutuksen kautta se on hyödyttänyt paljon laajempaa porukkaa, kuin vain työntekijöitä. Ja jos yritys jo vuosi sitten ilmoitti, että etsivät ostajaa ja tekevät exitin, niin miten se tässä viimeisillä hetkillä vasta menee jakeluun.

Kanakien aktivistiporukka vaatii edelleen, että tehdas myydään (käytännössä annetaan, koska ehdokas ei ole halukas maksamaan mitään, eivät kyllä ole tehneet tarjoustakaan) Sofinor-Korean Zinc -konsortiolle. Koska tämän ”ehdokkaan” on nyt hylännyt sekä paikallinen Vale NC että emoyhtiö Vale Kanada on ultimatumit lähetetty nyt Vale Riolle eli pääkonttoriin Brasiliaan. Tavallaan ihailen tätä asennetta, että täältä pieni porukka kanakeja voi sanella ehtoja maailman suurimmalle nikkelin tuottajalle ja maailman kolmanneksi suurimmalle kaivosyhtiölle. Ollaan ilmeisesti edelleen siinä uskossa, että tämä on maailman houkuttelevin kohde eikä muualla ole nikkeliä. Viime perjantaina oli mielenosoitus taas tehtaan ulkopuolella ja vaatimuskirje luovutettiin varajohtajalle. CEO:n ja kanakien yhdistysten välit ovat ilmeisesti täysin poikki, koska herra Beurrier ilmoitti tovi sitten, että kaikenlaisen suojelurahatyyppisen maksaminen on nyt seis. Lähinnä siis on varmaan maksettu, että saadaan tiesulut sun muut aina auki.

Vaatimuslistaan sisältyi mm. seuraavat kohdat, koska he ”uskovat, että Sofinor/Korean Zincin tarjous olisi paras sekä ympäristönäkökulmista mutta myös työllisyyden ja alihankkijoiden kannalta”: Valen pitää nyt tehdä seuraavat asiat eli Vale Rion pitää tavata Korean Zincin edustajat ja aloittaa neuvottelu konsortion kanssa; Vale Rion pitää kantaa vastuu, toimia eettisesti ja läpinäkyvästi; Ranskan hallituksen ja kaikkien Uuden-Kaledonian instituutioiden ja yhteisöjen pitää kannattaa ”usine du sud = usine pays”-ajatusta. Ja nykyisestä ostajaehdokkaasta Trafigurasta kumppaneineen pitää luopua. Silviisiin.

Tämän lisäksi he ehdottavat perjantaille laajaa yleislakkoa, ”jonka aloitusaika tiedetään, mutta päättymisaikaa ei” ja ”he näyttävät Valelle, että voivat seisauttaa koko tehtaan”. Tämä on oikeastaan juuri sitä, mitä taas kaivataan, kun paikalla on ostajaehdokas. Huokaus. Eihän tässä mitään uutta ole, tämä on yksi syy Valen ongelmiin täällä. Vaikka tänään tuli positiivisiakin uutisia eli miten tehtaan omistajuus jatkossa jaettaisiin (Trafigura 25%), niin ymmärrän kyllä hyvin jos tämäkin ehdokas lähtee lipettiin. Osa omistuksesta olisi henkilöstörahastolla, johon kaikki ovat jo sitoutuneet ja osa omistuksesta ilmeisesti ainakin Province Sudilla eli tällä eteläisellä ”maakunnalla”.

Tavallaan hyvin järkyttävää tämä tilanne, koska tehdas on suhteellisen uusi, nikkeliä on runsaasti ja sillä olisi kysyntää jatkuvasti enemmän sähköautojen akkujen myötä. Mutta kertaakaan täällä ei tosiaan ole päästy tavoitteisiin ja tappioiden määrää voin vain arvailla. Rakentaminen plus kymmenen vuoden tappiollinen toiminta siihen päälle. Miljardeja. Jos olisi ollut joku pienempi firma kyseessä, niin olisi varmaan tullut jo konkurssi. Valella on ollut laittaa rahaa tänne. Ai niin, nyt täällä kuului huutelua myös siitä, että jos Vale NC loppuu, niin sen pitää maksaa sitten kaikki maksamatta (?) jääneet verot. Lehdessä kun oli juttua, ettei Vale ole maksanut veroja, koska ei ole tehty sitä voittoakaan kertaakaan.

Hiukan täkäläisten puolesta harmittaa tämä kiihkoilu myös siksi, että Vale ja Tesla tekivät ison sopimuksen nikkelin tuottamisesta Teslan akkutehtaille. Koska tämä homma täällä ei toimi, niin Teslaa varten rakennetaan Kanadaan uusi tehdas ja sinne tulee 400 uutta työpaikkaa. Aikamoinen menetys taas tälle paikalle, mutta koska Valella tosiaan tuntuu olevan mitta täysi ja haluavat pois täältä, niin näin se sitten menee. Ja olisi tietysti ikävä tehdä Teslan kanssa iso sopimus ja todeta sitten koko ajan, että emme pystykään toimittamaan tarpeeksi tavaraa, koska täällä lakkoillaan jne. En muuten tiedä onko tämä hitaus tuolla tehtaalla brasilialaista, ranskalaista vai paikallista perua, mutta jos joku hajoaa, niin menee viikkoja, että se saadaan korjattua. Mies aina vertailee, että sama tehdas Suomessa, ja jos joku hajoaa, se on viimeistään 2 päivän kuluttua kunnossa. Täällä kaksi viikkoakaan ei riitä, voi mennä jopa seitsemän viikkoa ja sillä aikaa tuotanto toimii vajaateholla. Kyllä suomalaisella superrauhallisella insinöörilläkin alkaa mennä järki ja hermot.

Osa ihmisistä luottaa, että joku (valtio) tulee ja pelastaa tilanteen. Osa ihmisistä toivoo, että Vale lähtisi (tai ainakin olisi muka lähtevinään 😄), jotta tulisi kunnon slap in the face ja tietty porukka heräisi todellisuuteen. Ja suurin osa on varmaan ihan kypsä tähän jatkuvaan pienen porukan möyhäämiseen (siinäpä on ihana suomalainen sana, johon yhdenkään paikallisen suu ei taivu 💪🏼) . Itsellä aivot on ihan ylikuumentuneet, kun yritän taas järkeillä niin paljon, että miten joku voi ajatella noin kuin ajattelee ja toimia noin kuin toimii. Minulle on sanottu, että älä yritä, casse pas la tete ja ei kukaan niitä ymmärrä.

Kyl taas kaikki tarttis ite tehdä, että hommat toimis 😁

Elämää referendumin jälkeen

21/10/2020 by toispualpalloo

Itsenäistymistä koskevassa postauksessani mainitsin herra Tjibaoun, jota pidetään itsenäistymisaatteen isänä. Hänen nimeään kantaa hieno Tjibaou-keskus täällä Nouméassa. Herra Tjibaou syntyi 1936 Tiendanitessa, joka on kylä pohjoisessa provinssissä, itärannikolla lähellä Hienghenea. Vuoden 1917 Kanak-sodan aikana hänen tribunsa ihmiset ajettiin pois kylästään ja kylä poltettiin.

Myöhemmin joukko naisia ja lapsia yritti päästä takaisin kylään, mutta heidät yllätettiin ja sitä seuranneessa kahakassa Tjibaoun isoäiti sai surmansa. Hänen sylissään ollut Tjibaoun isä pelastui niukin naukin isosiskonsa avulla. Kanak-sodan aikana taisteluja oli sekä kanakien että ranskalaisten, mutta myös eri tribujen välillä, koska osa tribuista oli Ranska-myönteisiä. Sota oli aika brutaalia (mikä sota ei olisi), mutta täällä oli sen aikana vielä kannibalismia eli osa tai pitäiskö sanoa osia vihollisista syötiin. Ilmeisesti kuitenkin niihin aikoihin viimeisen kerran.

Tjibaoun lapsuudessa täällä ei ollut vielä julkisia kouluja, joten hän kävi katolisen koulun ja jatkoi siitä ensin Paitaan ja sitten Pine-saarelle pappisopintoihin. Siihen aikaan (ja edelleen 2010-luvulle saakka) täältä piti lähteä Ranskaan, jos halusi yliopistoon. Jean-Marie opiskeli vuosina 68-72 Ranskassa katolisessa yliopistossa ja hän aloitti väitöskirjansa kanakien kulttuurillisesta identiteetistä.

