Apero ja cin-cin. Ja yksi pieni sodanjulistus

21/11/2021 by toispualpalloo

Se olisi vajaa kuukausi seuraavaan itsenäistymisäänestykseen, ja nyt tuli ensimmäinen sodanjulistus. Kanakien pyrkimyksenä on siis ollut, että vaalit siirrettäisiin koronan vuoksi, vaikka heillä käsittääkseni heti viime vaalien jälkeen oli kiire saada uusi päivä sovituksi mahdollisimman pian. Vielä viikko sitten olin ainakin itse ihan epätietoinen pidetäänkö vaalit vai ei. Ja jos pidetään, niin boikotoivatko kanakit vaaleja vai eivät. Yksi pro-itsenäisyys liikkeen pääjehuista kävi Ranskassa asti keskustelemassa ministerin kanssa (merentakaisten alueiden ministerinä on varmaan muuten ihan kivaa, voi käydä Karibialla, Tahitilla tai Reunionilla vähän väliä, mutta sitten on myös tämä Uusi-Kaledonia…..), että pidetäänkö äänestys vai ei, onko päivä oikein päätetty vai ei ja tehdäänkö tässä nyt vääryyttä kolonialisoidulle kansalle taas. Korona sinänsä on hyvällä mallilla eli sen suhteen vaaleja ei tarvitse perua, koska kaikki rajoitukset on nyt purettu.

Lehdessä ei oikein muuta olekaan, tietenkään, kuin tätä referendum-asiaa. Lojalistit ovat hiljaa kuin hiiret, koska tällä hetkellä heidän kannattaa olla ottamatta kantaa mihinkään.

Paikallinen korkein Ranskan virkamies eli haut-comissariat ilmoitti 12.11.2021 eli tasan kuukautta ennen vaaleja, että ne pidetään sovitun mukaisesti. Samaan aikaan joukko poliittisesti aktiivisia kanakeja ilmoitti kirjeellään, ettei pro-independent-ryhmä edusta missään määrin kaikkia kanakeja, eivätkä he voi tehdä kaikkien puolesta sellaisia päätöksiä, että vaaleja ei saa pitää tai jos ne pidetään, niin niitä pitää boikotoida. Tämä oli varsin rohkea kirje mielestäni, koska olen ymmärtänyt, että aika tiukassa kurissa kanakit pidetään näiden itsenäisyyttä ajavien konklaavien hyppysissä. Minun on rehellisesti sanottuna vaikea ymmärtää, miksi vaaleja ei nyt voisikaan pitää ja miksi päivä onkin ollut alusta alkaen huono, vaikka oli kiire saada kolmannet vaalit.

Tuossa yhdessä lehtikirjoituksessa viitataan 18.11. muistopäivään. Vuonna 1984 eli ennen sisällissotaa, mutta jo aktiivisen liikehdinnän aikaan, FLNKS boikotoi alueellisia vaaleja. Ja 18.11.1984 Eloi Machoro niminen henkilö kävi iskemässä kirveellä vaaliuurnan säpäleiksi Canalan kunnantalolla.

Suruajat ja koronakuolemat

Nyt tärkein kriteeri vaalien siirtämiselle on koronakuolemien aiheuttama suruaika. Paikallisessa kulttuurissa sureminen ja suruaika on hyvin pitkä, ennen hautajaisia on useamman päivän kokoontuminen, jossa sekä isän että äidin puolen suku tulevat paikalle. Tai jostain luin, että äidin puoleiset sedät edustavat sitä sukua. Voi olla, että tässä tarkoitetaan ns. nykyistä heimoa (jos on esimerkiksi naimisiinmenon tai ns. adoption kautta vaihtanut heimoa) eli ”isäheimoa” ja vanhaa perhettä/klaania/heimoa eli äitiä. Tämä katsotaan tärkeäksi heimojen ja klaanien välisten siteiden ylläpitämisrituaaliksi.

Varsinaisiin hautajaisiin osallistuu vain lähiperhe, mutta sitten on vielä vuoden suruaika ja sen jälkeen suruajan purkamisrituaalit, joissa taas isä ja äiti sukuineen kohtaavat. Mikäli olen yhtään oikein monimutkaisia perinteitä ymmärtänyt. Mitään näistä rituaaleista ei ole voitu tehdä koronasulkujen vuoksi tietenkään, joten tämä on aiheuttanut suurta tuskaa. Kuolleita meillä on 273, joista suurin osa melaneeseja eli nämä kuolemat koskettavat täällä kyllä valtavaa määrää ihmisiä. Kun suruaika on se vuosi, niin vaalit voitaisiin pitää vasta vuoden 2022 lopulla.

Tosin vaaleja haluttiin siirtää mielestäni jo ennen koronaa, mutta ei kannata takertua pikkuseikkoihin tässä keskustelussa. Samoin vaaleja halutaan siirtää, koska ei ole aikaa kampanjoida (viisi vuotta tässä on vaan kampanjoitu samasta asiasta), mutta kanakit käynnistivät kuitenkin laajan kampanjan, jossa he käyvät joka kylässä ja joka perheessä kertomassa, miksi pitää boikotoida vaaleja. Kyyninen voisi sanoa, että militantit käyvät uhkailemassa kaikki pois vaaliuurnilta. Samoin ovat ilmoittaneet ilmoittavansa YK:n dekolonialisaatiotaholle (joka siis on seurannut tätä prosessia sieltä 80-luvulta), että nyt ei mennä niinkuin he haluavat.

Kukaan ei ole pystynyt minulle selittämään, mikä järki tässä on. Televisiossa yksi pääjehuista ei ollut oikein osannut vastata kysymykseen: ”haluatte kovasti itsenäistyä, mutta ette halua kuitenkaan äänestää vaaleissa, miksi?” Toinen ihmeellinen kuulemani kommentti oli, että ”haluamme itsenäistyä, mutta yhdessä Ranskan kanssa”. Täällä on jo vahva itsehallinto, joten en tiedä mikä tuossa oli sitten ajatuksena. Taloudelliset realiteetit ehkä iskeneet tajuntaan.

Älkääkä ymmärtäkö väärin, minusta kaikki vanhat siirtomaat voisivat ehdottomasti itsenäistyä halutessaan ja täälläkin tämä olisi pitänyt tapahtua jo aikaa sitten. Valitettavasti maailmanpoliittinen ja geopoliittinen tilanne on täysin eri kuin 80-luvulla. Ja jos tämä olisi itsenäistynyt silloin, luultavasti tämäkin olisi nyt Kiinan vaikutuspiirissä, kuten kaikki muut Tyynenmeren itsenäiset pikkuvaltiot. Mikään vaihtoehto ei siis näytä kovin hyvältä.

Uhkaavalta näyttää – taas

Juteltiin muuten koiranpentuvisiitillä (ooh ja aah) Okien eli äitikoiran omistajien kanssa ja Pierre sanoi, että se sota tuota tehdasta vastaan oli jotain niin käsittämätöntä, ettei täällä ole sellaista nähty sitten 80-luvun sisällisodan. Että tultiinpa mielenkiintoiseen aikaan tänne Uuteen-Kaledoniaan, kun on ”saatu” kokea koronasulku, pieni sotatila ja sitten nämä äänestykset. Välillä tietysti toivon, että oltaisiin tultu jonain toisen aikana, mutta minkäs tälle nyt voi ja onhan tämä paljon mielenkiintoisempaa. Kuka sitä täällä nyt haluais vaan nauttia ihanista keleistä, kauniista maisemista ja matkustella rauhassa saarilta toiselle🙄.

Koiranpentujen katselu ja varsinkin niiden silittely vie ajatukset pois mistä tahansa muusta aiheesta.

Ruuan jälkeinen kooma voi iskeä hyvin nopeasti.

Tänne on tullut valtava määrä sotilaita koko vuoden, pelkästään lokakuun ekan puoliskon aikana 250 ja ilmeisesti ainakin 1400 pitäisi tulla. Siihen päälle santarmien lisäykset, poliisit ja tietysti täällä jo olevat. Tänne on tuotu myös 15 uutta tankkia, taisteluhelikoptereita ja miehistönkuljetusautoja. Kaksi kertaa enemmän sotilaallista voimaa kuin ekan referendumin aikana. Ei kuulosta mitenkään rentouttavalta. Ekan referendumin aikana kulku Nouméaan blokattiin armeijan toimesta, nyt ehkä tehdään sama ja santarmit ovat ilmoittaneet etukäteen keskittyvänsä erityisesti Tontoutan lentokentän turvaamiseen.

Itse en usko, että suurta rähinää tulee, ainakaan suurempaa, kuin mitä sota tehdasta vastaan oli. Kanakit eivät ole mitenkään yhtenäinen porukka ja kuten olen aiemmin kirjoittanut, niin ei minusta ole olemassa ”kanakien kansaa”, on vain eri heimot. Viime viikonloppuna Kaala-Gomenissa Payaman tribussa taisteltiin verisesti klaani klaania vastaan, joten tämäkin kertoo siitä, että ei varmaan kukaan tunne ensisijaisesti olevansa osa kanakya, vaan osa omaa perhettä ja klaania. Sitten heimoa. Sukupolvien takaiset riidat ja verikostot ovat vaikuttaneet siihen, että eripuraa löytyy enkä tiedä unohdettaisiinko sellaiset riidat, jos pitäisi muodostaa yhtenäinen rintama. Tuolla Paymassa oli juopoteltu taas ihan urakalla, joku keksi, että toinen klaani on ehkä kironnut yhden toisen klaanin ihmisen, joka sitten kuoli autokolarissa ja tästä seurauksena oli 80 ihmisen joukkotappelu, vähän ammuskelua, neljä poltettua taloa ja 7 poltettua autoa. Santarmit kävivät, mutta totesivat tilanteen hengenvaaralliseksi ja lähtivät pois. Tästä syntyi taas tietyille perheille koston kierre.

Onneksi on jotain mukavampaakin eli ruoka

Ei olla ihan kauheasti käyty täällä ravintoloissa syömässä, eniten ehkä pizzalla ja aasialaisissa ravintoloissa, koska – ja tämähän kuulostaa uskomattomalta, kun ollaan Ranskan saarella – meidät on pilattu Suomen huippuhyvissä ravintoloissa. En ole käynyt täällä vielä yhdessäkään ravintolassa, jossa olisin ollut tyytyväinen ruoka-annokseeni, vaan lautasella on aina liikaa kaikkea. Liikaa siis ruokaa ja liian montaa erilaista makua ja ainesosaa. En tiedä onko käyty vallan väärissä ravintoloissa, mutta mitä nyt ruokalistoja olen selaillut, niin kaikissa tuntuu olevan sama juttu. Eli tehdään ”hienolta kuulostavia” annoksia, mutta toteutus tökkii ainakin minua.

Tässä esimerkki yhdestä ihan järjettömästä jälkiruuasta. Tässä oli liikaa kaikkea. Ja tämä on yhdelle hengelle.

Tämän jälkeen en ole jälkiruokia tilannut. Tässäkin oli kermavaahtoa, jäätelöä, pieni tarte tatin, marjoja, suklaakeksitikkuja, suklaarouhetta ja sulatetusta sokerista tehtyjä keksejä. Siinä on yhteen jälkiruokaan aika paljon tavaraa.

Illalliskutsuja on pidetty ja illallisilla on käyty ja ne ovat onneksi olleet kaikki hyvin hyvin rentoja. Mies varsinkin kammoaa työviikon jälkeen mitään virallista patsastelua, mutta ei ainakaan meidän tuttujemme kanssa ole tarvinnut jäykistellä. Ehkä eniten on oltu seinänaapureiden ja muiden naapureiden kanssa, mutta sitten meillä on myös yksi tuttavapariskunta, joiden kanssa kokkaillaan vuorotellen jotain. Nyt sekin on tietty koronasulkujen takia ollut vähän tauolla. Rajoitukset päättyivät juuri ja sovittiin, että voitaisiin nähdä seuraavaksi jossain ravintolassa, niin ei tule paineita kokkailusta (olen aiheuttanut nämä paineet Francoisille, koska hän on ollut kuulemma joskus kokkina ja minä tein viimeksi tolkuttoman hyvää tonnikalaa. Eli johdan 😉).

Minulle aiheuttaa vieläkin ongelmia myös tämä myöhäinen illallisaika. New Yorkerissa oli hyvä juttu, samoin New York Postissa , miten korona on aikaistanut illallisen aikaa New Yorkissa. New Yorkerin jutussa mainitaan, että Pariisissa illallinen ennen kello kahdeksaa on kaikkien mielestä jopa lapsille liian aikainen aika. Ja hyvin anglosaksinen ruokailuaika. Suurin piirtein sama aikataulu on täällä. Ruokaa ei edes saa ennen kello seitsemää illalla ja jos siihen varaa pöydän, niin on taatusti ensimmäisenä ravintolassa. Täällä ravintoloilla ei ole siis käytännössä kuin yksi “kattaus”, koska ihmiset tulevat noin kello 20 ja ravintolat menevät kiinni kello 22. Mutta aina nämä ravintolat täynnä silti ovat eli ilmeisesti hyvin pärjäävät.