Kanakien kulttuuri ja lähteminen politiikkaan veivät kuitenkin mennessään, eikä hän koskaan väitellyt (kuten en minäkään, mutta paljon tylsemmistä syistä 😁 eli työt veivät mennessään). Jean-Marie pyysi vapautusta pappisvirastaan palatessaan tänne Uuteen-Kaledoniaan. 70-luvun puolivälistä alkaen hän alkoi voimallisesti nostaa melaneesian ja erityisesti kanakien kulttuuria esille. Vuonna 1975 täällä järjestettiin Melanésia 2000-festivaali, missä kanakit olivat ensimmäistä kertaa spottivaloissa, huomion kohteena. Hän oli myös julkaisemassa teosta Kanaké; kanakien kulttuurista, alkuisästä ja identiteetistä kertovaa kirjaa.

Onko olemassa kanakien kansaa?

Jean-Marie Tjibaou omisti elämänsä pienen ihmisen ja kansakunnan eloonjäämistaistelulle. Kanakeilla ei ollut yhteistä historiaa, identiteettiä tai kansallistunnetta. Minulle on tullut mieleen suomalaisen kansallistunteen nostattajan Adolf Arwidssonin lause ”ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia”. Jean-Marie Tjibaou loi Tea Kanakén, kanakien esi-isän ja vahvisti sillä (tai pyrki vahvistamaan) hyvinkin erilaisten ja erillisten tribujen yhtenäisyyttä.

Täällä tuntui olevan vahva ”kanaky”- aate ennen äänestystä, mutta silti mietin välillä tuntevatko nämä paikalliset olevansa enemmän oman tribunsa jäseniä kuin kanakeja. Tributhan ovat aikojen alusta ennemminkin taistelleet keskenään, kuin olleet rauhallisia naapureita ja liittoutuneet vain tarpeen tullen toistensa kanssa. Edelleen on tappeluita ja tappoja, joiden taustalla on joku kauan aikaa sitten tapahtunut ”vääryys” ja verikosto jatkaa kulkuaan sukupolvelta toiselle. En ole ihan varma, mutta välillä näitä asioita setvitään minusta myös saman tribun eri klaanien ja perheiden välillä.

Kuvaavaa on, että ei ole olemassa kanakien kieltä, on vain kolmisenkymmentä hyvin erilaista tribujen kieltä ja niiden päälle vielä lukuisia murteita. Kun muiden kanssa on oltu aikoinaan vain sotajalalla, niin kielet eivät ole yhtenäistyneet tai sekoittuneet. Ihmiset eivät siis ymmärrä välttämättä edes viereisten tribujen ihmisiä. Eniten puhutaan drehua, joka on alunperin Lifoun saaren kieli. Ranska ja sen paikallinen ”slangi” toimii yleiskielenä.

Vapaus, veljeys ja tasa-arvo tai kuolema!

Ranskan vallankumouksessa käyttöön otettu, nykyisen Ranskan tasavallan tunnuslause, ei täyttynyt täällä ilman veristä taistelua. Alunperin tunnuslauseessa oli neljäskin osa: Liberté, Égalité, Fraternité ou la mort (”Vapaus, tasa-arvo, veljeys tai kuolema”) ja kanakit olivat valmiita kuolemaan oman maansa puolesta. Jean-Marie Tjibaou sanoi: ”I would say that the hardest thing may not be to die; the hardest thing to do is to stay alive and feel like a stranger in your own land, to feel that your country is dying; to feel powerless to take up the challenge and raise high the claim to reconquer the sovereignty of Kanaky”.

Sopimukset 1988 ja 1998 ovat vahvistaneet kanakien asemaa ja niiden toteutumista seurataan YK:n tasolla. Valitettavasti näin ulkopuolisesta tuntuu, että sopimukset, niiden jälkeen tulleet vaatimukset ja niihin suostuminen ehdoitta eivät ole todellakaan auttaneet kanakeja itsenäistymispyrkimyksissä, vaan huonontaneet tilannetta. Osa tribuista on ihan lainsuojattomia, meno on todella holtitonta eikä laista ja oikeudesta välitetä, koska se on ”ranskalaista”. Paikalliset, jotka ovat santarmeja tai poliiseja, ovat ”pettureita”. Kouluja on joka ikisessä pikkukylässäkin, mutta kaikki lapset ja nuoret eivät käy siellä, joten heillä ei ole mahdollisuuksia juuri mihinkään. Kanakien kannattaisikin minusta alkaa satsata koulutukseen, jotta heitä olisi tulevaisuudessa opettajina, lääkäreinä, lakimiehinä, tuomareina jne. Mutta tietyille johtajille kouluttamattoman massan ohjaaminen mielensä mukaan on varmasti helpompaa.

Sopimusten motto oli ”two colours, one people”, mutta äänestykset ovat tainneet saada aikaan entistä suuremman kahtiajakautumisen 😞.

Referendumin jälkimainingeissa

Äänestyksen tulos oli siis 53% NON ja 47% OUI. Kymmenen tuhannen äänen erolla ei puoli voitti ja kyllä puoli sai noin 11000 uutta ääntä kahden vuoden takaiseen. Meidän mielestä tulos oli aika hilkulla, mutta lojalistien mielestä tulos oli selvä ei. Koitan pysyä aika puolueettomana kaikissa keskusteluissa, koska vähän vaikea on vajaan vuoden kokemuksella mitään kantaa ottakaan. Ollaan kuunneltu sujuvasti ihan ventovieraitakin caldocheja (jotka muuten usein kertovat monennenko polven caldocheja ovat) kun he avautuvat tilanteesta. Oui, oui Madam/Monsieur, tu as raison. Ainoa kantani on, että ymmärrän molempia tahoja, mutta jos tulos olisi ollut kyllä, eivät kanakit olisi saaneet hommaa toimimaan kolmen vuoden siirtymäajan aikana ELLEI ajatuksena ollut tosiaan siirtyä Kiinan alle.

Varsinkin nyt, kun äänestyksen jälkeen uskalletaan jo kirjoittaa, että tiesulut, lakkoilut ja epävarma poliittinen tilanne karkoittivat Valen ostajaehdokkaan eikä kukaan ole halukas enää investoimaan Uuteen-Kaledoniaan näistä syistä, soisin, että jotkut tahot hiukat katsoisivat peiliin (UC ja FLNKS)…… Jos kyseessä on 5000 ihmisen palkat ja paikan terveydenhuoltojärjestelmän jatko, tulee kiusanteosta aika kallis paukku. Vielä 2013 tämä oli lehtien mukaan useiden kaivosfirmojen kiinnostuksen kohde ja nyt sellainen ”en koske pitkällä tikullakaan”-paikka.

Ja jos päätetään, että jatketaan Nouméan sopimuksen mukaan eli seuraava referendum on 2022, ollaan täällä kaksi vuotta täydellisessä seisahtuneisuuden tilassa. Kukaan ei rakenna tai investoi saati voi miettiä muutenkaan tulevaisuutta kovin pitkälle vaan roikutaan löysässä hirressä. Se on sääli. Muitakin vaihtoehtoja on, mutta epäilen, että kanakit eivät niihin suostu.

Siirtyykö Uusi-Kaledonia Ranskalta Kiinalle?

04/10/2020 by toispualpalloo 1 Comment

Referendum 2020

Tänään 4.10. Uusi-Kaledonia, tämä koronaton kupla Tyynellämerellä, äänestää toisen kerran itsenäistymisestään. Ensimmäinen äänestys vuonna 2018 päättyi yllättävän niukkaan ei-äänten voittoon, lojalistien suureksi järkytykseksi.

Itsenäistymistä on odotettu kauan, 80-luvun lopulta saakka, jolloin tämä saariryhmä oli verisen sisällissodan partaalla. 1984-1988 täällä murhattiin puolin ja toisin ihmisiä, ja kaikki kulminoitui Ouvean panttivankidraamaan 22.4.-5.5.1988, jolloin surmansa sai lähes 30 ihmistä. Tämä oli kulminaatiopiste, jonka jälkeen eri tahot ymmärsivät, että on pakko neuvotella tai ollaan sisällissodassa. Kanakien kulttuurin ja kansallistunteen ”isä” Jean-Marie Tjibaou allekirjoitti 1988 Matignonin sopimuksen, joka oli ensimmäinen askel kohti itsenäistymistä. Valitettavasti osa omista katsoi sopimuksen allekirjoittamisen petturuudeksi ja Tjibaou salamurhattiin 1989.

Vaalityö käy kiivaana kyllä-ei-puolien kesken, ulkopuolisen silmin varsin sekavassa poliittisessa kulttuurissa. Ainoa taho, joka näyttäytyy johdonmukaisena ja aktiivisena ovat kanakit. Kanakeja on niukka enemmistö, noin 40 % ja eurooppalaisia on arviolta 27 %. Nuoret kanakit ovat avainasemassa ratkaisemassa tämän äänestyksen ja viime äänestyksen jälkeen nuoria kanakeja on tullut äänestysikään aika iso määrä. Myös wallis-futunalaisilla (yli 8%) saattaa olla ratkaiseva asema.