No mutta kuitenkin, aiemminkin olen tainnut mainita, että jos söin lounasta ns. väärään aikaan, niin hyvin hissunkissun yritin kokkailla, etteivät naapurit kuule. Nykyään olen saanut ihmettelyjä siitä, että syön aika myöhään lounaan arkisin, mutta vien ensin koiran, koska missään ei ole ketään (kun kaikki ovat kerran lounaalla) ja syön sitten vasta sen jälkeen. Sama on meidän viikonlopun päivällisen kanssa, eli syömme yleensä viiden aikaan. Eli aivan väärään aikaan. Nyt en enää hissuttele, vaan paiskon kattiloita normaalisti ja Thermomixin hurinahan kuuluu tietysti joka puolelle 😄. Ja kaikki sen äänen kuitenkin tunnistavat.

Apero ja cin cin

Minun suosikki-iltani menee niin, että joku kutsuu aperolle tai joku tulee aperolle. Apero on mahtava käsite, se voi olla apero ennen varsinaista illallista tai sitten se varsinainen illallinen. Ja aperolla voi olla tunnin tai se voi lipsua monen tunnin samppanjanjuomiseksi. Parasta siinä on rentous, yleensä aperolla tarjotaan vaikka dippivihanneksia, pieniä suolaisia juttuja ja vaikka hummusta leivän kanssa. Tai pakastepizzaa ja sipsejä. Näitä voin hyvin syödä vielä illalla eikä tarvitse mennä missään ähkyssä nukkumaan. Jos menee ensimmäistä kertaa uusien tuttujen luokse kylään aperolle, niin hyvä puoli on tosiaan se, että sieltä voi sitten hilpaista pois vaikka muka varsinaiselle illalliselle, jos tuntuu olevan todella väkinäistä. Koskaan näin ei ole vielä minulle käynyt ja miehen mukaan näin ei tule koskaan käymäänkään, koska voin puhua kenen kanssa tahansa vaikka kuinka kauan tahansa.

Kun mies pelaa perjantaisin sulkapalloa, minä käyn kaverin kanssa aperolla. Ja otamme aina yhden juusto-liha-lautasen.

Tämän hetkinen oma suosikkijuttuni aperolle on burrata oliivien ja sardellien kanssa. Ja takuuvarma on aina lohimousse ja hummus. Nyt kun mies on ollut viikonloput töissä, olen kiertänyt eri naapureissa syömässä (lounaalla tai aperolla). Olen toki myös itse kokkaillut, esimerkiksi viime lauantaina tein savukalaa ja graavilohta ja kun seinänaapurit tulivat veneen rapsutteluhommista ihan väsyneinä, niin tadaa, ruokaa pöytään ja kaikki oli valmiina. Tosin heille tuotti hieman tuskaa syödä jo kello 18, varsinkin Yves oli aluksi, että mites tämä nyt onnistuisi, ei mitenkään. Minun oli pakko sanoa, että olen herännyt neljältä aamulla viedäkseni miehen töihin ja minun on pakko syödä nyt. Teidän ei, voin antaa tästä teille ruuat. Mutta totesivat sitten olevansa itsekin ihan poikki eli oltiin kaikki jo yhdeksältä nukkumassa.

Pakko muuten sanoa, että tämä ulkonaliikkumiskielto on ollut ihan mukava, on voinut lähteä kotiin viimeistään 21:30, kun koirakin on pitänyt iltapissattaa vielä. Mahtava syy päästä ajoissa nukkumaan.

Ja niin, tuo cin-cin. Se on tietysti kippiksen vastine Ranskassa, mutta naapureilta opin, että jos tarkoitus on pitää ilta hyvin rentona ja vähän ex tempore, niin tarjolla on vain vähän “cin cin”. En tiedä onko tämä belgialainen sanonta. Isabelle tekee aina ihania pikkusuolaisia syötäviä aperolle, esimerkiksi kasvis-juustopalleroita tai suolaisia keksejä. Yksi kerta syötiin ohuita näkkileipä mieletömän tarama-tryffelilevitteen kanssa. Ja sitten hanhenmaksa on tietysti se ex tempore-aperon vakio, sitä on kaikilla aina kaapissa. Meillä ainakin. Meinasin kirjoittaa, että se on helpoin apero ikinä, purkki vaan auki ja ruohosipulia kylkeen, mutta itseasiassa en ikinä saa sitä purkkia auki sen tiivisteen kanssa. Siitä tiivisteen lärpäkkeestä pitäisi kiskaista lujaa, se poistaa alipaineen, mutta en ole koskaan vielä saanut sitä kiskottua riittävästi. Todellinen first world problem tämä.

Itse leivottua pataleipää, tsatsikia, tapenadea ja taas vähän burrataa. Hyvin simppeliä aperotarjottavaa.

Burrataresepti, Tahitin salaatti ja Tuna tostada

Tässä vielä nämä pari lempireseptiäni:

Burrata: 1 pallo burrataa, 4 sardellifilettä, desi oliiveja (vihreitä tai kalamata), pieni kourallinen basilikaa, pieni kourallinen lehtipersiljaa ja hiukan ruohosipulia. Puolikkaan sitruunan mehu ja raaste, mustaapippuria ja hyvää oliiviöljyä. Ota burrata huoneenlämpöön tarjoiluastialle. Pilko kaikki ainekset pieneksi ja sekoita joukkoon sitruunamehu ja mustapippuri. Halkaise burrata, ripottele täyte päälle ja ympärille. Kaada päälle hiukan oliiviöljyä ja ripottele päälle sitruunankuoriraaste (ilmankin pärjää oikein hyvin). Tarjoilen tämän ohuiden keksien tai vaalean leivän kanssa. Erityisen hyvin tähän sopii Wasan ohuet rosmariini-merisuola-näkkileivät, joita löytyy täältäkin. Ehkä hiukan ärsyttää muuten, että löytyy ruotsalaista näkkileipää. Ostin sitä silti…..

Tahitin salaatti on yksi lempiruuistani, sitä syön ravintolassa, jos sitä on tarjolla. Se on hyvää piknikillä, lounaalla, aperolla ja vaikka missä. Tarvitset hyvää tuoretta tonnikalaa (tätä voisi tehdä varmaan lohesta ja siiasta), 6 limeä (sitruuna käy myös), 3 kevätsipulia, tomaatin, porkkanan ja kurkun. Ja kookosmaitoa. Joissain ohjeissa on myös vihreä paprika ja keitetty kananmuna. Sekä suolaa ja pippuria. Leikkaa kala pieniksi paloiksi ja purista päälle neljän limen mehu ja suolaa ja pippuria. Anna olla vähintään kymmenen minuuttia. Pienennä kurkku, paprika, tomaatti ja porkkana. Sekoita ainekset keskenään, lisää kookosmaito (ja kananmuna, jos haluat sen laittaa) sekä loppujen limejen mehut. Laita jääkaappiin tunniksi ennen tarjoilemista. Tämän voi tarjota leivän kanssa, mutta tätä tarjotaan myös riisin kanssa. Tonnikalasta voi tietysti aina tehdä myös klassikkocevichen eli limekypsentää pieneksi leikatun tonnikalan. Kun kala on kypsä, poista neste ja lisää joukkoon esimerkiksi kirsikkatomaatteja, mangoa, avocadoa ja tietysti suolaa ja pippuria.

Tonnikalaceviche avocadolla ja mangolla. Menee patongin tai tortillalastujen kanssa tai ihan sellaisenaan. Nyt on paras mangokausi, olen kerännyt niitä koiralenkeillä kilotolkulla.

Mutta erityinen tonnikalaherkkuni on tuna tostada, Gabriela Camaran ohjeella. Hänellä on Meksikossa tunnettu ravintola Contramar, jonka suosikkiannos on tuo tuna tostada. Siinä sashimitasoinen keltaevätonnikala leikataan ohuiksi viipaleiksi ja marinoidaan appelsiinimehun ja soijan sekoituksessa (lisään tähän vielä vähän limeä, koska liemen pitäisi olla suolaisen, kirpeän ja makean yhdistelmä). Gabriela tekee tortillat itse, mutta minä käytän välillä tortillalättyjä, joista leikatut palat paistan rapeaksi tai pikaversiossa tavallisia tortillasipsejä. Sillä aikaa, kun tonnikala marinoituu, leikataan purjo ohuiksi renkaiksi, ne huuhdellaan hyvin ja kuivataan. Sen jälkeen ne friteerataan pienissä eriksi kullankeltaisiksi ja rapeiksi. Tortillan päälle ripaus srirachamajoneesia tai vastaavaa (en ole löytänyt chipotlechilejä täältä, joten käytän srirachaa), päälle tonnikalasiivu, pinnalle avocadosiivu ja rapeita purjosiivuja. Nam.

Pikaversio tuna tostadasta: päällä kevätsipulia eikä friteerattua purjpa

Loma tuli, loma meni. Seuraavaa odotellessa.

18/08/2021 by toispualpalloo

Täällä on ihan syksykelit, siis suomalaisen syksyn fiilis. Ehkä siitä johtuen tuntuu ihan siltä, että pitäis palata töihin tai jonnekin tuon huikean viikon loman jälkeen. Mies ei ole pitänyt yhtään lomaa sitten viime joulukuun alun pidennetyn viikonlopun ja Ile des Pins-vierailun jälkeen. Ei siinä tehdashyökkäyksien ja tiesulkujen keskellä oikein voinut lomailla ja töissäkin oltiin 4-4 vuoroissa. Ja kun ottaa huomioon, että siitä joulukuun alusta hän oli töissä joka ikinen päivä huhtikuun loppuun saakka, niin pientä loman tarvetta on ollut näkyvissä. Viime vuonna oli tosiaan vain kaksi pitkää viikonloppulomaa, kun täällä menee samalla tavalla, kuin Suomessa: jos aloitat helmikuun alussa, niin lomaa ei kerry kuin kahdelta kuukaudelta.

Aamut alkaa olla jo valoisia, kun kevättä kohti mennään. Silti ei ole kevätfiilis.

Tähän liittyen pitääkin kertoa, ellen ole jo kertonut, että kouluissa on joka seitsemän viikon jälkeen kaksi viikkoa lomaa plus tietysti kahden kuukauden kesäloma joulukuun puolivälistä helmikuun puoliväliin. Ja siihen päälle pyhäpäivät jne. Tästä syystä uudet naapurimme, jotka tulivat helmikuun alussa (mies on koulussa töissä, rouva kotona) ovat ehtineet jo reissata vaikka missä, toisin kuin me. Heillä on menossa parhaillaan jo kolmas kahden viikon lomapätkä helmikuun jälkeen. Lomat ovat samat kuin Ranskassa, mutta täällä on kuulemma opettajilla huomattavasti parempi palkka, joten tänne ei ole todellakaan vaikeaa saada opettajia. Opettajien “vaihto/komennusaika” on kaksi plus kaksi vuotta. Luulen, että heillä on ajatuksena olla täällä vain kaksi vuotta ja nyt pitää kiireesti nähdä ja kokea kaikki mahdollinen.

Mietin aina, kun nämä koulujen lomat ovat päällä, että miten vanhemmat saavat sumplittua 16 viikon koulujen lomat, kun normaali työssäkäyvien loma-aika on viisi viikkoa. Kaupunki on huomattavasti hiljaisempi loma-aikojen aamuisin ja iltaisin, kun vien ja haen miestä eli vähemmän menee porukkaa töihin. Tietysti täällä on paljon sitäkin, että vain toinen käy töissä, mutta on täällä paljon myös perheitä, joissa molemmat työskentelevät.

Onks kotirouvillakin lomaa?

No mutta siitä päästäänkin asiaan eli minun lomaani. Kun en käy töissä (kun ei ole sitä työlupaa ja näin koronakurimuksessa ei ole edes yhtään sellaisia töitä tarjolla, missä tarvittaisiin englantia = matkailu seis), niin moni ajattelee, että lomaahan tämä on koko ajan. Mutta nyt, kun mies palasi töihin, niin minullekin tuli lomaltapaluuahdistus. Arki palasi ryminällä päälle. Aamulla on taas viiden herätys ja päivällä samoja rutiinijuttuja, kuin joka päivä (kaupassakäynnit, koiranulkoilutukset, byrokratian hoitamiset, auton huollot, sitä sun tätä) ja 17.30 ollaan koiran kanssa parkkipaikalla odottamassa, että yhteysalus tulee laituriin.