Kaikki kanakit eivät halua itsenäistyä ja luopua Ranskan passista sekä sen tuomista etuuksista. Tällä hetkellä tällaisen mielipiteen ilmaiseminen ei ole helppoa, jos edes mahdollista, joten jännitys säilyy äänten laskemiseen saakka. Varmaa lienee vain, että pohjoisen provinssi äänestää selvällä äänienemmistöllä kyllä.

Nappasin uutissivulta kuvia tämän aamun äänestysjonoista eri puolilta saarta. Poindimiessä tribujen naiset valmistivat ruokaa kaikille äänestäjille ja itärannikolla on luultavasti juhlan tuntua.

Mitä sitten jos tulos on kyllä?

Jos maa itsenäistyy, täältä lähtee jollain aikataululla sekä Ranskan taloudellinen tuki että Ranskan armeija. Ranskan taloudellinen tuki kattaa muun muassa 9000 virkamiehen palkat ja näistä suurin osa on paikallisia ihmisiä. Ranska tukee myös infrarakentamista ja muita investointeja. Jos tulos on kyllä, alkaa kolmen vuoden siirtymäaika ja keväällä 2023 valtio nimeltä Kanaky-Uusi Kaledonia olisi virallisesti itsenäinen.

Jos tulos on kyllä, Ranskan asema Tyynellämerellä heikkenee. Pinnalla onkin kysymys, kauanko itsenäistymisestä kuluu, ennen kuin tämä on Kiinan ”siirtomaa”. Uudella-Kaledonialla on erinomainen sijainti Tyynellämerellä, kalastusalueet, valmis infrastruktuuri, sotilastukikohdat, monta lentokenttää ja arviolta 25% maailman nikkelistä. Tällä sähköautojen aikakaudella nikkelin kysyntä ei ole ainakaan laskemassa. Brasilialainen Vale on ilmoittanut poistuvansa saarelta ja kenties sulkevansa Goron kymmenen vuotta vanhan nikkelitehtaan. Tämä aiheuttaisi valtavan loven kansantaloudelle, mutta erityisesti tämä saattaa avata kiinalaisille mahdollisuuden päästä kiinni nikkelivarantoihin.

Kiinan toimet Tyynellämerellä huolestuttavat monia maita, ja niiden olisi ehkä syytä huolestuttaa myös täällä. Philippe Gomès, Calédonie Ensemble puolueen johtaja, mainitsi Kiinan viime viikonlopun vaalitilaisuudessa. Hänen mukaansa kaikki Tyynenmeren tähän mennessä itsenäistyneet valtiot ovat jo taloudellisesti ja poliittisesti Pekingin alla, joten itsenäistyminen Ranskasta olisi selvä uhka Uuden-Kaledonian tulevaisuudelle. Kaikille tämä ajatus ei välttämättä ole uhka, halu itsenäistyä kenties hinnalla millä hyvänsä on niin vahva.

Jos tulos onkin ei.

Jos tulos on nyt ei, niin alkaa valmistautuminen kolmanteen eli viimeiseen äänestykseen, joka on 2022. Joidenkin itsenäistymistä kannattavien mielestä olisi järkevintä äänestää vasta silloin kyllä, jotta tämä kaksi vuotta voitaisiin käyttää sen suunnittelemiseen, miten irtautuminen tehdään. Aktivistit ovat tietysti sitä mieltä, että tässä on ollut jo kaksi vuotta aikaa sitä miettiä eikä jatkoajalle ole tarvetta.

Lojalistit ovat sitä mieltä, että kolmatta äänestystä ei tarvittaisi, huolimatta siitä, että siitä on Nouméan sopimuksessa sovittu. Mutta he ovat myös sitä mieltä, että heti tämän äänestyksen jälkeen on aloitettava kaikkien tahojen väliset neuvottelut ja pyrittävä luomaan joku konsensus, joka tyydyttäisi kaikkia. Tämä sisältäisi paikallisen kulttuurin nostamisen parempaan asemaan, yhteisen lipun, päättävän virkamieskunnan miehittämisen paikallisilla ihmisillä (nyt virastojen pääjehut ovat ranskalaisia) ja oman hallinnon kehittämistä. Lisäksi olisi tarkoitus avata mahdollisuus omaan kansallisuuteen ja pyrkiä taloudelliseen riippumattomuuteen Ranskasta.

Jännittäviä aikoja edessä.

Tuli äänestyksestä millainen tulos tahansa, odotettavissa on enemmän tunteita kuin vuonna 2018, eikä silloinkaan selvitty ilman väkivaltaa. Nuoret kanakit ovat turhautuneita. Heillä on vaikeuksia pysyä ranskalaisen koulutusjärjestelmän kyydissä, joten monet lopettavat koulun, varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. He jäävät kyliinsä tai kulkeutuvat Nouméan slummeihin.

Alkoholin ja huumeiden käyttö on yleistä, samoin rikollisuus. Yli 90% vankilassa olevista on kanakeja ja suurin osa alle 25 vuotiaita. Töitä olisi, mutta koulutetuille ihmisille ja yritysten on vaikea löytää osaavaa työvoimaa. Kanakeja ei ole tuomareina, lakimiehinä, lääkäreinä tai yliopiston opettajina. Omaisuus on keskittynyt caldocheille (valkoiset paikalliset) ja ranskalaisille.

Tällä viikolla itsenäistymispuolueet FLNKS ja UC tekivät aloitteen, että ulkomaalaiset (incl. ranskalaiset) saisivat ostaa vain uusia asuntoja. Vanhoja asuntoja saisi myydä vain kanakeille tai caldocheille. Tässä vedottiin Uuden-Seelannin ja Australian vastaaviin lakeihin, mutta kiinteistövälittäjien liitto ehti jo kumoamaan nämä viittaukset virheellisenä. Kiinteistövälittäjien liitto myös mainitsi, ettei tämä ole todellakaan mikään ulkomaisten investorien suosikkikohde, toisin kuin nuo kaksi muuta Tyynenmeren naapurimaata, joten ei täällä ole mitään ulkomaisten ostajien ryntäystä. Jos tuo lakiehdotus menisi läpi, nämä kiinteistömarkkinat romahtaisivat kerralla. Taustalla tässäkin se ajatus, että kanakeilla olisi mahdollisuus ostaa asuntoja näiltä ns. paremmilta alueilta ja lähempää keskustaa.

Pinnan alla kytee ja se purkautuu jossain muodossa tänään illalla ja seuraavina viikkoina. Sopimusten luoma 30 vuoden rauhan aika on katkolla. Löysin oikein hyvän analyysin vuodelta 2019 jos joku on kiinnostunut lukemaan tästä lisää: https://www.lowyinstitute.org/publications/new-caledonia-s-independence-referendum-local-and-regional-implications.

Kaikesta huolimatta ajattelin uskaltautua nyt uimaan. Ja uskaltautua-sana tässä ihan vain haiden vuoksi, ei tämän äänestyspäivän takia 😄.

New Caledonian Day

24/09/2020 by toispualpalloo

Tänään 24.9. täällä vietetään Uuden-Kaledonian päivää tai kansalaisuuden päivää. Sillä juhlistetaan samaista päivää vuonna 1853, kun tämä saariryhmä siirtyi virallisesti Ranskan hallinnoimaksi Napoleon III käskystä. Sitä ennen nämä saaret kuuluivat briteille, olihan tämän löytänyt brittien ylpeys eli tutkimusmatkailija James Cook vuonna 1774. Herra Cook purjehti täällä päin kolmasti ja hän mm. kartoitti Uuden-Seelannin ja Australian rannikkoa, löysi Havajin, Cookin saaret, Uudet-Hebridit ja monta muuta paikkaa. Uusi-Kaledonia muistutti hänestä Skotlantia, joten siksi nimeksi tuli Caledonia. Caledonia on latinaa ja se on roomalaisten antama nimi valtakuntansa ulkorajan eli Hadrianuksen muurin toisella puolella olevalle alueelle eli sitkeälle Skotlannille.

Cookin jälkeen täällä kävivät monet muutkin, lähinnä valaiden metsästäjiä ja muita kalastajia. Kun santelipuusta alkoi tulla haluttua kauppatavaraa, alkoi tänne tulla kauppiaita enemmänkin ja heitä asettui maahan myös pysyvästi. Niin kauan kun kauppaa käytiin rehdisti, olivat kaikki tervetulleita, mutta santelipuuvarantojen ehdyttyä täältä alettiin viedä kauppatavaraksi ihmisiä. Lähinnä Fijin ja Queenslandin sokeriplantaaseille. Tätä ei hyvällä katsottu ja ulkopuolisten ja paikallisten välille tuli pientä skismaa.

Lähetyssaarnaajien aika

1800-luvulla tänne tuli myös brittiläisiä lähetyssaarnaajia, jotka ensi töikseen tai ainakin kolmantena päivänä, kehittelivät säädyttömille ja puolialastomille paikallisille naisille uuden vaatekappaleen eli robe missionin. Se on edelleen kanakien parissa hyvin suosittu vaatekappale ja niitä näkyy paljon, myydään paljon ja se on suorastaan kansallispuku. Nuoriso sitä ei juurikaan käytä. Itse sain sellaisen toukokuussa lahjaksi ja olin lahjastani hyvin iloinen. En tosin ole varma voiko valkoinen nainen käyttää sitä julkisesti vai onko se loukkaavaa, joten mekko on pysynyt kaapissa. Lähetyssaarnaajilla oli nakujen naisten lisäksi muutenkin hiukan haastavaa täällä, osa syötiin ja nunnia piti lähettää välillä Australiaan saamaan hermolepoa.

Ja täällä tosiaan kypsähdettiin törkeisiin kauppiaisiin, jotka viekkaudella ja vääryydellä houkuttelivat kanakeja laivoihinsa ja veivät heidät sitten orjiksi. Eurooppalaiset toivat tänne myös tautinsa tullessaan ja vastustuskyvyttömät paikalliset kuolivat niihin sankoin joukoin. Näistä syistä johtuen valkoista miestä katsottiin karsaasti eikä täällä ollut mukavaa vastaanottoa. Esimerkiksi 1849 amerikkalainen alus Cutter koki täällä karmean kohtalon. Koko miehistö tapettiin ja syötiin Pouman klaanin toimesta. Enää tätä kannibalismia ei onneksi ole, mutta isäni varoitti silti meitä ennen bougna-kokkaamisvierailua, että kannattaa katsoa minkä kokoista pataa kaivetaan esiin 😂😂.

Jännittävää historiaa riittää

Historiasta täytyy kirjoittaa muutama erillinen blogipostaus, sen verran täällä on mielenkiintoista tapahtumaa ollut. Ranska käytti tätä saarta alkuun lähinnä vankilana, joka tänne perustettiin 1860 tuohon Nouvillen saarelle. Se on toisaalta viehättävä ja toisaalta vähemmän viehättävä saari aivan Nouméan keskustan kupeessa, josta on pitänyt tulla uusi, hieno asuinalue. Samaisella saarella on kanakien oikeuslaitos eli senat coutume, yliopistokampus, iso sairaala, mielisairaala, vankila ja suurin lukio (mielenkiintoinen sekoitus 😄) ja jo rakennettuna muutama upealla merinäköalalla varustettu asuinkompleksi. Ongelmana on vain pari kolme jatkuvasti laajenevaa squatia (slummia), joka estää laajemmat rakennusprojektit. Varsinkin nyt ennen äänestystä kaikki kiinteistöprojektit ovat holdissa, mutta Nouvillessa kaikki on seis myös näiden slummien vuoksi.

Tälle laiturille ranskalaiset vangit saapuivat 1864-1931

Tähän väliin täytyy mainita, että täällä ei kenenkään tarvitsisi asua slummissa, vaan tarjolla on asuntoja. Mutta koska niissä ei ole juurikaan omaa maaplänttiä tarjolla, mikä on kanakeille ja kanakien kulttuurissa erittäin tärkeä asia, on tässä Nouméassa ja lähialueilla myös muutama squat. Osaan on vedetty sähköt ja vesi, osaan ei ja homma perustuu siihen, että jos onnistut asumaan jossain 10 vuotta ilman, että sinua mihinkään siitä karkoitetaan, niin se maapala on sinun. Olen kuullut, että näissä rakennuksissa on sisällä ihan miellyttävät asuintilat ja jopa uudet keittiöt, mutta on ne silti ulkoapäin katsottuna karmeita. En soisi kenenkään joutuvan asumaan sellaisissa aaltopeltihökkeleissä.

Citizenship Day

Mutta tämä aihe oli siis Fete Citoyenne, Citizenship Day tai New Caledonian Day, jota on juhlittu vuodesta 2000 alkaen. Ranska myönsi vuonna 1953 kaikille täällä asuville Ranskan kansalaisuuden eli heillä on käytännössä triplakansallisuus: he ovat neocaledonienneja, ranskalaisia ja eurooppalaisia. Tämä juhlapäivä on viime vuosina ollut erityisesti itsenäisyyttä kannattavien eli kanakien juhla, mikä on minusta ehkä hiukan ristiriidassa juhlapäivän perustan kanssa eli juhlitaan Ranskan hallinnon alle joutumista. Kanakit varmaankin juhlivat tänään sitä, että heidät on eri sopimuksissa todettu alkuperäiskansaksi. Odotettavissa on erittäin voimakasta vaalityötä myös tänään, kun näin lähellä itsenäistymisäänestystä ollaan.

Itsenäistymisäänestysten ajat on päätetty Nouméan sopimuksessa, joka allekirjoitettiin 1998. Tätä sopimusta edelsi Matignonin sopimus vuonna 1988. Tämä sopimus päätti verisen 80-luvun ja esti tätä maata sortumasta pahempaan sisällissotaan. Matignonin jälkeen parin kuukauden päästä eli elokuussa 1988 allekirjoitettiin vielä Oudinotin sopimus, jonka tavoitteena oli uudelleenorganisoida kaledonialainen poliittinen järjestelmä. Kanakien legenda Jean-Marie Tjibaou oli neuvottelemassa ja allekirjoittamassa näitä sopimuksia. Herra Tjibaousta voi lukea lisää mun seuraavasta postauksesta.

Me lähdemme tästä minilomalle pohjoiseen provinssiin ja itärannikolle eli 100% kanakien hoodeille. Ja herra Tjibaoun kotiseuduille. Ans kattoo, millaiset hurlumheijuhlat ja agitoinnit siellä on menossa. Toivon, että saamme kuitenkin olla rauhassa ja ettei tule mitään kärhämää missään. Juuri nyt ei ehkä olisi ihan paras aika lähteä mihinkään Nouméasta, mutta miehellä alkaa olla loman tarvetta ja lähihoodit on jo nähty.

Alan olla muuten sitä mieltä, että nyt saattaa tulla äänestyksestä OUI-tulos. On niin näkyvää ja aktiivista liikehdintää. Toki lojalistitkin ovat aktivoituneet, kuten jossain aiemmassa postauksessani mainitsin, mutta en tiedä riittääkö se. Edelleenkään en ole nähnyt vielä mitään selostusta siitä, mitä sitten tehdään, jos tulos on todellakin KYLLÄ.

Jättiläisellä tuli mitta täyteen!

13/09/2020 by toispualpalloo 1 Comment

Brasilialainen jätti eli miehen työnantaja tipautti viime viikolla kunnon pommin kaikelle kansalle. Tehdas saatetaan sulkea. Kaikki, jotka tietää jotain kaivosalan tehtaista, tietävät, että se päätös on massiivinen ja vaatii rahaa ajaa tehdas alas. Nyt kyseessä on vielä suhteellisen uusi eli kymmenen vuotta vanha tehdas, joten uutinen on siinäkin suhteessa todellinen pommi.

Taustalla on myyntiprosessi (siis tämän Uuden-Kaledonian tytäryhtiön), joka lähti käyntiin sen jälkeen kun mies oli allekirjoittanut sopimuksen. Meitä infottiin tästä hyvissä ajoin ja mies olis varmaan voinut sopimuksestaan tämän vuoksi irtautuakin. Päätimme kuitenkin lähteä, koska ajatuksena oli, että myyntiprosessi sujuu kuten yleensäkin näissä tapauksissa – eli hyvin – ja työvaatteissa vaihtuu vain nimi. Potentiaalisia ostajia oli useampia, yhden kanssa aloitettiin keväällä tiiviimpi neuvottelu ja homman piti olla nyt paketissa. Mutta eipä ollutkaan, kun yksityisten yritysten kauppaan sotkettiin politiikka JA tämä itsenäistymisprosessi.

Australialainen ostaja vetäytyi kaupasta

Kuppi meni vihdoin nurin.