Onhan mulla mahdollisuus tehdä päivisin tietysti kaikkea mukavaa, mutta loputtomiin ei jaksa retkeillä enkä yksin uskalla lähteä mihinkään pitkille vaellusreiteille. En varsinkaan viime viikon uutisten jälkeen, kun ulkoilureitillä irti ollut pitbull melkein tappoi yhden ihmisen. Onneksi hän sai sen verran suojattua itseään, että lähti ”vain” puolet pohkeesta ja käsiin tuli pahoja vammoja. Koira oli “ammattimaisen” koiranulkoiluttajan kanssa, he menevät täällä koiralauman kanssa vain jonnekin, esimerkiksi tuohon Ouen Torolle, ja päästävät heille vieraat koirat irti. Tästä syystä Ouen Toro alkaa olla minulle ihan kauhujen paikka. Tuo koiranulkoiluttaja ei meinannut millään soittaa tuolle uhrille apua, sitten kun vihdoin suostui sen tekemään, niin vain uhrin puhelimesta, jonka jälkeen hän pakeni paikalta. Vei onneksi ne kaksi pitbullia mennessään. Onneksi se toinenkin ei hyökännyt, sitten olisi käynyt huonosti.

Varasin nyt itselleni, omalle koiralleni ja naapurin pitbullille tai amstaffille (kiltti sellainen, en ole vielä selvittänyt kumpi hän on) agility-kurssin. Katsotaan, kuka meistä kolmesta selviää siitä hengissä. Veikkaan, että Raine the terrier. Hän pystyy kiipeämään tänne meille siitä huolimatta, että vaihdettiin jykevämpi ja korkeampi verkkoaita talojen välille. Hän osaa myös avata portit ja irroittaa itsensä ketjusta. Hän on kiltteydestä huolimatta naapuruston pikkukoirien kauhu ja koiranulkoiluttajien pelko, siksi ajattelin kokeilla tätä agilityä hänen kanssaan, että saa energiaansa johonkin purettua. Hiukan täytyy vaan miettiä, miten motivoidaan tällaista koiraa, kun on tottunut tuohon kultaiseen noutajaan.

Hän käy välillä vetelemässä tirsoja täällä meillä.

Käynpä ”pikaisesti” kaupassa….

Moni liike (esim. rautakaupat) menevät kiinni kello 17-18 ja moni on vielä lounasajankin suljettuna, joten en ymmärrä, miten työssäkäyvät ehtivät hakea takaluukun kaasujousia, maalia tai mitä nyt tarvitaankaan. Eivät kai ehdikään, siksi lauantaisin on Ducosissa ja muissa kauppakeskittymissä ruuhkaa. Suomessa muuten joskus mietin, että olisipa ihanaa, kun olisi vielä erikoisliikkeitä eli hakisi leivän tuolta, kalat tuolta, lihat tuolta jne. Eikä ole. Hiukan kyllä nautin, kun sitten joskus taas kaikki löytyy yhdestä ja samasta kaupasta, jos niin haluaa. Ja jos haluaa, niin leivän ja kalan voi hakea muualta. Suomessa muuten tuoreen leivän saaminen leipomosta aamupalapöytään oli ihan mahdottomuus, kun kaikki leipomot aukesivat vasta klo 9 tai 10.

Täällä supermarketista haetaan tietyt perusjutut, leipä leipomosta, risottoriisi herkkukaupasta, kasvikset omasta kaupasta, liha lihakaupasta ja kala torilta (saa kalaa ja lihaa supermarketistakin, mutta vain yhden kaupan tuotteiden tuoreuteen luotan). Ainoa varma asia on se, että kalaa on aina torilla tarjolla. Muista jutuista ei voi olla varma. Hienoa merisuolaa ei ole ollut missään pitkään aikaan ja nyt löysin avocadoja ekan kerran sitten helmikuun. Onneksi ostin peräti 7 kpl (miksen ostanut koko laatikkoa), kun ei niitä sitten enää seuraavana päivänä ollut. Ja jos tarvitsee jotain muuta (lankaa, neuloja, kaasujousia, autovahaa, koiranruokaa, kasvorasvaa), niin saa varautua suhaamaan autolla paikasta toiseen.

Tää hevi-osasto patitti taas, kun yritin kiireellä saada viime perjantai-illalla ostokset hoidettua. Yhdestä kaupasta.

Koko kaupunki on täynnä liikkeitä, niitä on levittäytynyt jokaiselle asuinalueelle ja sitten on erikseen muutama yritysalue tai liikekeskus. Taitavat muuten kaikki nämä olla tuolla Dumbéan puolella vai olisiko Ducos vielä Nouméaa 🤔. Dumbéassa on ” Dumbéa mall”, mutta ei se ole mikään kunnon mall, vaan vastaa lähinnä sitä, että supermarketin yhteydessä on apteekki, kosmetiikkaliike, ehkä joku vaatekauppa ja kampaamo. En ole Suomessa ollut mikään kauppakeskusten ystävä, mutta täällä kun on suhannut 50 kilsaa hakiessaan sitä sun tätä, niin vähän kaipaa sitä, että kaiken saisi joskus saman katon alta. Sama kuin kotona pitäisi hakea aina jotain ensin Kaarinasta ja sitten Raisiosta ja lopuksi kävisi vielä Turussa Kastusta hakemassa vihannekset, Raunistulasta koiranruuan ja sitten koukkaisi Kupittaan Cittariin. En ole ikinä ajanut näin paljoa autolla, kuin täällä.

Suomessahan uhkakuvat ovat olleet sitä, että automarketit näivettävät keskustat. Osassa kaupungeista näin on käynytkin, mutta kyllä suurimpien kaupunkien keskustat ja kivijalkaliikkeet jaksavat sinnitellä ja itse uskon keskustojen vetovoimaan. Täällä jaksan kyllä ihmetellä esimerkiksi pieniä vaatekauppoja, kun niitä on tosiaan joka ikisellä asuinalueella, että miten ne pärjäävät. Samoin kaikkialla on pieniä ruokakauppoja ja apteekkeja (ja fysioterapeutteja, eläinlääkäreitä, kampaamoja, kauneushoitoloita, hierojia, take away-paikkoja). Täällä ei liikkeen sijainnilla ole selvästikään samaa merkitystä kuin Suomessa Autolla kuljetaan kuitenkin ja syrjemmällä löytyy autopaikkakin aina oven edestä. Tai sitten ei kuljeta mihinkään, vaan käydään vain lähikaupoissa. Keskusta on hiukan näivettynyt, mutta tuskin johtuu mistään noista uusista kauppakeskuksista, vaan muista syistä (turvattomuus, asukkaat opiskelijoita, kanakeja jne. Keskustassa on halvimmat asunnot). Meillä on oikeastaan kaksi keskustaa vierekkäin, keskusta ja latinalaiskortteli, kummassakaan en vietä aikaa kello 18 jälkeen. Jo kello 17 fiilis alkaa muuttua.

Korostettakoon, että en valita nykyisestä olotilastani mitenkään 😅, pitää vaan taas löytää arkipäivien rytmi. Loma on minulle lomaa vain silloin, kun voimme miehen kanssa tehdä yhdessä jotain. Hän ei ole uskaltanut pitää lomaa, kun olemme olleet toivossa, että päästäisiin Suomeen tänä vuonna ilman paluukaranteenia. Ei päästä, nyt tuli päätös, että rajoitukset kestävät vuoden loppuun. Sen jälkeen uusi pääministeri teki vielä sellaisen päätöksen, että tänne tulevalle lennolle ei saanut ottaa yhtään ihmistä (piti tulla sotilaita, taktinen päätös) ja nyt käydään kiivasta keskustelua laitetaanko lennot kokonaan seis. Ainakin vaatimuksena on, että tänne ei pääse edes karanteeniin, jollei ole jo rokotettu kahta kertaa. Nyt täytyy siis lomailla vain täällä.

Ja sitten se loma: Ilôt Maitre

Viikon loma tuntui varmaan paljon pidemmältä siksi, että kelejä uhmaten päätettiin varata huone pariksi yöksi Ilôt Maitrelta ja ai että oli ihanaa. Näin talvella ja keskellä viikkoa siellä ei ollut mitään ruuhkaakaan, mutta enpä tiedä haittaisiko väenpaljous, jos aina olisi samanlaisessa veden päällä olevassa bungalowissa, kuin missä me oltiin. Ilôt Maitre on pienen pieni saari 20 minuutin venematkan päässä tästä Nouméasta. Hilton-ketjuun kuuluva resorthotelli avattiin remontoituna viime vuoden lopulla, ottivat siis koronasulusta kaiken irti ja remppasivat kaiken.

Tällainen ilmasta käsin. Pienen pieni saari siis.

Hotellissa on parikymmentä vedenpäällä olevaa bungalowia, pari rantabungalowia ja sitten keskellä tuota kapeaa saarta on minusta oikein mukavan näköisiä paritalobungaloweja. Hotelli on tuossa saaren keskellä näkyvästä isosta päärakennuksesta vasemmalla, oikea puoli saarta on kaikkien käytössä. Viikonloppuisin saaren edusta on täynnä purjeveneitä, moni käy hotellin ravintoloissa syömässä tai menee taxiveneellä saaren yleiselle rannalle piknikille. Saaren toisen puolen ovat miehittäneet leijasurffaajat, sinne tuotiin porukkaa jopa helikopterilla.

Syklonit on vähän repinyt kaislakattoja, mutta muuten oli paikat viimeisen päälle kunnossa.

No mutta kuitenkin, kuten aiemmin olen sanonut, täällä kaikissa hotelleissa on viiden tähden hinnat ja kolmen tähden palvelu, joten jännityksellä odotin vierailua. Ilôt Maitre ei todellakaan ole mikään halpa, ainakaan nuo vedenpäällä olevat bungalowit, mutta ne ovat todella isoja ja hienoja. Ja jokaisesta on omat sähköllä toimivat portaat, jotta pääset terassiltasi suoraan mereen uimaan. Ravintolat olivat ihan ok, ja vaikka lounaaksi ja illalliseksi oli vain buffet (tai sitten snackbaarista wrappeja, salaatteja tai patonkeja), niin se oli ihan hyvä buffet. Aamiainen oli erittäin hyvä.

Välillä on oikeasti ihana olla hotellissa, kun se on nykyään vähän harvinaisempaa herkkua. Spata, uima-allasta tai kuntosalia en testannut, kuntosalia lähinnä siksi, että meidän avainkorteilla sinne ei jostain syystä päässyt enkä jaksanut alkaa selvittää pitääkö respasta hakea erikseen joku avain. Keskityin makaamaan terassilla, ottamaan aurinkoa ja snorklaamaan. Kelit suosi, omalla terassilla oli jopa niin kuuma, että tekikin mieli mennä virkistäytymään.

Allasalueelle voi ostaa päivälippuja, jos haluaa tulla tänne vain päiväksi.

Rantabungaloweissa on tällaiset rannat terassien edessä.

Tällaiset portaat sai nostettu ja laskettua omalta terassilta, että pääsi uimaan.

Ei pelkoa, että näkisi muiden terasseille, kun bungalowit mutkittelevat nätisti.

Ystävämme Tricot Rayé

Jos jotain miinusta hakee, niin saari, kuten kaikki muutkin saaret ja rannat, on täynnä tätä meidän ainokaista käärmettä. Se raidallinen tricot rayé, joka on tappavan myrkyllinen sea krait, jos se joskus sattuisi puremaan jotakuta. Sillä on minipieni pää, ei siis pysty puremaan kuin ehkä pikkurilliin, jos pikkusormen haluaisi väkisin suuhun tunkea, eikä se aina edes eritä myrkkyä purressaan. Kai joku joskus on purrut ihmistä, mutta kukaan ei tiedä ketään, kenelle näin olisi tapahtunut. Itsekään en enää niin sätkyile tuon käärmeen kanssa, kuin aluksi. Tosin koiran yritän pitää vähän kauempana silloin, kun käärmeitä näkyy maalla, ettei se hömelö astu käärmeen päälle. Tiedän, että kun koira ui tuossa meidän rannassamme, niin siellä ui sujuvasti useita käärmeitä samaan aikaan.

Siinä se luikertelee meidän bugalowin alla

Ja yhtä sujuvasti snorklasin nytkin taas parin käärmeen kanssa, yksi isompi tosin yritti samaan aikaan portaitamme ylös, kuin minä ja siitä en niinkään tykännyt. Käärme on aina käärme, oli se myrkyllinen tai ei. En tykkää siis erityisemmin. Huoneessa oli seinällä kyltti, että pitäkää ovet kiinni, etteivät raidalliset ystävämme tricotit tulee huoneisiin sisälle. Ehkä noissa vedenpäällisissä bungaloweissa ei ole niin suurta vaaraa, mutta kyllä ne näyttävät pääsevän portaitakin ylös tarvittaessa. Mun piti iltaisin tarkistaa sängyn ja sohvan alustat käärmeiden varalta.

Laguunin ihmeet

Käärmeet kyllä unohtuivat, kun pääsi veteen. Taas niin mielettömiä kaloja ja koralleja. Ihan mökin alla riitti jo niin paljon katseltavaa, ettei tarvinnut kauemmas lähteä. Saarta ympäröivä laguuni on aika matala, mutta sitten syvenee nopeasti. Olimme marraskuussa snorklausretkellä ja poikkesimme myös Ilôt Maitren edustalla. Minä palasin silloin vauhdilla takaisin veneeseen, kun alapuolellani ui iso remora, joka yleensä tarkoittaa, että jossain lähistöllä on myös haita. Ja nyt keväällä Ilôt Maitren edustalla yhtä veneestään uimaan mennyttä miestä puri hai ja hän kuoli sitten sydänkohtaukseen sen seurauksena. Aika kaameaa, kun vedessä oli vaikka kuinka paljon lapsiakin uimassa. Saaren ympäriltä löytyi kahdeksan tiikerihain lauma, joten hiukan uiminen nyt ensin arvelutti. Mutta tosiaan, varsinkin laskuveden aikaan oli niin matalaa, että ei pahemmin voinut edes uida, ettei raavi itseään koralleihin. Ei siis pelkoa, että tulisi hai vastaan.

Yksi suosikkikaloistani, Picasso-kala. Ykkönen on tietysti Nemo-kala. Unohdin ottaa kännykälle suojapussin mukaan, joten jäi veden alla kuvaamiset väliin.

Ja kaikkein hienointa oli, että meidän mökin alla majaili kilpikonna. Nähtiin niitä todella monta, menivät edes takaisin terassin edessä ja alla. Tuon mökin alla majailevan kanssa uinkin hetken aikaa. Hänet siis törkeästi hätyytin pois lepäämästä, vaikka ei ollut tarkoitus ja yritin pysyä riittävän kaukana. Ei auttanut. Hän lähti ja mulkaisi minua niin pahasti, etten tiennyt kilpikonnien kykenevän sellaiseen. Olisi näyttänyt varmaan keskaria, jos olisi sormet. Minusta kilpikonnat ovat niin ihania ja täällä niitä on paljon. Ja todella isojakin. Piti käydä ostamassa reissun jälkeen pari uutta märkäpukua, kun näin talvella alkaa tulla vedessä vilu. Ja koska mun vanhoissa neopreeneissäni on isot harmaat heijastinpinnat ja totesin näyttäväni joltain hopeakylkiseltä kalalta eli mahdolliselta syötävältä kohteelta haiden mielestä. Tuohon em. kaupassakäyntirutinaan liittyen niin kaikkea vesiurheiluun liittyvää kyllä löytyy monestakin paikasta.

Töissä tai ei, niin sama juttu, kuin aina ennenkin eli seuraavaa lomaa odotellessa. Toki olemme etuoikeutettuja, kun voimme ympäri vuoden katsella tuota upeaa turkoosia merta ja käydä kilsan päässä uimarannalla snorklailemassa. Mutta silti. Loma on aina loma.

Sataa, sataa, ropisee ja vähän kiehuukin taas

21/05/2021 by toispualpalloo

Meillä sataa. Enemmän kuin miesmuistiin. On satanut käytännössä joulun välipäivistä alkaen, vaikka välillä on onneksi ollut myös aurinkoisia jaksoja. Normaalisti sadetta tulee runsaasti kuumina kesäkuukausina eli helmikuussa ja erityisesti maaliskuussa, mutta nyt sitä tulee edelleen näin toukokuun loppupuolella. En tiedä kumpi on epämiellyttävämpää, aikaisempi kuuma kostea vai tämä viileä kostea. Jatkuvasta sateesta on ollut seurauksena muun muassa se, että kaikki on homeessa. Ihan kaikki.

Huhtikuun alussa oli pakko pestä joka ikinen vaatekappale neulepuseroita lukuunottamatta (niitä ei ole kertaakaan tarvittu, mutta villa näyttää olevan erinomainen materiaali säilymään kosteassa kelissä). Ja kaikki kengät, vyöt ja laukut olivat myös homeessa. Nahka ei ole hyvä matsku tänne, nahkatakit olivat myös vähän huonossa jamassa. Pahiten oli kärsinyt öljykangastakki ja siitä ei ehkä tule enää käypää takkia. Seinissä ja ovissa on pyyhkimällä pois lähteviä homepilkkuja. Ja tietenkään mikään ei kuivu, kun aurinko ei paista. Kosteimpana aikana huonekalut, erityisesti sohva ja sänky, oli suorastaan märät ja ne piti siirtää aina auringon vähänkin paistaessa ikkunan viereen tai terassille kuivumaan.

Koska pyykit eivät kuivuneet millään pahimpaan aikaan, niin on pitänyt turvautua erilaisiin kuivatusratkaisuihin. Suosituin on tietysti fööni. Minä vein vaatteet välillä naapuriin, heillä kun on kuivausrumpu. Tosin ilmankosteuden vuoksi kuivausrummun normaali poistoletku ei riittänyt, vaan kylppärin katosta ja seinistä valui vettä solkenaan. Jossain vaiheessa lakkasin välittämästä siitä, että lenkkarit on koko ajan märät, kun ne kastuvat kuitenkin lenkillä heti uudelleen. Parempi käyttää yhtä märkää paria koko ajan, eikä kastella kaikkia. Vilustumista kun ei ole vielä tarvinnut pelätä.

Yksi australialainen selitti, että hän kuivaa aina aamuisin ne vaatteet, mitä kulloinkin tarvitsee, ex-tyttöystävän jättämällä föönillä (ilmeisesti oli pakko korostaa, että se on ex-tyttöystävän 🤨). Samainen tyyppi sanoi minulle, että eihän teillä Suomessakaan pyykki kuivu, koska vesi jäätyy ennen kuin haihtuu. Sanoin, että tuo ongelma on varmaan enemmän iglussa tai Siperiassa, kuin meidän rutikuivissa ja tiiviissä keskuslämmitysasunnoissamme, mutta toki saattaa ongelma olla jossain sellainenkin. Ja sanoin myös, että vastoin kaikkia ihmeellisiä ennakkokäsityksiä, Suomen kesä on yleensä oikeinkin lämmin.

Kylmää ja kosteaa

Ilmastointilaitteessa on kyllä kuivaustoiminto, mutta se vetää samalla lämpötilan todella kylmäksi eli sitä ei voi käyttää öisin. Ja nyt kun ollaan siirtymässä ensimmäiseen talvikuukauteen eli kesäkuuhun, aamulämpötilat ovat laskeneet 20-22 asteeseen ja nämä yksinkertaiset ikkunat ja eristeettömät rakenteet tekevät huushollista aika luihin ja ytimiin uppoavan kylmän. Villasukilla ja collegehousuilla on ollut nyt tänä syksynä tarvetta. Vink vink Suomeen neuloosiystävälleni Lauralle, että saattaisin tarvita uusia villasukkia.

Samoin on pitänyt lämmittää sähköllä vettä. Vedenlämmitin oli alkuun kahdeksan kuukautta päällä ihan turhaan. Se oli jätetty päälle edellisten asukkaiden muuttaessa eikä välitystoimiston ihminenkään tiennyt asiasta. Normaalisti vesi lämpenee aurinkopaneeleilla ja jos on todella pilvistä, niin kolmantena päivänä on hyvä laittaa sähkölämmitys päälle. Sähkölasku tippui mukavasti, kun laitoin lämmityksen pois, onneksi vuokraisäntä kävi katolla ihmettelemässä jotain muuta juttua ja huomasi, että meillä on jatkuvasti lämmitys päällä. Mutta nyt kun ei aurinkoa paljon näy, pitää käyttää sähköä. Olen käynyt montakin kertaa aika kylmässä suihkussa, kun olen unohtanut laittaa lämmityksen päälle. Jos on juuri ollut koiran kanssa vesisadelenkillä ja haluaisi kuuman suihkun, niin tuo unohdus ottaa pattiin aika lailla.

Fiilis on aikalailla sama, kun joskus Euroopassa reissatessa, kun sinne on iskenyt viileät kelit ja kiviseinät ja yksinkertaiset ikkunat päästävät kaiken kylmän läpi. Muistan yhden kerran, kun olin ystävän luona Veronassa ja sinne iski todella kylmät kelit, ehkä 15 astetta tai jopa vähemmän. Asunnon kylppäri oli jättikokoinen, kahdella isolla, parvekkeelle aukeavalla lasipariovella varustettu huone. Hytisin suihkussa ihan jääkalikkana, kun myrskytuuli pamautti ne lasiovet auki ja yritin suihkusta huudella ystävälleni, että apua apua, tule sulkemaan noi. Ei hän tietenkään kuullut ja niin kauan keräsin rohkeutta poistua suihkusta, että lämmin vesi loppui. Pahoittelut edelleen kaikille hänen silloisille kämppiksilleen. Kyllä eristetyt asunnot, lämmitys ja kunnon ikkunat on kiva juttu. Tosin miksi investoida niihin, jos viileät kelit iskevät ehkä kerran 20 vuodessa….. Opiskeluaikoina yksi vaihtarityttö lämmitteli ylioppilaskylässä pitämällä uunin luukkua auki. Mekin voimme ehkä hätätapauksessa tehdä niin 😆. Näillä sähkönhinnoilla se on tosin aika kallista.

Yhtään ei tee enää mieli uimaan. Josko niiden haiden takia on muutenkaan enää tehnyt.

Jatkuvalla sateella on pitkäaikaiset vaikutukset

Yksi ainoa positiivinen juttu tästä tulee mieleen ja se on se, että kun teen nyt pientä puutarha/piharemppaa, niin tuo läpikastunut maa on helpommin muokattavissa, kuin se sementinkova kuiva maa. Saas nähdä kuolevatko kaikki maahan istuttamani kasvit tähän kosteuteen. Ainakin melkein koko saaren vesimelonisato tuhoutui sateiden vuoksi, avocadokausi on nyt parhaillaan menossa eikä senkään sato hyvältä näytä ja perinnekasvit taro ja jamssi tekevät surkean pientä satoa. Ne kaksi ovat kanakien traditioissa hyvin tärkeitä, joten huolestuneita juttuja on vähän väliä lehdessä. Esimerkkinä yhden puutarhurin sato: normaalivuonna alkuvuonna hän tuottaa 25-30 tonnia vihanneksia, nyt ei ole neljän ekan kuukauden aikana tullut edes tonnia. Ja koska myös kasvien juuret mätänevät tällä kelillä, niin tappiot saattavat olla valtavat. Hyttysten ja muiden tuhohyönteisten määrä on myös lisääntynyt ja kuten viimeksi kirjoitin, niin noita hyttysiä ei kaipaisi lisää. Etteivät taudit leviä.

Tällaisia löytää, kun tekee puutarhatöitä.

Tällaisenkin voi löytää kesken puutarhahommien.

Ja mistä tämä kaikki sitten johtuu. No La Nina-ilmiöstä tietenkin. Normaalisti tässä meillä sataa koko vuonna 800 – 1200 mm ja nyt on tullut neljässä kuukaudessa 1500 mm. Miehen työpaikalla satoi yhtenä päivänä kolmessa tunnissa 209 mm ja 12 tunnin aikana sillä alueella satoi 430 mm vettä. Ennusteen mukaan La Nina häipyisi tästä tämän kuun jälkeen, mutta silti ei voida ihan normaalia kuivaa keliä odottaa, mutta lähempänä normaalia kuitenkin. Ja hyvässä lykyssä keli pysyy hiukan kuivempana lokakuuhun saakka. Sitten varmaan tiedetään, tuleeko La Nina uudelleen. Eilen satoi tuossa viereisessä kaupungissa Dumbéassa taas parissa tunnissa 108 mm, joten ei toivoakaan päästä mihinkään vaeltelemaan tai maastopyöräilemään.