Ymmärrän ostajan investorien perääntymisen, koska kanakit järjestivät täällä parhaan esityksen siitä, kuinka vaikea täällä on yritystä pyörittää. Tiesulut, lautan blokkaaminen, työntekijöiden töihin pääsyn estäminen yms. toimet ovat ihan arkipäivää, mutta sen päälle kanakit sulkivat myös kaivoksen (omansa siis, kaikki kaivokset ja kuljetusfirmat ovat kanakien) eli raaka-aineen saanti loppui siihen. Sitten alettiin järjestää isoja mielenosoituksia tätä ostajaa vastaan ja lopputulos oli tämä. Ostaja vetäytyi ja firma ilmoitti, että tämä oli tässä! Jos ei mitään ihmettä tapahdu, niin vuoden alusta aletaan laittaa pillejä pussiin. Mitta tuli täyteen. Firma on vuosien aikana menettänyt aika paljon rahaa näiden lakkojen, mielenosoitusten ja tiesulkujen yms. vuoksi. Ja ilmeisesti he ovat myös maksaneet välillä, jotta tiesulut saataisiin nopeammin auki. Ilmoittivat vähän aikaa sitten, että se on loppu nyt, rahahana meni kiinni.

Taustalla on se, että kanakit haluaisivat myös tästä etelän tehtaasta ”oman”, ”jotta valtavat rikkaudet tulisivat kansalle eikä monikansalliselle jätille”. Tavallaan ymmärrän ajatuksen, mutta koska täällä ei ole osaamista eikä niitä valtavia rahamääriä, mitä tehtaan jokapäiväinen pyörittäminen vaatii (plus palkat), niin hankala on tähän ajatukseen yhtyä. JA tehdas pitäisi saada ilmaiseksi. Mielenosoituksia oli siis siksi, että firma ei suostunut tehdasta ilmaiseksi heitä edustavalle konsortiolle antamaan, vaan olisi myynyt sen yhtiölle, joka maksaisi siitä jotain. Onhan se aika omituista käytöstä tietysti. Nyt lehdissä on ollut jo rivien välistä luettavissa se syy, miksi tämä konsortio ei ole ollut varteenotettava vaihtoehto (ei rahaa), mutta koska nämä tällaiset ovat yritysten välisiä salaisuuksia, ei niistä ole voinut -eikä vieläkään voi- kovin avoimesti kertoa. Mutta myyjä on tarkistanut kaikkien ostajaehdokkaiden kyvyn hoitaa tehtaan pyörittämisen. Kanakien aktivistit juhlivat nyt suurta voittoa tästä casesta, mutta jos huonosti käy, niin tulevina vuosina on juhlat vähissä.

le scénario catastrophe — Voitto on heidän! Otsikko kertoo valitettavasti totuuden.

Katastrofi taloudelle

Jos tehdasalue ajetaan alas, tänne jää valtava ”luuranko”, joka vaatii jatkuvia ympäristötoimia ja jota ei esimerkiksi puolen vuoden jälkeen enää käynnistetä uudelleen. Uudelleenkäynnistys vaikka kuukaudenkin jälkeen vaatii aikamoisen määrän massia ja siinä vaiheessa kaikki expat-työntekijät ovat jo kaikonneet eli osaajia ei löydy. Yrityksella on omalla palkkalistalla 1300 työntekijää ja palkkoja maksetaan yli 67 miljoonaa euroa. Joka siis näkyy suoraan ostovoimassa (tähän pitää huomauttaa, että jo se, että täältä on lähtenyt rakennusajan porukkaa, projektiporukkaa yms. pois viime vuosien aikana on vaikuttanut esim. keskustan liiketilojen tyhjenemiseen). Alihankkijat työllistävät saman 1300 ihmistä. Sen lisäksi arvioidaan, että kokonaistyöllisyysvaikutus on noin 5000 ihmistä. Firma maksaa kokonaisuudessaan suoria ja välillisiä palkkoja noin 419 miljoonaa euroa vuosittain, saman verran kuin koko tämän Province Sudin budjetti on. Ottaen huomioon tämän ”maan” koon, niin puhutaan järisyttävästä merkityksestä taloudelle.

Vielä kun otetaan huomioon noiden 5000 ihmisen perheet, niin ihmismäärä, johon tämä vaikuttaa on valtava tässä noin 270.000 asukkaan paikassa. Ja jos tehdas suljetaan, paikallinen sote-järjestelmä CAFAT, jonka ansiosta täällä on aivan huippu ilmainen terveydenhuolto (täällä on yksityisiä lääkäriasemia pilvin pimein, sinne vaan ja kaikki kustannukset maksetaan jälkikäteen), tulee olemaan vaikeuksissa. Firma on maksanut 22,6 miljoonaa euroa vuosittain CAFATiin.

Tässä tulee mieleen kaikki ne mainoslauseet Suomesta, joita hioimme silloin kun tein vielä kv-investointien houkuttelua ja relocation-palveluita ja jotka Suomen osalta pitävät niin paikkansa (Meillä on vakaa toimintaympäristö ja vakiintunut poliittinen kulttuuri. Meille on turvallista investoida. Löydät osaavaa työvoimaa). Täällä ei oikein mikään niistä pidä paikkansa ja paikallisen investointien promo-officen täytynee tehdä aika lujaa töitä, että tämän prosessin jälkeen tänne joku tulee 😄.

Loppuuko leikki lyhyeen?

Täällä me nyt sitten varaudutaan pahimpaan ja katsellaan, mikä muu maa houkuttelisi yhtä paljon kuin tämä. Suomeen ei haluta vielä palata, koska juuri vasta lähdettiin. Tämän paikan jälkeen on vaan hiukan vaikea keksiä, mikä voisi olla parempi…..miehelle löytyisi varmasti töitä myös näistä muista alan firmoista täällä, mutta eri asia on, onko hän kiinnostunut niistä.

PS. Viikonloppuna ilmoittautui uusi ostajaehdokas ja itse olen sitä mieltä, ettei tätä tehtaan sulkemista anneta tapahtua, koska sillä olisi niin järisyttävät vaikutukset. Mutta ans kattoo ny. Odotellaan ensin, miten käy äänestyksessä (ystävät saivat viinikauppialtaan ohjeet pysyä äänestyspäivänä visusti sisällä, koska ovat ”niin valkoisia” ja minä olen jo täyttänyt ruokakaappia siltä varalta, että sisällä pitää pysyä vähän kauemmin) ja katsotaan sitten, miten käy tehtaan. Elämme jännittäviä aikoja ilman koronaakin. Mielenkiintoinen tämä vuosi 2020.

Mitä ottaisit mukaan (autiolle) saarelle!

02/09/2020 by toispualpalloo

Toi otsikon kysymys oli jossain vaiheessa monen henkilöhaastattelun vakkarikysymys sekä Suomessa että ulkomailla ja itsekin mietin monesti, että mitä sitä sitten ottaisin mukaan. Tai siis lähinnä montako kirjaa sinne saisi ottaa mukaan. Kerran joku britti vastasi, että hän ottaisi Encyclopedia Britannican (niinkuin tästä ehkä arvaa, nämä kysymykset ja vastaukset oli ennen digiaikaa) ja lukitsin tämän vastauksen. Se oli siinä, sen ottaisin mukaan, niin riittäisi luettava. Tietysti kymmenen vuotta sitten, kun ostin ekan Kindleni, niin vastaus muuttui saman tien Kindleksi (ja aurinkopaneelilaturiksi).

Pikakelaus tähän päivään noista ajoista ja nyt olen jumissa saarella koronan takia. Onneksi en ihan autiolla, mutta aika harvaan asutulla kuitenkin. Kindle on tietysti mukana. Mutta jumissa ollaan. Tiistaina täällä tehtiin päätös, että kaikki kansainväliset lennot on peruttu 27.3.2021 saakka. Tulee vain muutamia viikottaisia huoltolentoja Ranskasta ja hätätapauksessa lentoja Sydneystä/Sydneyyn. SIIS MAALISKUUN LOPPUUN SAAKKA 😱😱😱. Aika shokki, että kielto jatkuu niin pitkälle. No ei tarvitse miettiä enää päästäänkö jouluksi käymään Suomessa tai pääseekö ystävät tänne tämän vuoden puolella. Ei pääse. Kukaan ei pääse mihinkään suuntaan ilman todella hyviä perusteluita ja täällä tietysti säilyy tuo parin viikon karanteenipakko tuonne maaliskuun loppuun saakka.