Meidän suosikkipaikka eli Dumbéan luonnonpuisto joen varrella on näillä keleillä pelkkää liukasta, punaista mutamönjää ja tulvivaa jokea. Samoin kun tuo meistä etelään oleva alue, jossa mielellään myös käydään. Huolestuttavaa on, että kaikkien näiden sateiden jälkeen maaperä alkaa olla todella vettynyt ja voi olla odotettavissa pahempia maanvyörymiä. Ensimmäisen syklonin jälkeen tässä Nouméassa oli jo muutama paha maanvyörymä ja meidän läheisen Ouen Toron rinteet ovat rapisseet urakalla. Rinteisiin on istutettu paljon puita, mutta osa on vielä ihan paljasta ja niiltä kohdin saattaa vieriä päätä isompia kivenmurikoita suoraan autotielle. Pari viereistä naapuritonttiakin alkaa kutistua, kun niistä vyöryy maata ja kiviä tuohon meidän kadulle. Meidän tontti on onneksi molemmilta puolilta vahvistettu, eikä ole paljasta maata näkyvillä lainkaan. Täällä Tyynellämerellä joidenkin saarivaltioiden uhkana on veden pinnan kohoaminen, mutta meillä ehkä nyt ennemminkin se, että vyörytään yhtenä mutavellinä tuonne mereen 😅.

Tällainen juttu oli blogin julkaisun jälkeen lehden etusivulla.

Puolen vuoden sademääriä tänä kesänä. Yatessa satanut yli kolme metriä vettä.

Tehdaskaupan jälkipuinti

Tähän ankeaan keliin sopii se, että nyt kun vihdoin ja viimein yrityskauppa on tehty (minusta hiukan epämääräisellä ostajakombinaatiolla) ja nyt mies on peräti kolmatta viikkoa normaalissa työrytmissä, niin on alettu pidättää ja tuomita hyökkäyksissä mukana olleita ihmisiä. Myös ns. pääjehut, jotka eivät ole missään vaiheessa myöntäneet käskeneensä tekemään mitään, mutta jotka johtavat esimerkiksi Ican-ryhmää, pidätettiin 96 tunniksi kuulusteluita varten. Eilen uutisoitiin, että taas yksi mies tuomittiin vankilaan 30 kuukaudeksi osallisuudestaan tehdashyökkäyksiin ja väkivaltaan santarmeja ja työntekijöitä kohtaan.

Aika tylyä luettavaa oli, koska hyökkääjien tarkoituksena oli todellakin vahingoittaa tehdasta mahdollisimman paljon ja pelotella työtekijöitä niin, että kukaan ei olisi uskaltanut tulla enää töihin ja tehdas olisi saatu lopetettua. Työntekijöitä uhkailtiin mm. jalkajousilla. Taustalla oli suoranaiset valheet tehtaan ympäristöuhasta ja -vaikutuksesta, sekä kanakien kunniaan ja lojaalisuuteen kuuluvat jutut eli jos pomo käskee, niin silloin on mentävä. Ja tietenkin se kovaa huudettu vaatimus ”Usine du Sud, Usine pays” eli toive tehtaan saamisesta ns. omaksi. Tämä tuomittu mies myönsi, että ”isoveljet” olivat antaneet heille määräyksiä ja luvassa olisi ollut ”rahoitusta omiin projekteihin ja hyvä elämä”.

Siellä se entinen Vale Grand Sud, nykyinen Prony Express-alus kyntää harmauden keskellä kohti tehdasta. Nyt on hetkellisesti ainakin taas niin turvallista, että alus voi kulkea joka päivä.

Pelkästään tämä yksi mies heitti yhden hyökkäyksen aikana 37 ammusta (kiviä, Molotovin cocktaileja, pulloja täytettynä esimerkiksi ulosteilla, kemikaaleilla jne). Seuraavana päivänä hyökkääjiä oli jo 40, aseistautuneita sellaisia. Kiva tässä jälkikäteen miettiä, että oma mies oli sen 200 henkilön joukossa, jotka olivat koko ajan töissä ja tehtaalla. Vaikkakin siellä oli parhaimmillaan 80 santarmia suojaamassa heitä. Kun tekosyynä oli tavoite saada ympäristölle vaarallinen tehdas suljettua kokonaan, niin tuomarikin oli sitä mieltä, että siitä näkökulmasta hyökkääminen vaarallisia kemikaaleja ja aineita täynnä olevalle tehtaalle ei oikein tue tätä väitettä. Ympäristökatastrofi olisi ollut paljon lähempänä sitä kautta. Arvion mukaan tehtaalle aiheutetut vahingot ovat noin 60 miljoonan euron luokkaa. Summa, jota ei tietenkään mitenkään saada takaisin. Kaiken taustalla vain se pelko (ja viha) siitä, että kaupan myötä Valen maksamat rahat lakkaavat virtaamasta tiettyihin taskuihin. Pikkutekijät joutuvat linnaan, eivätkä koskaan voi maksaa mitään korvauksia ja ”isoveljet” saattavat päästä pälkähästä.

Toinen puoli eli Ican, USUP ja ”isoveljet” pitävät näitä oikeudenkäyntejä ja oikeastaan koko hyökkäyksiä Valen syynä, koska ”Valella oli huonoa johtamista ja huonosti valittu ostajaehdokas”. Ja yksi taho jo ehti kommentoida, että ottaen huomioon nyt nämä kuulustelut ja oikeudenkäynnit, voi olla vähän haastavaa sitten kuitenkaan noudattaa 4.3.2021 solmittua ”rauhansopimusta” tähän kauppaan liittyen ja palata normaaliin. Että uutta hässäkkää odotellessa. Ei taida edes vesisateet viilentää tunteita.

Kohti uusia kähinöitä 😅

Mielenkiintoista nähdä miten tämä kaikki vaikuttaa tulevaan kolmanteen itsenäistymisäänestykseen. Osa haluaisi äänestyksen nyt heti. Virallisesti sen pitäisi olla ensi huhtikuussa, mutta Ranskan vaalit sekoittavat asiaa. Ranska ei halua tätä äänestystä sotkemaan tulevia presidentinvaaleja. Paljon on keskustelua siitä, että nyt kanakien eli kyllä-äänten kannatus on alhaisempaa tämän tehtaille aiheutetun kaaoksen ja tappioiden vuoksi, mutta myös siksi, että tälläkään hetkellä täällä ei ole vielä pääministeriä. Kanakit kaatoivat wallislaisten avulla hallituksen alkuvuonna, mutta eivät ole onnistuneet pääsemään sitten enää sopuun pääministeristä. Viimeisimmissä pääministerivaaleissa kanakit ovat boikotoineet tilaisuutta, ja tämä tapa toimia ei oikein herätä täällä luottamusta siihen, että itsenäistymisen jälkeen hommat toimisivat kovin mallikkaasti.

Olisi kiva elää taas hetki ns. normaalitilanteessa, sellaisessa kun meillä oli viime vuonna kunnes tämä kaikki räjähti käsiin. Yli puolessa vuodessa ehtii jo unohtaa, millaista se sitten olikaan. Olispa kiva myös palata tämän sään suhteen ns. normaalitilanteeseen eli La Nina voisi poistua täältä jonnekin muualle tai hiipua pois kokonaan. Kuulin eilen, että jossain harvinaisissa tapauksissa La Nina voi esiintyä kaksi vuotta peräkkäin ja kun ottaa huomioon, miten epätavallisen poikkeuksellista tämä koko meidän aikamme täällä on ollut, niin eiköhän ensi tammikuussa saada toivottaa La Nina taas tervetulleeksi. Tai ainakin tulleeksi. Joka tapauksessa viikonloppuna on pakko päästä Chateau Royalin span saunaan lämmittelemään 😄.

Jotain positiivistakin

Ai niin, erittäin positiivista on se, että meidät on jo molemmat rokotettu kahteen kertaan Pfizer-BionTechilla ja nyt rokotetaan jo kaikkia yli 16-vuotiaita. Melkein 40.000 on saanut jo molemmat rokotteet ja ekan rokotuksen yli 46 000 eli hyvin tämä täälläkin etenee. Rokotettavia eli yli 16-vuotiaita taitaa olla 200.000. Lennot on silti rajoitettu lokakuun loppuun ja karanteenia on rokotetuillekin vielä viikon verran. Silti 🥳🥳🥳 koska kyllä tämä ehkä tästä. Koko rokotusprosessi sujui molemmilla kerroilla vallan täydellisesti ja muutenkin tämä terveydenhuolto täällä saa täyden kympin. Siihen kyllä tulee valitettavasti muutos, jos tämä tästä itsenäistyy, kun lääkärit palaavat takaisin Ranskaan niin, että hippulat vinkuvat.

Tämän hetken kaipauslistan TOP 5

Kauraleipä oltermannilla ja kalkkunaleikkeellä
Toimiva pankki (pankin vaihtourakka ehkä edessä 😣)
Patteri tai ilmalämpöpumppu lämmitystoiminnolla
Tropiikin sateet kestävät goretexit. Nykyisistä menee vesi läpi minuutissa
Uusi kana (edellinen kuoli yhtäkkiä 😭)

Ja ikuinen ykköstoive: toimiva ja nopea netti.

Sykloni ja spekulointia

12/02/2021 by toispualpalloo

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Nimittäin viime viikon tiistain ja keskiviikon välinen yö, kun tänne oli tulossa 2. luokan trooppinen sykloni. Siitä myöhemmin lisää, mutta kun kerrankin on mahdollisuus aloittaa joku teksti klassikkoaloituksella, niin pakkohan se oli tehdä 😁.

Tänään 12.2.2021 piti olla Vale NC:n tehtaan myynnin ehdoton deadline. Mietin jo etukäteen, että onneksi mies on kotona eikä tehtaalla, kun arvelin päivän aiheuttavan jotain härdelliä. No jonkinlaisten yhteistyöneuvottelujen jälkeen (en tiedä kuka ja missä, kun on mahdottoman vaikeaa saada eri tahoja enää samaan pöytään) Vale Kanada suostui siirtämään dead linen maaliskuulle. En usko, että mitään ratkaisua saadaan siihen mennessä aikaan. Valen Mark Traversia on nyt haastateltu urakalla, hatunnosto hänelle, että pystyy keksimään edelleen kohteliaita kiertolauseita kuvaamaan tätä tilannetta. Myös Trafiguran edustajia on vihdoin haastateltu, mutta ei se tainnut auttaa suuntaan tai toiseen.

Kun niin nyppii tämä odottelu, niin on täytynyt keksiä uusia harrastuksia ja juuri sopivasti tänne perustettiin English Book Club ja löysin mahtavat vesijumpat. Kerrasta tosin opin, että keskipäivän aquatrainingiin tai aquabikeen ei kannata mennä edes uimapaidan kanssa tällä pohjoismaisella hipiällä. Otsaankin tuli kaunis uimalakin raja, kun en tajunnut ottaa aurinkohattua mukaan. Ja huom, oli sadepäivä ja todella pilvistä, se kertoo aika paljon siitä, millä voimalla tuo aurinko näillä leveysasteilla porottaa heti aamusta alkaen.

Aina täytyy polttaa jotain

Mutta niin, oikeassa olin että härdelliä tulee, kun tämä päivä koittaa. Eilen kanakit menivät tehtaalle meren puolelta, kun piikkilankavuoraus haittaa ilmeisesti sen verran, ettei aitojen kautta enää pääse. Samaan aikaan, kun mereltä tuli porukkaa heittelemään kiviä ja polttamaan jotain sähkökeskuksia, niin kaivoksella sytytettiin useampi tulipalo. Eli toisella puolella tehdasta. Taas niin ikävää materiaalia valvontakameroista.

#Nyt riittää ja #antakaa meidän tehdä töitä.

Ja tänään oli keskustassa mielenosoitukset, samoin aika monen USUPin ”alajaoston” paikkakunnilla. Jonkun verran näytti porukkaa olevan, mutta nyt ei heitelty kiviä eikä poltettu mitään. Tässä oli välissä pieni rauhallisempi jakso, kun joku kanakeista ampui tehtaan valvontadronea ja koska kyseessä oli ase, oli siinä riittävä syy santarmeille käyttää kovempia voimia. Eli kanakien leiri jyrättiin ja kaikki mahdolliset otettiin kiinni. Useamman päivän santarmit päivystivät alueella tavallista tiuhemmin myös lämpökameroiden kanssa, eli pyrkivät estämään kenenkään militantin paluun. Samalla Vale julkaisi valvontakameran kuvia aseistautuneista kanakeista. Aika kamalia kuvia, mutta miehen pitäisi olla aika turvassa, silloin kun hän siellä on.

Tämä on minusta tähän astisista järkyttävintä. Noilla on ihan kunnon aseet. Mies on nähnyt nämä tietty jo töissä, mutta ei halunnut kertoa minulle mitään, etten huolestu enempää.

Mikään ei ole muuttunut

Suuri osahan täällä asuvista on kuvitellut, että tilanne tuolla Gorossa eli tehtaalla on täysin rauhoittunut joulukuun mellakoista, koska Vale tai ICAN/USUP ei ole julkaissut mitään väkivallasta/mielenosoituksista. Monelle on aika järkytys, kun olen sanonut, että joka ikinen päivä siellä ammutaan kyynelkaasua ja turvatoimia on jouduttu tiukentamaan entisestään. Tehdasta kiertää nykyään aikamoinen natolankakerros. ICAN ja USUP ovat muuttaneet mediastrategiaansa; eilisen ”hyökkäyksen” aikana julkaisivat herttaisen jutun siitä, miten lapset ja vanhemmat ovat istuttamassa puita Yaten alueella (kun paha kaivosyhtiö on niitä sieltä kaatanut). Ei sitten kuitenkaan kukaan muistuttanut, että he polttivat koko Valen taimitarhan koneineen siinä pahimmassa vaiheessa.

Niin herttaista. Tärkeä asia kyllä, mutta ajoitus oli tietysti hienosti suunniteltu. Samaan aikaan kumppanit sytyttivät tulipaloja vähän matkan päässä.

Pariin kuukauteen ei ole voinut käydä mitään keskustelua kenenkään kanssa ilman, että pohditaan tehtaan (tai nyt tehtaiden) tilannetta ja tulevaa kolmatta äänestystä. Ei lukupiirissä eikä missään muuallakaan. FLNKS julkaisi vuoden 2021 strategiansa ja kolme päätavoitetta ovat saada Trafigura ulos (eli Valen tehtaan osaostaja), saada SLN kaatumaan (Ranskan nikkelitehdas) ja käynnistää kolmas referendum. Äänestyksen pitäisi olla huhtikuussa 2022. Jos heidän strategiansa on tämä, niin tästä on helppo päätellä, että tehdaskauppa ei tule onnistumaan. Ranskan valtio ei avunpyynnöistä huolimatta tule Valen tehdasta ostamaan, koska SLN on jo velkasaneerauksessa blokkauksista johtuen ja vaikka se ei tuosta nyt kaatuisikaan, niin se vaatii ikänsä puolesta aika paljon investointeja joka tapauksessa. Ranska ei siis rahojaan laita toiseen tehtaaseen.

Prony Resources – uusi yhtiö

Tällä hetkellä tilanne on siis se, että Prony Resources niminen konsortio allekirjoitti ostosopimuksen joulukuussa. Tämä kauppa piti vahvistaa tänään, mutta koska kyseinen konsortio (tai tarkemmin, mukana oleva Trafigura) ei kelpaa kanakeille, niin mitään toimintaedellytyksiä ei ole. Tässä välissä on paljastettu mm. sellaisia asioita, että Valen täkäläinen CEO, joka siis on neuvotellut eri ostajaehdokkaiden kanssa, on ilmeisesti turvallisuussyistä siirtänyt perheensä Tahitille ja samalla omat kirjansa sinne. No siellä ei makseta lainkaan tuloveroa eli täällä on kova huuto siitä, että herra ei maksa nyt mitään Uuteen-Kaledoniaan. Samalla suureksi ongelmaksi on nähty se, että CEO on allekirjoittanut ostosopimuksen sekä myyjän että ostajan puolesta.

Prony Resources-yhtiötä ei oltu vielä rekisteröity, kun sopimus allekirjoitettiin ja siitäkin saatiin valtava haloo. Käytännössähän ainakin Suomessa voi tehdä sopimuksia perustettavan yhtiön lukuun, mutta vastuussa on tällöin allekirjoittaja henkilökohtaisesti, kunnes yhtiö on kaupparekisterissä. Täällä se kuitenkin saatiin vaikuttamaan todella epämääräiseltä hämärähommalta. Toki lisää vettä myllyyn on saatu siitä, että kyseisen CEO:n oma yhtiö, joka olisi yhtenä osakkaana on rekisteröity Karibian veroparatiisiin ja pääkonttori on Liechtensteinissä eli toisessa veroparatiisissa. Tämä samainen yhtiö tai herran toinen veroparatiisiyhtiö taisi saada myös Valelta jossain vaiheessa isoja konsulttipalkkioita.

Uusi Prony-yhtiö on nyt rekisteröity Tahitille eli valitus jatkuu. Itse olen jo tippunut täysin kärryiltä koko uuden Prony-yhtiön kokoonpanoon liittyen. Siinä on edelleen Trafigura, mutta prosenttiosuudesta ei ole enää tietoa (ehkä 19% entisen 25% sijaan), sitten kaikki kolme provinssia ja henkilökunnan rahasto. En enää tiedä onko tällä CEO:lla vielä erillinen omistus yhtiönsä kautta enkä onko mukaan tullut kenties jotain uusia tahoja. Spekulointeja siitäkin liikkuu. Kolme provinssia olisivat mukana SPMSC nimisen yhtiön (tai ehkä se on enemmän kuntayhtymä) kautta, jossa 50% kuuluisi Promo Sudille (Province Sudin enemmistöomistama yhtiö), ja 25% sekä Province Nordille että Loyalty saarille. Lojalistit ovat kommentoineet, että ei pohjoisen tehdastakaan omista kaikki provinssit, vain pohjoisen provinssi, joten miksi etelän tehtaalla pitää olla muita omistajia. Ei ole tämäkään kommentti paljoa militantteja hetkauttanut.

Pahin skenaario: Tehdas (tehtaat) loppuu

Meillä on sellainen tuntuma, että mikäli mitään todella mullistavaa ei tapahdu eli taivaasta tipahtaisi uusi ostaja, jonka kaikki hyväksyvät, tehdas todellakin ajetaan alas. Mutta sellaista taivasta ei kyllä ole, mistä tällainen ihmeostaja tipahtaisi, kun tämä paikka on kaikkien investorien mustalla listalla. Oletin, että tänään olisi ilmoitettu, että ostosopimus on lopullisesti allekirjoitettu, koska luulen, että se on jo tehty. Ja sen jälkeen tulee taas valtavat blokkaukset ja mielenosoitukset, jonka jälkeen Vale voi ilmoittaa, että hei hei. Ja aloittaa tehtaan alasajon. Useita ihmisiä on edelleen sanonut, että ei Vale voi poistua täältä ja lopettaa tehdasta, mutta kyllä se valitettavasti sen voi tehdä. Mutta Valelle parasta olisi tietysti löytää se ostaja, joka ottaisi vastuulleen myös kaikki ympäristövastuut.

Muutama on myös sitä mieltä, että Vale ajoitti tehtaan myynnin väärin, mutta koska he ilmoittivat siitä vuosi ennen toista referendumia, niin kyllä se oli hyvin tiedossa etukäteen. Ja jos yhtiö on tehnyt tappiota koko täällä olonsa ajan, niin jossain vaiheessa siihenkin varmaan tulee pääkonttorin taholta stoppi. Ymmärrän myös, että Valella oli toive päästä täältä pois vuoden 2020 loppuun mennessä siitäkin syystä, ettei ollut tietoa miten äänestyksessä käy. Jos Ranskan alaisena olevassa maassa toimiminen on näin hankalaa, niin miten hankalaa toiminta olisi jos tämä itsenäistyy. (voiko tästä enää hankalammaksi muuttua…)

Tästä näkee vähän missä tuo Goro ja tehdas sijaitsee. Alaoikealla lukee Goro ja vieressä näkyy noita punaisia alueita. Siinä on kaivos ja tehdas. Googlemapsista näkee aika hyvin varsinkin tuon kaivoksen.

Kanakit ajavat niin itsepäisesti näitä tehtaita alas, että ihmetyttää suuresti. Kuvaavaa oli yhden kanakin vastaus kysymykseen, miten te voitte tehdä näin? Jos tehtaat ovat nurin, niin miten te pyöritätte tätä yhteiskuntaa? Vastaus oli: ”itsenäistytään ensin, ja katsotaan sitten mitä tehdään”. Joko on back up-rahaa tai sitten on oletus, että kun on saatu SLN ja Vale pois täältä, niin vallataan tehtaat ja aletaan pyörittää niitä ominaan. Tämäkin vaatisi varmuuden siitä, että on olemassa joku investori, joka auttaa tehtaiden käynnistämisessä. Toisaalta jos ajatuksena on, että maassa on vain yksi tehdas eli kanakien Sofinor, niin sitten on hyvä, että muut saadaan nurin.

Pahikset Vale ja Trafigura

Nyt on vedetty esiin ympäristökortti eli Vale on kirjoitusten perusteella yksi piittaamattomimmista alan yrityksistä ja Gorossa odottaa valtava ympäristöpommi. Vale haluaisi tehdä exitin kuulemma siitäkin syystä, että haluavat paeta edessä olevia ympäristötoimia. Myös KO2 padon kestävyyttä on epäilty ja nythän uutisissa on ollut yksi Valen Brasiliassa olevalle padolle sattunut onnettomuus, tai oikeastaan on uutisoitu Valelle määrätyistä korvauksista.

Onnettomuus oli aika paha, siitä löytyy lisää esimerkiksi täältä. Eikä se ollut ainoa Valen onnettomuus Brasiliassa, joten täällä epäillään, että sama voisi tapahtua tuolla Gorossa. Ja spekulantit lietsovat asiaa väittämällä, että juuri padon heikkous on se syy, miksi Vale ”yrittää äkkiä pois”. Patoa on nyt tutkinut joku sitä varten perustettu komitea.Vain muutama yksittäinen kirjoitus on kirjoitettu siitä, miten hankala täällä on ollut toimia ja millaiset tappiot tästä Valelle tulevat. Peiliin ei siis viitsitä katsoa. Siinä ei ole mitään ympäristölle haitallista, että poltetaan taimitarhat, koneet, laitteet, rakennukset, renkaat ja päästetään vahingossa öljyä jokeen. Trafiguralla on myös vähän luurankoja kaapissa eli pari ympäristörikosta Afrikassa, joten siitä saavat vastustajat lisää lyömäaseita. Kanakit ”haluavat varmistaa puhtaan luonnon ja elinvoimaisen ympäristön tuleville sukupolvilleen” ja tällaisten ympäristön tuhoajien kanssa se ei tietenkään ole mahdollista.

Olemme pohtineet miehen kanssa, että voiko näiden tehtaiden alasajon taustalla olla myös se ajatus, että täältä saadaan pois paljon valkoista äänestysoikeuden omaavaa porukkaa. Todella moni ranskalaisista on varmasti muuttamassa täältä pois, jos olosuhteet muuttuvat ja varsinkin, jos töitä ei ole. Äänestysoikeuden saa, jos on syntynyt täällä tai asunut täällä ennen sopimusten tekoa. Eli vaikka olisit asunut 20 vuotta täällä, niin et voi äänestää referendumissa. Muissa vaaleissa toki saa äänestää ja tulossa on jotkut vaalit, joihin minulle tuli tekstiviestinä rekisteröitysmisohjeetkin. Luulen kyllä, että viesti oli tarkoitettu miehelle, jolla on residence card eikä minulle. Numerot on siis jossain järjestelmässä sekaisin. Tosin tämän byrokratian tuntien ehkä ei ole järjestelmää, vaan joku iso musta kirja…..

Joka tapauksessa huonolta näyttää sekä Valen että SLN:n osalta. Koska molemmat yhtiöt ovat joutuneet lomauttamaan suurimman osan työntekijöistään, on CAFAT eli tämä paikallinen KELA jo ilmoittanut lisärahoitustarpeesta. Kuten tässä postauksessa kirjoitin, niin CAFAT tulee menemään nurin heti, jos nuo yhtiöt lakkaavat toimimasta. Tosin saattaa olla, että se meneekin nurin ennen niitä.

Kohti seuraavaa referendumia

Samana päivänä kuin sykloni tänne iski, kaatoivat pro-itsenäisyys-puolueet hallituksen. Täältä löytyy The Guardianin juttu tästä. Uusi hallituksen vaali on 17.2. mutta jo nyt tiedetään, että tuleva hallitus on ensimmäistä kertaa 40 vuoteen pro-independence eli erilaisten liittoutumien vuoksi independentisteillä tulee olemaan enemmistö. Täällä on käytetty usein tätä mahdollisuutta hallituksen kaatamiseen, joten nykyään on olemassa sääntö, ettei keinoa saa käyttää, jos edellisen hallituksen kaatumisesta on alle 18 kuukautta. Pidän tätä hyvänä esimerkkinä siitä, että kanakit ovat oikeasti tosissaan ja nyt on ehkä heidän ”momentum”. Tämä oli luultavasti yksi steppi heidän suunnitelmissaan ja ajoituskin oli varmasti tarkkaan mietitty. Ei siis syklonin kanssa 😄, vaan ennen referendumprosessin käynnistämistä. Prosessin voi käynnistää kuusi kuukautta edellisen jälkeen ja kanakien toiveissa on pitää uudet vaalit jo tänä vuonna, ennen Ranskan vaaleja. Paikallisten veikkaus on ollut, ettei Ranska suostu siihen. Silloin vaalit olisivat sitten ensi keväänä.