Eikä se hemmetin postikaan siis kulje ennen ensi vuoden huhtikuuta, mitään ei voi meille postittaa eikä mitään voi tilata, koska ei taida DHL:kään toimittaa tällä hetkellä tänne saakka eikä meidän paketit mahdu noille Ranskan lennoille ikinä. Tässä taas huomaa, miksi ei kannata niin kauheasti suunnitella etukäteen kaikkea mahdollista. Oli paljonkin seikkoja, joiden vuoksi oli ”helppo” muuttaa näin kauas, mutta mikään niistä ei enää pelitä. Ei vieraita, ei postia, ei ”lähimatkoja” Australiaan eikä Uuteen-Seelantiin. Ei salmiakki- tai xylitolpurkkalähetyksiä. Mies puolittaa jo omia purukumejaan, kun varastot oli laskettu puolen vuoden mukaan ja hyvällä lykyllä pärjätään vuoden loppuun. Menee tähän ”kun olis tiennyt, niin olis pakattu useampi laatikollinen konttiin”-sarjaan. Tähän puutteeseen ei tietysti kuole, mutta tiukkaa tulee tekemään, terveisin nim. ”lähes koko ikänsä purkkaa päivittäin syönyt” 🙋🏻‍♀️. Mietin tässä myös, että osaiskos salmiakkia valmistaa itse. Muistaakseni olin kemian tunnilla ainoa, joka sitä onnistui tekemään. Eikä ihme, terveisin nim. ”myös salmiakkia lähes koko ikänsä (lähes) päivittäin syönyt” 🙋🏻‍♀️ eli motivaatio oli kohdillaan.

Kirsikkana kakussa on kuukauden päästä oleva itsenäistymisäänestys. Etukäteen olimme ajatelleet, että jos tulos on kyllä, niin täältä saattaa joutua tekemään pika-exitin, mutta nyt ei tehdä mitään exitejä vaikka tilanne äityisi millaiseksi kähinäksi. Jos tulos on ei, niin viime kertaiseen äänestykseen verrattuna ilmapiiri on paljon kireämpi eli sitten ainakin tulee jotain kärhämää. Sitä varten tänne on lennätetty lisää santarmeja ja armeija lienee valmiustilassa. Isoin kiho eli pahisten tribun (St.Louis, tämä tribu saarrettiin viime äänestyksen jälkeen panssariajoneuvoilla) grand chef, joka on samalla Union Caledoniennen puheenjohtaja ja kongressin edustaja muistutti eilen lehdessä, että ei väkivaltaa vaan vuoropuhelua. Se oli Jean-Marie Tjibaoun perusajatus. Kirjoitan herra Tjibaousta oman postauksen ja vähän tästä itsenäistymishistoriasta samalla. Sen verran kuhinaa ilmeisesti on, että asiasta pitää muistuttaa.

Ja jos tuo on kirsikka kakun päällä, niin ylimääräisen kermavaahtopursotuksen tähän tilanteeseen tuo vielä etelän nikkelitehtaan myyntiprosessi. Paikalliset haluaisivat sen itselleen, jotta kaikki rikkaudet hyödyttäisivät enemmän täkäläisiä, mutta eivät ole valmiita maksamaan siitä mitään. Eivätkä kyllä ihan oikeasti kykene sitä pyörittämään, mutta se ei tunnut olevan niin tärkeä seikka. Firma neuvottelee australialaisen ostajan kanssa ja ilmeisesti nyt odotellaan vain Ranskan valtion kantaa (tai sitten äänestystulosta). Tähän liittyen perjantaisin on ollut aika isoja mielenosoituksia, joten täällä voi parikin kytevää pommia räjähtää kerralla. Tai siis parikin kermakakkua lentää päin näköä…..

No mutta, täällä ollaan jumissa Robinson Crusoena 2020, sähköt ja netti on, ruokaa on ja kelit on mukavat. Ja se Kindle on 😄. Yritetään pysyä positiivisina, kunhan kukaan ei pölli mun Kindleäni. Ei mitään hätää siis, mutta ajatuksen tasolla tällainen jumissa oleminen hiukan ahdistaa. Olen kehittänyt tässä jo erilaisia skenaarioita, miten täältä ihmiset siirretään turvaan, jos tarve on ja nythän on paljon risteilyaluksia tyhjän panttina eri puolilla maailmaa….. minähän tietysti vaadin Turussa valmistetun aluksen, että suostun sellaiseen astumaan 😁😎.

Pahempiakin paikkoja jumittamiselle olisi.

Ja kun tästä globaalista pandemiasta joskus selvitään, niin haastatteluissa kysellään ehkä taas mitä ottaisit mukaan, jos jäisit pandemian vuoksi jumiin jonnekin?

PS edelliseen postaukseeni eli matkasuunnitelmiin liittyen ei kuulemma kannata mennä sinne Ouvéaan niin pian itsenäistymisäänestyksen jälkeen, koska siellä on kaikki kiihkeimmät itsenäistymisen kannattajat. 80-luvulla sisällissota kulminoitui Ouvéassa panttivankidraamaan (neljä santarmia tapettiin, 27 panttivankia otettiin, seuraukset oli aika rumat). Jatkan siis lomasuunnitelmien tekemistä ehkä äänestyksen jälkeen.

Viiden tähden hinnat, kahden tähden palvelu

18/08/2020 by toispualpalloo 2 Comments

Fidji, Tahiti, Bora Bora, Vanuatu, Cookinsaaret, Havaiji. Kaikki tuttuja nimiä ja mielikuvissa näkyy heti aurinko kirkkaansinisellä taivaalla. valkoinen hiekka, palmut ja ihanat rantabungalowit. Kädessä drinkki ja varpaat turkoosissa vedessä. Täydellinen loma. No miksei tässä listassa (tai missään ”parhaat Tyynenmeren saaret” listauksissa) ikinä näy Uutta-Kaledoniaa??? Veikkaan, että syynä on tuo otsikossa mainittu ongelma.

Kun tämä nyt alkaa näyttää selvältä, että Suomeen ei tänä vuonna päästä, niin olen tehnyt lomasuunnitelmia täällä. Kauniita paikkoja piisaa useampaankin reissuun. Koiralle löytyi hyvältä vaikuttava koirahoitola, joten voidaan vihdoin olla vaikka vähän pidempäänkin reissussa. Tai voitaisiin, ellei patittaisi niin paljon näiden paikkojen hinta-laatu-suhde (koko ajan päässä pyörii se ”se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa-mainos” 🙈). Täällä on pari ns. luksushotellia ja sitten montaa eritasoista majoitusta hostelleista mökkikyliin ja eri tasoisiin hotelleihin. Mikään hostelleja lukuunottamatta ei ole mitenkään edullista ja kuvia selatessa varteenotettavien majapaikkojen määrä on koko maassa noin kymmenen huiteilla (Nouméan majoitukset poisluettuna tietysti). Tällä pääsaareella arviot ovat olleet ihan kohtalaisia eli hinta ja laatu ehkä kohtaavat, mutta sitten kun mennään pikkusaarille, niin asia on hiukan eri.

Löysin hyvin osuvan arvion Tripadvisorista vuodelta 2007 koskien Nouméaa, mutta asiat pätevät tänne laajemminkin. Tiivistettynä: kaikki mahdollisuudet olisi olla mielettömän houkutteleva turistikohde (laguuni, maisemat, luonto, ilmasto, harrastusmahdollisuudet, sijainti lähellä Australiaa ja Uutta-Seelantia), mutta mitään niistä mahdollisuuksista ei hyödynnetä. Ei puhuta englantia edes suosituimmissa turistikohteissa. Palvelu on surkeaa tai sitä ei oikeastaan ole. Kaikki maksaa järkyttävästi. Ruoka ei ole mitään ihmeellistä, mutta hinnat ovat tolkuttomat. Graffiteja on joka paikassa (no ei ihan, mutta tietyillä alueilla kyllä). Rakennuskanta on rumaa (taas vaihtelee vähän alueittain, mutta joo). Keskusta on ruma kuin synti, eikä siellä ole mitään kello kuuden jälkeen (itse olen tykästynyt keskustaan, vaikka se ei mikään kovin nätti olekaan, mutta on siinä oma fiiliksensä) ja se tuntuu hiukan vaaralliselta. Jne jne.

Place des Cocotiers keskustassa. Ihana puisto ja aina viikonloppuisin jotain tapahtumia. Puiston suunnittelu alkoi 1855.