Jos tämä itsenäistyy, tulee sisällissota. Olen aivan varma siitä. Jollain aikataululla ainakin. Tribut alkavat taistella keskenään siitä, kenellä on suurin valta. Suostuvatko kanakit jakamaan valtapaikat valkoisten kanssa, kuten tässä nykydemokratiassa tehdään? Suostuvatko kanakit siihen, että valkoiset jäävät tänne asumaan? Ranskalaisilla on aina mahdollisuus palata Ranskaan pitkänkin poissaolon jälkeen, mutta miten käy caldochien. Jokaisella on täällä asunto, talo, mökki, maaomistusta, yrityksiä tai liiketoimintaa ja kun olet viidennen sukupolven caldoche, niin mihin täältä edes muutat. Toki ranskalaisilla on täällä myös paljon omistusta ja liiketoimintaa, mutta heillä on kuitenkin ns. kotimaa, jonne palata.

Tästä tulikin mieleeni, että yksi ihminen ehdotti, että ostaisin jonkun yrityksen, kun niitä on nyt runsaasti myynnissä. Työlupaa, kun en tule tänne saamaan, eikä taloudellinen tilanne näytä siltä, että tulisi kovin paljon sellaisia työpaikkoja auki, joita voisin edes hakea. En sijoittaisi tänne tällä hetkellä pennin pyörylää eli en todellakaan osta mitään yritystä. Niitä lienee myynnissä nyt hyvin, kun täältä on varmaan käynnissä joukkopako.

Kanakeja on enemmistö, mutta todella moni valkoinen on sitä mieltä, että suuri osa heistä haluaa kuitenkin pysyä Ranskan alla. Viime äänestyksessä oli nähtävissä pientä painostusta ja uhkailua, joten ei-äänen antaminen ei ole helppoa yhdellekään kanakille. Varsinkaan noilla vahvimmilla itsenäisyyttä ajavilla paikkakunnilla (eli pohjoinen, itä ja saaret) ei ole turvallista olla muuta mieltä, kuin mitä johtavat kanakit sanovat. Ja koska kylät ovat pieniä, ja jos siellä on enemmän ei-ääniä, kuin mitä kenties valkoista populaa on, saattaa alkaa aikamoinen vainoaminen. Isoimmissa kaupungeissa tätä ongelmaa ei ole, nämä ovat muutenkin ei-voittoisia paikkoja, koska suurin osa valkoisista asuu suur-Nouméassa.

Kuulin yhdeltä tutulta, että jotkut caldochet saattavat toivoa itsenäistymistä, jotta he saavat vihdoin käynnistää sisällissodan, laittaa kanakit kuriin ja pakottaa heidät omiin tribuihinsa. Tai ajaa pois. Kuten Australiassa ja Uudessa-Seelannissa tehtiin alkuperäiskansojen kanssa. Tähän kyllä sanoin, ettei se taida nykymaailmassa olla enää mahdollista, mutta vastaus oli, että kuka tässä globaalissa tilanteessa keskittyy johonkin tuntemattomaan Uuteen-Kaledoniaan? Hollannissakin pelätään uutisten mukaan sisällissotaa ja USA:ssa on jännittynyt tilanne. Niiden rinnalla Uutta-Kaledoniaa ei ole käytännössä olemassa.

Ei meidän mellakat ja kriisitilanteet ole paljoa maailman uutisissa näkyneet. Ainoat, jotka siitä kirjoittavat ovat Mining news-tyyppiset tahot ja silloinkin huolenaiheena on nikkelin saatavuus. Financial Times kirjoitti 22.1.2021 tästä nikkeli-näkökulmasta myös jutun, jossa mainitsi sen, ettei tämä ole investointikohteena enää houkutteleva vaan ruutitynnyri. Australian lehdissä tilannetta seurataan sen verran, että pohditaan nykytilanteen vaikutusta referendumiin. Australia tietenkin toivoo, että tämä pysyy Ranskalla, eikä lipsahda Kiinalle.

Mikään vaihtoehto ei näytä hyvältä

Jos äänestystulos on ei, epäilen, että silti tulee sisällissota. Tähän minulle on kommentoitu, että ei voi tulla. Kanakien pitää noudattaa Nouméan sopimusta. Eivät he noudata tälläkään hetkellä mitään sopimuksia, paitsi omasta näkökulmastaan suotuisin osin. Ja jos aktivistit ovat odottaneet yli 30 vuotta itsenäistymistä, ja kolmas ja viimeinen äänestys sen toiveen murskaa, niin olettaisin tulevan aika pahoja mielenosoituksia. Johonkin se turhautuminen täytyy purkaa. Voi olla, että suunnitelma B on ottaa itsenäisyys vaikka väkisin äänestystuloksesta huolimatta. On kovin vaikea kuvitella, että he tyytyisivät rauhallisesti tulokseen, kun bensaa on heitetty tässä aktivistiliekkeihin jo useampi vuosi.

Jos tulos on ei, niin joidenkin toiveista huolimatta esimerkiksi Kiina ei tule puuttumaan toisen valtion asioihin. Vaikkakin tämä olisi Kiinalle kruunujalokivi muiden Tyynenemeren saarivaltioiden joukossa. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, niin kaikki tällä alueella jo itsenäistyneet saaret ovat enemmän tai vähemmän Pekingin peukalon alla. Tämä olisi muihin verrattuna huomattavasti parempi catch sijainnin, kalastusalueiden ja tuon nikkelin vuoksi. Tällä hetkellä Kiina on vähän pulassa, koska täältä ei nyt liiku nikkeliä mihinkään ja normaalisti 70% täältä lähtevästä taitaa mennä Kiinaan. Mutta jos tulos on ei, luultavasti Ranska muokkaa kuitenkin olemassaoloaan täällä eli pyrkii ehkä siirtämään vielä enemmän toimintoja paikalliseksi ja ehkä pyrkii myös vähentämään taloudellista riippuvuutta.

Jos pysytään Ranskalla, jotain täytyy joka tapauksessa tehdä. Kahtiajakautuminen on todella syvää nyt, taloudellinen tilanne todella heikko ja kanakit ovat jo osoittaneet kykynsä pysäyttää aika hyvin isojenkin toimijoiden toiminnat. Kanakeilla on rahaa ja selvästi heillä on joku back up. Onko se miljonääri Dang vai kenties hänen verkostonsa. Vai Kiina. Pääkanakit kannattavat kuulemma marxismia, joten se olisi Kiinan kannalta hyvä juttu, olisi sopivan oikeamielisiä liittolaisia täällä. Ja marxismista johtuen ei ole väliä kaatuuko tehtaat ja tulee työttömiä. Sitten kaikesta tulee yhtä suurta yhteistä hyvää.

Kuten olen aikaisemmin jo sanonut, olisi ehkä korkea aika Ranskankin luopua näistä siirtomaistaan. Itsenäistyminen vuonna 2022 on vaan ehkä hiukan vaikeampaa, kuin se olisi ollut vaikka 50-luvulla.

Ensimmäinen kunnon sykloni

Jaa niin, se synkkä ja myrkyinen yö. Ja sykloni. Viime viikon tiistaina eli helmikuun toinen päivä säntäilin täällä kotona (ja kaupassa) ihan hulluna ja valmistauduin syklonin tuloon. Ensin arvio oli, että se tulee suoraan Nouméan yli kääntyessään Loyaulte-saarilta ja että se heikkenee. Naapuri ei ottanut syklonia kovin vakavasti, mutta ehkä tartutin tämän varautumisen häneenkin, koska tässä me kaksi sitten juostiin edes takaisin ja siirreltiin kasveja ja irtotavaroita suojaan. Talon omistaja tuli näyttämään, miten saan nämä olohuone-keittiön isot alumiiniverhot lukittua paikalleen, koska syklonituulten voima saattaa taittaa ne ja samalla rikkoa lasit. Tungettiin lasien ja verhojen väliin terassihuonekalujen tyynyt. Tosi kiva tuli 😄. Ja pimeää. Mies tuli onneksi just sopivasti kotiin, ennen kuin alkoi tuulla kovemmin, laiva ei olisi tietty enää sitten myöhemmin kulkenutkaan.

Sykloni kääntyi myöhemmin tämän pääsaaren päälle, kuin piti, mutta se samalla voimistui (en siis varautunut turhaan, parempi ottaa ennemmin varman päälle) eli esimerkiksi tehtaalla lähti kattoja irti ja merikontteja siirtyi paikasta toiseen. Tuulen nopeus oli 80 solmua eli 42 m/s siellä, meillä pahimmillaan 30 m/s. Kakkostason hälytys eli ulkonaliikkumiskielto annettiin ihan väärään aikaan eli vanhojen ennusteiden mukaan, joten mekin käytiin tuolla ajelemassa melkein pahimpaan aikaan ja ihmettelemässä hulluja surffareita, jotka ilmestyivät meidän rannalle. Täällä ei yleensä oo surffiaaltoja, joten käyttivät tilaisuuden hyväksi. Vettä tuli kaikkialla muualla ihan tolkuttomasti paitsi tässä meillä (no tuli sitä tässäkin), meri huuhtoi Anse Vatan rannasta osan menemään ja samoin meidän rantapromenadilla on pari kohtaa, kun maa huuhtoutui mereen aika pitkältä matkalta. Tuolla mistä vettä valui vuorilta valtavalla voimalla, oli aika hurjaa. Teiden paikalla oli kuohuvia koskia. Ja pikkusaaret joutuivat pahiten syklonin runtelemaksi, mutta kukaan ei onneksi kuollut.

Meitä oli useampikin katsomassa noita surffaajia. Ei ihan viisasta, kun tuossa lensi noita lehtiä ja kookospähkinöitä.

Tämä oli vain kakkosluokan sykloni, mutta toivon, ettei pahempia tarvi kokea. Riittävästi kolisi, vettä tuli tuulen mukana kuin painepesurista ja ulkoportailla piti pitää kaiteesta kiinni. Polkupyörät lensi telineistä ja pari palmunoksaa lähti irti, muuta vahinkoa meillä ei onneksi ollut. Koiraa oli pakko viedä välillä, mutta kun ulkona lentää sellaisia miehen mittaisia palmunlehtiä, niin pissalenkit oli hyvin lyhyitä. Eikä muuten nukuttu siinä kolinassa ekana yönä lainkaan eli tiistain ja keskiviikon välillä, vaikkei sykloni ollut siinä vaiheessa edes täällä. Keskiviikkona kolisi hiukan vielä enemmän, mitä se sitten oliskaan ollut, jos myrsky olisi mennyt tästä ihan päältä.

Tämä on tästä meidän läheltä. Tuolla ne hurjapäät surffaili.

Pieniä tuhoja, mutta ei mitään vakavampaa. Nuo kookospähkinät on lentäessään tosi tappavia. Meidän terassin edestä olevasta palmusta leikattiin ennen syklonia kaikki pähkinät pois, ne olis tullut siinä puhurissa varmaan alumiiniverhonkin läpi tänne sisälle.

Anse Vatan rannasta lähti tätä nurmikkoaluetta pitkältä matkalta. Vesi on poikkeuksellisen korkealla tässä, ei näy lainkaan hiekkarantaa, joka on tämä nurmikon jälkeen.

Tältä näyttää siis normaalisti tuo Anse Vatan ranta. Paljon meni puita poikki ja maata huuhtoutui mereen.

Sateet on jatkuneet syklonin jälkeen sen verran pahoina, että meillä on tästä Nouméassakin ollut maanvyörymiä. Yksi kuolonuhri tuli syklonin jälkeen, kun joku porukka oli yrittänyt ylittää tulvivaa jokea (siinä ei välttämättä ole normaalisti jokea laisinkaan) pickupilla ja virta oli ilmeisesti ottanut autoon kiinni. Kuusi pelastui, yksi löytyi kahden kilometrin päästä merestä. Ei mitään mahdollisuutta pelastua, jos tippuisi siihen virtaan eli tämä tyyppi on varmaan tippunut sieltä lavalta veteen.

Tämä on entinen tie, syklonin aikana kuohuva koski. Kymmenen kilometriä meiltä, tutun lähettämä valokuva.

Satoja ihmisiä menetti kotinsa joko tulville tai tuulelle, teitä on poikki maanvyörymien vuoksi ja nämä jatkuvat sateen on vienyt myös suuren osan hedelmäsadoista yms. Köyhillä ihmisillä on nyt todellinen hätä, tämäkin luonnonmullistus kohdistui tietysti heihin pahiten. Ensinnäkin, koska tuolla pikkusaarilla rakennukset ovat mitä ovat ja ihmiset ovat köyhiä, mutta myös tällä pääsaarella sateet ja tulvat vaikuttivat eniten köyhimpien ihmisten asuinalueisiin.