Tämä kaikki pitää niin hyvin paikkansa. Kaivostoiminta on alkanut täällä jo 1870-luvulla ja Ranska (ja II maailmansodan aikaan Amerikka) on syytänyt tänne rahaa infraan ja kaikkeen muuhun, joten täällä ei ole ollut tarvetta elää samalla tavalla turismista, kuin monella lähisaarella (”lähellä” on täällä Tyynellämerellä aika suhteellinen käsite) eli Fidjillä, Ranskan Polynesian saarilla ja Vanuatulla. Tosin juuri luin Hesarista, että Vanuatu tienaa hyvin myymällä passejaan eli kansalaisuuksia 109 000 euron hintaan per nuppi, ja maa on tehnyt mielettömän hyvää ”tulosta”. Ehkä sielläkään ei tarvita matkailijoita enää, kunnes Vanuatun passi kärsii inflaation. Uusi-Kaledonia on voinut vaan olla oma tuntematon itsensä ja matkailijat ovat tulleet pääosin Ranskasta ja Japanista. Löysin kirjakaupasta postikortteja, joissa sanotaan suurin piirtein että ”Uusi-Kaledonia, missä se on? En ole ikinä kuullutkaan”. Naureskelin, että onpa osuvia ja pitää lähettää näitä tutuille ja kirjakauppias sanoi, että niin me halutaan tämän olevankin 🤔. Tuntematon ja piilossa.

Koronalla ei varmaan ole ollut mitään kovin suurta vaikutusta täkäläiseen turistibisnekseen, koska paikalliset näyttävät täyttävän hotellit ihan ilman turistejakin. Yhteen suosittuun paikkaan (kuplahotelli, hiukan kuin Kakslauttasen lasi-iglut) seuraavat vapaat yöt ovat ensi vuoden puolella. Devan Sheraton eli yksi näistä luksushotelleista on koko ajan täynnä. Ravintolat tässä Nouméassa ovat täynnä väkeä sekä arkisin että viikonloppuisin ja ehkä ainoat turistien pulasta kärsivät ovat valas- yms. risteilyjä tekevät charterfirmat ja keskustan turistikaupat, jotka ovat eläneet täällä pysähtyvien loistoristeilijöiden matkustajista. Niin ja ehkä Nouméan hotellit olisivat kärsineet matkailijoiden puutteesta, mutta ne ovat kaikki olleet karanteenihotelleita maaliskuusta asti eli pysyvät pystyssä niillä maksuilla. Meillähän on täällä ollut ekasta koronatapauksesta alkaen pakkokaranteeni, aluksi niille 1000:lle, joiden epäiltiin altistuneet ekalle positiiviselle ja sitten sen jälkeen karanteeniin joutuvat kaikki tänne tulevat. Ja tänne tulevat ovat kotiin palaavia, muita tänne ei pääse.

Me teemme ensin lyhyemmän ”testimatkan” itärannikolle, että koira tottuu hoitopaikkaansa ja marraskuussa sitten pidemmän ”lomamatkan”. Itärannikolta vaihtoehtoina oli joko Poindimie tai Hienghene, ja päädyin Poindimieen ihan vain majoituksen perusteella. Kummassakin paikassa on vain yksi hotelli ja otin sen, joka on arvostelun perusteella vähemmän rapistunut. Reissun ajankohta on kanakien ”itsenäisyyspäivän” aikoihin, joten ennakoin, enkä ottanut rannassa olevaa bungalowia, koska rannat täällä eivät ole koskaan hotellien omia. Olen aika varma, että siellä on koko viikonlopun kestäviä paikallisten rantabileitä. Niin mielelläni kuin olisinkin istunut rantamökin terassilla maisemaa katsellen, en halua sitä terassiani kuitenkaan jakaa muiden kanssa öiseen aikaan. Siinä on muuten yksi ihmeellinen juttu myös, kylien asukkaat eivät oikein arvosta tai kunnioita hotelleja ja niiden tuomia työpaikkoja (näitä pyörittävät yleensä paikalliset eli kanakit), vaan rannalla hotellin edessä voidaan bilettää kaikki yöt (rantaa piisaa kyllä vähän sivummallakin) tai tunkeutua yöllä ryöstämään hotellin kassa ja viinavarastot, kuten tässä keväällä yhdessä hotellissa kävi. Paikallisten pyörittämä, paikallisia työllistävä ja oman kylän pojat tekivät silti ryöstön sinne. Haukkuivat ja uhkailivat ohimennessään kaikki hotellin asukkaat…….

Olemme asennoituneet ohjeiden mukaan niin, että palvelua ei kannata odottaa, koska täällä sellaista kulttuuria ei ole. Eli hae itse juomasi tiskiltä, varaudu odottamaan ravintolassa ruokaa (hotellin siis, kylillä ei yleensä ole muita ravintoloita) jne. Samalla hinnalla, millä pääsisi viiden tähden täydellisen palvelun lempihotelliini Helsingissä. Ei auta itku markkinoilla, kun markkinat on ne mitä on 😄.

Marraskuussa olisi tarkoitus pitää oikein viikon loma, koska mies alkaa olla loman tarpeessa. Ensin ajatuksena oli mennä saarihyppelylle Loyalty-saarille, mutta ei niiden välillä niin vaan hypelläkään, vaan pitäisi aina lentää saarelta toiselle ja aikataulut (ja hinnat) eivät oikein sopineet tähän ajatukseen. Saarilla on muuten oma lentoyhtiönsä Air Loyaute, joka lentää näiden saarten välillä. Saarille lennetään Nouméasta Air Caledonien koneilla eli paikallisella ”pääyhtiöllä” ja näiden kahden lentoyhtiön välillä oli vähän skismaa tässä keväällä koronatauon jälkeen. Air Loyaute alkoi tehdä kilpailevia lentoja Nouméasta saarille. Ihmettelen, miksei saarten välillä ole mitään laivayhteyksiä, kun ne ovat kuitenkin aika lähekkäin.

No, saarille kuitenkin haluan, joten ekaksi kohteeksi valikoituu varmaankin mieletön paratiisisaari Ouvea. Japanilainen kirjailija Katsura Morimura nimesi 70-luvulla Ouveaan sijoittuvan kirjansa The Island Closest to Paradise ja kuvien perusteella nimi on hyvin osuva. Ouvea on minikokoinen saari, (kutsuttu myös eteläisen Tyynenmeren kauneimmaksi atolliksi), joten valinnanvaraa majoituksen suhteen ei kauheasti ole, koska haluan olla hotellissa enkä majoittua tribuissa. Tribu-majoitus olisi varmaan eksoottinen, mutta koska en halua missään tapauksessa olla epäkohtelias JA koska en missään tapauksessa suostu syömään lepakkoja, joita tribuissa majoittuville saatetaan tarjota, jätän tämän kokemuksen suosiolla väliin.

Ouveassa on kaksi hotellia, se parempi ja se toinen. Parempi arvioitu neljän tähden hotelliksi. Arvosteluja lukiessa pääsee taas tuohon ”viiden tähden hinnat, kahden tähden palvelu”-ytimeen. Ruoka tehdään pakastetuista tuotteista (keskellä hyvin kalarikasta merta?? Ehkä keittiössä ei ole kunnollisia säilytystiloja?), tarjolla ei ole tuoreita hedelmiä (hotellin johtajan vastine tähän oli, ettei Ouveassa tai koko Uudessa-Kaledoniassa kasva niitä. Vieressä on kuitenkin Maren saari, joka tuottaa suurimman osan koko tämän paikan tuoreista vihanneksista ja hedelmistä……ilmeisesti niitä ei saada mitenkään vietyä Ouveaan) ja niin edelleen. Luin sekä ranskankielisiä eli nyt paikallisten tekemiä että vanhempia englanninkielisiä arvioita ja alan päätyä siihen, että Ouveassa ollaan vain muutama yö ja siirrytään sitten seuraavalle must visit-saarelle eli Ile des Pinsille riistohintojen äärelle. Tuttavat olivat siellä juuri viikonlopun ja maksoi 1500 euroa. Onhan se aika paljon viikonlopusta. Täällä ei tarvi tehdä siis kuin kerran vuodessa joku viikon reissu ja on käytetty saman verran rahaa, kuin aikaisempina vuosina koko vuoden reissuihin 😳😳.

Toki kun näitä kuvia katsoo, niin ole valittamista, kun kerran asuu tällaisten paikkojen vieressä. Näistä maisemista aina haaveilee Suomessa talvipimeällä, mutta matkaa tällaisille saarille on sen verran, että lähemmät kohteet Aasiassa ja Euroopassa ovat vieneet voiton. Nyt nämä ovat lähikohteita. Eikä mihinkään olisi pakko matkustaa (paitsi mies tarvii ehdottomasti pienen irtioton, aivot ovat ylikuumentuneet ranskankielisestä työympäristöstä eikä viikonloppu kotona oikein auta asiaa), mutta hulluahan se olisi olla katsastamatta nämä kaikki paikat, kun täällä ollaan. Silti takaraivossa nakuttaa muistikuvat kaikista ihanista resorteista, joissa on oltu murto-osalla näistä hinnoista. Hyvän ruuan ja palveluiden äärellä. Jos meillä olisi matkustuskupla jo Vanuatun kanssa, niin ehkä suunnattaisiin sinne, vaikka moni onkin sanonut, että se on ihan turhaa, kun samanlaiset maisemat löytyy täältä….. mutta siellä sitten on ehkä sitä jotain muutakin. Palvelua.

Sää ja mää

10/08/2020 by toispualpalloo

Minä olen kevät-kesäihminen, kuten varmaan suurin osa suomalaisista. Mikään ei ole niin hienoa, kun pikkuhiljaa pidentyvät päivät, hiirenkorvat puissa ja lisääntyvä lämpö. Ja sitten tulee se ihana kesä. Parina viime vuonna Turussa on saanut nauttia mielettömistä kesäkeleistä varsin pitkään. Aivan taivaallista. Mutta sitten on se kolikon toinen puoli eli nykyisin lokakuusta alkava vesisade, joka jatkuu vaikka kuinka pitkään ja päättyy vappuna tulevaan räntäkuuroon. Ja se kamala, kamala pimeys. Kun lähdimme tänne tammikuun puolivälissä oli muistaakseni +7 astetta, niin kuin oli ollut siihen saakka melkein koko ajan. Tennarikelit. Mitä muuten täällä eivät mitenkään meinanneet uskoa. Eikä niitä +10 asteen lämpötiloja, mitä siellä Suomessa oli senkin jälkeen. Minua ei haittaa lumen puute (jalkakäytäviltä, laduilla sitä saisi olla Turussakin), mutta ei se jatkuva vesisade kivaa ole. Pieni pakkanen on ok ja edes joskus pilkahdus aurinkoa.

Mutta tämä sää täällä. Ihan täydellistä. Suorastaan ärsyttää, kun jotkut elelevät näin ympäri vuoden ihan koko elämänsä. Eivätkä tiedä mitään loskasta, räntäsateesta, paukkupakkasista tai lumesta. Tai siitä järkystä pimeydestä. Joka päivä paistaa aurinko, vaikka näin talvella päivä onkin hiukan lyhyempi. Tämä nyt meneillään oleva talvi on kuin Suomen kesä, paitsi tasaisesti mukavaa säätä vuorokauden ympäri. Täälläkään ei ole säästytty poikkeuksellisilta keleiltä eli kesä oli vähän kuumempi kuin yleensä (juuri silloin kuin tulimme, liian kuumaa minulle eli 35 astetta) ja sitten toukokuussa tuli muutama viileä ilta (peräti 16,5 astetta kylmimmillään) ja kaupoista loppuivat kaikki lämpimät fleecevaatteet. Vuorilla on tietysti talvella viileämpää ja lämpötila voi laskea jopa viiteen plusasteeseen.

Yleisesti ottaen tämä talvi on nyt mennyt +21 asteella vuorokauden ympäri, mutta jos tuulee idästä eli Ranskan Polynesian suunnalta, on päivisin saattanut olla +27. Kun tuuli kääntyy etelään, tulee Antarktikselta kylmempää ilmaa ja sitten ollaan taas +21 asteessa. Meillä meren puolella on aamuisin välillä +18, joka tuntuu nyt jopa viileältä, varsinkin kun tuulee eli olen vienyt aamulenkit pitkissä legginseissä ja takki päällä. Täällä ei kuulu sanoa, että on kylmä vaan fresh-season ja eihän täällä kylmää oikeasti olekaan. Olin silti jossain vaiheessa kotona verskat ja villasukat jalassa, koska sen verran viileältä sisällä tuntui. Elokuu on kylmin kuukausi eli lämpötila saattaa laskea 17 asteeseen, mutta sääennusteen mukaan ei siltä näytä vaan tänäänkin on luvattu 26 astetta iltapäiväksi.

Tämä talvi on myös kuivaa kautta ja senkin vuoksi minusta niin täydellinen aika, nyt jaksaa tehdä vaelluksia tai kiivetä Ouen Torolle vaikka joka päivä. Koirallekin tämä keli on tietysti paljon miellyttävämpää. Tätä nautintoa pitäisi jatkua nyt sitten ainakin lokakuulle pikkuhiljaa lämmeten, sen jälkeen alkaa olla taas liian kuumaa. Ehkä. Viime vuonna tosin vielä joulukuussakin oli viileämpää kuin normaalisti (eli noin 25 astetta, todella viileää ja epämukavaa näiden paikallisten mielestä, ei tarjennut terassilla istua ilman takkia).

Sen lisäksi siis, että täällä on tämä täydellinen luonto ja upea meri, niin tämä ilmasto on myös ihan täydellinen. Nautin tästä niin paljon, etten pysty edes kuvailemaan. Juuri sellainen unelma, mistä monta kertaa talvisin haaveiltiin, että saispas asua jossain lämpimässä koko ajan. Tämä ilmasto on ehkä subtrooppinen ilmasto eli ei niin kostea, vaikka jonkun määritelmän mukaan sijainnin perusteella ollaankin tropiikissa. Tuleepa mieleen opiskeluajat ja Köppenin ilmastoluokitukset. Ja kartografian harkat, taidettiin piirtää Köppenit kohdilleen ihan käsin. Ollaan siis ehkä Af-ilmastoa, mutta tällä pääsaarella ilmasto vaihtelee paljon riippuen siitä ollaanko etelä- vai pohjoisosassa ja itä- vai länsirannikolla. Pitääkin muuten tarkistaa onko missään ilmastoluokituksessa edes mainittu Uutta-Kaledoniaa. Tuskin. Välillä tuntuu, ettei koko paikkaa ole edes olemassa 😄

Näillä keleillä voi kiivetä Ouen Torolle punaisia reittejä pitkin.
Helteellä niille ei ole mitään asiaa.

Keskimääräinen lämpötila on 24 astetta, talvisin eli kesä-elokuussa tämä 20-22 ja joulu-maaliskuussa keskimäärin 28 astetta. Eli suomalaisen näkökulmasta juuri sopiva. Eniten sataa helmi-maaliskuussa ja silloin se kuumuus ja kosteus oli aika sietämätöntä. Ei pystynyt tekemään oikein mitään. Tosin esimerkiksi Kuala Lumpurissa, missä sukulaisia asui, on koko ajan kuumaa ja kosteaa, täällä sitä joutuu kestämään vain hetken. Tietysti vähän idioottimaista valittaa, kun minä sain olla kuumimman hetken hellemekoissa ja bikineissä ja mies sitten taas oli täydessä turvavarustuksessa tehtaalla samoilla hellekeleillä. Ja vielä käveli siellä ympäri tehdasaluetta niissä vermeissä.

Yksi miehen työkaveri sanoi, että meille käy luultavasti samoin, kuin Ranskasta tulleille eli ekana talvena mennään shortseilla ja teepaidalla, tokana talvena tarvii ehkä fleecetakin ja sitten pukeutuukin jo kevytuntsikkaan ja pitkiin housuihin talvisin. Mä olen jo tarvinnut fleecetakkia, mutta mitään en myönnä. Farkutkin on ollut jalassa pari kolme kertaa.

Jaa niin, eilen mietimme, että joskos sitä tarkenisi mennä taas mereen uimaan (joskos sitä yleensäkään haluaa mennä sinne niiden merenelävien keskelle). Merivesi on näin talvella 23 astetta, ja marraskuussa se sitten taas alkaa lämmetä 25 asteesta ylöspäin. Aamu-uijia on joka aamu ja kun pyyhällän ohi niissä legginseissäni ja takissa, niin tuntuu vähän kuin katselisi avantouimareita 😄😄. Hrrrrr.

Oltiin lauantaina kylpylässä, joka vihdoin aukesi pitkän tauon jälkeen (hotellissa on ollut karanteeniporukkaa ja ilmeisesti on vieläkin, kun aulassa oli vartijat) ja lilluimme siellä pari tuntia katsellen merelle avonaisista ikkunoista. Mies totesi, että ei huono talvi, kun voi pitää ikkunoita auki. Parasta oli kuitenkin se, että pääsimme SAUNAAN!!! Ja se oli oikein kunnon sauna. Tosin paikallisten paikalla olleiden mielestä sauna pitää valloittaa makaamalla lauteilla, joten sinne ei mahdu silloin kuin kaksi ihmistä eikä löylyä olisi oikein saanut heittää, mutta nyt en kyllä jaksanut kursailla, vaan tungin sinne istumaan ja heitin löylyä niin kuin sitä kuuluu heittää. Eli kunnolla 😄. Olipas niin ihanaa pitkän saunattoman tauon jälkeen. Meistä tulee kyllä kantikset siihen kylpylään. Varsinkin talvisin, kun palellaan täällä 😉😉