Jaa niin, eilen täällä meillä Marén saaren lähellä oli vielä 7,7 magnitudin maanjäristys ja yhdelle Australian saarelle ja Uuteen-Seelantiin annettiin tsunamivaroitus. Onneksi aalto ei ollut sitten mikään suuri. Me ei tiedetty koko järistyksestä mitään, vaan nukuttiin tyytyväisenä. Suomessa järistys oli aika isolla otsikolla ainakin Maikkarin uutisissa, joten siinä kun heräsin, niin oli joka kanava täynnä viestejä, että ollaanko ok. Mikä oli kyllä varsin ihanaa ❤️.

Loyaltysaarilla järisee vähän väliä, ilmeisesti myös tässä pääsaarella, mutta pahaa maanjäristystä täällä ei ole ollut. Kuulutaan Tyynenmeren tulivyöhykkeeseen eli mannerlaattojen törmäyskohtaan. Minulle maantieteilijänä taas ihan mahtavaa olla ns. pelipaikalla 😄. Yhtä mahtavaa, kuin mannerlaattojen erkanemiskohdassa Islannissa, jossa ainoana porukasta olin ihan, että vau, upeaa, hiukan hienoa. Tässä se nyt on! Mies oli ihan, että voisitko tulla jo takas bussiin, kun kaikki odottaa…… Onneksi meillä ei ole täällä tulivuoria, ne pelottaisi enemmän kuin nämä järistykset.

PS Loppuun pieni kevennys. Nykyinen, eli kohta väistyvä pääministeri on nimeltään Thierry Santa. Käänsin jotain uutista vahingossa ranskasta suomeksi ja ihmettelin, kun jutussa puhuttiin niin paljon joulupukista 😂😂. Valen CEO on Beurrier ja se kääntyy välillä englanniksi butter dish. Saa näistäkin jutuista revittyä edes vähän huumoria 😁

Loppukevennyksen loppukevennys. Meidän (tai naapurin siis) kana. Ilmestyy aamuisin tähän meidän oven taakse kyselemään ruokaa ja ehkä myös seuraa.

Elämää referendumin jälkeen

21/10/2020 by toispualpalloo

Itsenäistymistä koskevassa postauksessani mainitsin herra Tjibaoun, jota pidetään itsenäistymisaatteen isänä. Hänen nimeään kantaa hieno Tjibaou-keskus täällä Nouméassa. Herra Tjibaou syntyi 1936 Tiendanitessa, joka on kylä pohjoisessa provinssissä, itärannikolla lähellä Hienghenea. Vuoden 1917 Kanak-sodan aikana hänen tribunsa ihmiset ajettiin pois kylästään ja kylä poltettiin.

Myöhemmin joukko naisia ja lapsia yritti päästä takaisin kylään, mutta heidät yllätettiin ja sitä seuranneessa kahakassa Tjibaoun isoäiti sai surmansa. Hänen sylissään ollut Tjibaoun isä pelastui niukin naukin isosiskonsa avulla. Kanak-sodan aikana taisteluja oli sekä kanakien että ranskalaisten, mutta myös eri tribujen välillä, koska osa tribuista oli Ranska-myönteisiä. Sota oli aika brutaalia (mikä sota ei olisi), mutta täällä oli sen aikana vielä kannibalismia eli osa tai pitäiskö sanoa osia vihollisista syötiin. Ilmeisesti kuitenkin niihin aikoihin viimeisen kerran.

Tjibaoun lapsuudessa täällä ei ollut vielä julkisia kouluja, joten hän kävi katolisen koulun ja jatkoi siitä ensin Paitaan ja sitten Pine-saarelle pappisopintoihin. Siihen aikaan (ja edelleen 2010-luvulle saakka) täältä piti lähteä Ranskaan, jos halusi yliopistoon. Jean-Marie opiskeli vuosina 68-72 Ranskassa katolisessa yliopistossa ja hän aloitti väitöskirjansa kanakien kulttuurillisesta identiteetistä.

Kanakien kulttuuri ja lähteminen politiikkaan veivät kuitenkin mennessään, eikä hän koskaan väitellyt (kuten en minäkään, mutta paljon tylsemmistä syistä 😁 eli työt veivät mennessään). Jean-Marie pyysi vapautusta pappisvirastaan palatessaan tänne Uuteen-Kaledoniaan. 70-luvun puolivälistä alkaen hän alkoi voimallisesti nostaa melaneesian ja erityisesti kanakien kulttuuria esille. Vuonna 1975 täällä järjestettiin Melanésia 2000-festivaali, missä kanakit olivat ensimmäistä kertaa spottivaloissa, huomion kohteena. Hän oli myös julkaisemassa teosta Kanaké; kanakien kulttuurista, alkuisästä ja identiteetistä kertovaa kirjaa.

Onko olemassa kanakien kansaa?

Jean-Marie Tjibaou omisti elämänsä pienen ihmisen ja kansakunnan eloonjäämistaistelulle. Kanakeilla ei ollut yhteistä historiaa, identiteettiä tai kansallistunnetta. Minulle on tullut mieleen suomalaisen kansallistunteen nostattajan Adolf Arwidssonin lause ”ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia”. Jean-Marie Tjibaou loi Tea Kanakén, kanakien esi-isän ja vahvisti sillä (tai pyrki vahvistamaan) hyvinkin erilaisten ja erillisten tribujen yhtenäisyyttä.

Täällä tuntui olevan vahva ”kanaky”- aate ennen äänestystä, mutta silti mietin välillä tuntevatko nämä paikalliset olevansa enemmän oman tribunsa jäseniä kuin kanakeja. Tributhan ovat aikojen alusta ennemminkin taistelleet keskenään, kuin olleet rauhallisia naapureita ja liittoutuneet vain tarpeen tullen toistensa kanssa. Edelleen on tappeluita ja tappoja, joiden taustalla on joku kauan aikaa sitten tapahtunut ”vääryys” ja verikosto jatkaa kulkuaan sukupolvelta toiselle. En ole ihan varma, mutta välillä näitä asioita setvitään minusta myös saman tribun eri klaanien ja perheiden välillä.

Kuvaavaa on, että ei ole olemassa kanakien kieltä, on vain kolmisenkymmentä hyvin erilaista tribujen kieltä ja niiden päälle vielä lukuisia murteita. Kun muiden kanssa on oltu aikoinaan vain sotajalalla, niin kielet eivät ole yhtenäistyneet tai sekoittuneet. Ihmiset eivät siis ymmärrä välttämättä edes viereisten tribujen ihmisiä. Eniten puhutaan drehua, joka on alunperin Lifoun saaren kieli. Ranska ja sen paikallinen ”slangi” toimii yleiskielenä.

Vapaus, veljeys ja tasa-arvo tai kuolema!

Ranskan vallankumouksessa käyttöön otettu, nykyisen Ranskan tasavallan tunnuslause, ei täyttynyt täällä ilman veristä taistelua. Alunperin tunnuslauseessa oli neljäskin osa: Liberté, Égalité, Fraternité ou la mort (”Vapaus, tasa-arvo, veljeys tai kuolema”) ja kanakit olivat valmiita kuolemaan oman maansa puolesta. Jean-Marie Tjibaou sanoi: ”I would say that the hardest thing may not be to die; the hardest thing to do is to stay alive and feel like a stranger in your own land, to feel that your country is dying; to feel powerless to take up the challenge and raise high the claim to reconquer the sovereignty of Kanaky”.

Sopimukset 1988 ja 1998 ovat vahvistaneet kanakien asemaa ja niiden toteutumista seurataan YK:n tasolla. Valitettavasti näin ulkopuolisesta tuntuu, että sopimukset, niiden jälkeen tulleet vaatimukset ja niihin suostuminen ehdoitta eivät ole todellakaan auttaneet kanakeja itsenäistymispyrkimyksissä, vaan huonontaneet tilannetta. Osa tribuista on ihan lainsuojattomia, meno on todella holtitonta eikä laista ja oikeudesta välitetä, koska se on ”ranskalaista”. Paikalliset, jotka ovat santarmeja tai poliiseja, ovat ”pettureita”. Kouluja on joka ikisessä pikkukylässäkin, mutta kaikki lapset ja nuoret eivät käy siellä, joten heillä ei ole mahdollisuuksia juuri mihinkään. Kanakien kannattaisikin minusta alkaa satsata koulutukseen, jotta heitä olisi tulevaisuudessa opettajina, lääkäreinä, lakimiehinä, tuomareina jne. Mutta tietyille johtajille kouluttamattoman massan ohjaaminen mielensä mukaan on varmasti helpompaa.

Sopimusten motto oli ”two colours, one people”, mutta äänestykset ovat tainneet saada aikaan entistä suuremman kahtiajakautumisen 😞.

Referendumin jälkimainingeissa

Äänestyksen tulos oli siis 53% NON ja 47% OUI. Kymmenen tuhannen äänen erolla ei puoli voitti ja kyllä puoli sai noin 11000 uutta ääntä kahden vuoden takaiseen. Meidän mielestä tulos oli aika hilkulla, mutta lojalistien mielestä tulos oli selvä ei. Koitan pysyä aika puolueettomana kaikissa keskusteluissa, koska vähän vaikea on vajaan vuoden kokemuksella mitään kantaa ottakaan. Ollaan kuunneltu sujuvasti ihan ventovieraitakin caldocheja (jotka muuten usein kertovat monennenko polven caldocheja ovat) kun he avautuvat tilanteesta. Oui, oui Madam/Monsieur, tu as raison. Ainoa kantani on, että ymmärrän molempia tahoja, mutta jos tulos olisi ollut kyllä, eivät kanakit olisi saaneet hommaa toimimaan kolmen vuoden siirtymäajan aikana ELLEI ajatuksena ollut tosiaan siirtyä Kiinan alle.

Varsinkin nyt, kun äänestyksen jälkeen uskalletaan jo kirjoittaa, että tiesulut, lakkoilut ja epävarma poliittinen tilanne karkoittivat Valen ostajaehdokkaan eikä kukaan ole halukas enää investoimaan Uuteen-Kaledoniaan näistä syistä, soisin, että jotkut tahot hiukat katsoisivat peiliin (UC ja FLNKS)…… Jos kyseessä on 5000 ihmisen palkat ja paikan terveydenhuoltojärjestelmän jatko, tulee kiusanteosta aika kallis paukku. Vielä 2013 tämä oli lehtien mukaan useiden kaivosfirmojen kiinnostuksen kohde ja nyt sellainen ”en koske pitkällä tikullakaan”-paikka.

Ja jos päätetään, että jatketaan Nouméan sopimuksen mukaan eli seuraava referendum on 2022, ollaan täällä kaksi vuotta täydellisessä seisahtuneisuuden tilassa. Kukaan ei rakenna tai investoi saati voi miettiä muutenkaan tulevaisuutta kovin pitkälle vaan roikutaan löysässä hirressä. Se on sääli. Muitakin vaihtoehtoja on, mutta epäilen, että kanakit eivät niihin suostu.

Siirtyykö Uusi-Kaledonia Ranskalta Kiinalle?

04/10/2020 by toispualpalloo 1 Comment

Referendum 2020

Tänään 4.10. Uusi-Kaledonia, tämä koronaton kupla Tyynellämerellä, äänestää toisen kerran itsenäistymisestään. Ensimmäinen äänestys vuonna 2018 päättyi yllättävän niukkaan ei-äänten voittoon, lojalistien suureksi järkytykseksi.

Itsenäistymistä on odotettu kauan, 80-luvun lopulta saakka, jolloin tämä saariryhmä oli verisen sisällissodan partaalla. 1984-1988 täällä murhattiin puolin ja toisin ihmisiä, ja kaikki kulminoitui Ouvean panttivankidraamaan 22.4.-5.5.1988, jolloin surmansa sai lähes 30 ihmistä. Tämä oli kulminaatiopiste, jonka jälkeen eri tahot ymmärsivät, että on pakko neuvotella tai ollaan sisällissodassa. Kanakien kulttuurin ja kansallistunteen ”isä” Jean-Marie Tjibaou allekirjoitti 1988 Matignonin sopimuksen, joka oli ensimmäinen askel kohti itsenäistymistä. Valitettavasti osa omista katsoi sopimuksen allekirjoittamisen petturuudeksi ja Tjibaou salamurhattiin 1989.

Vaalityö käy kiivaana kyllä-ei-puolien kesken, ulkopuolisen silmin varsin sekavassa poliittisessa kulttuurissa. Ainoa taho, joka näyttäytyy johdonmukaisena ja aktiivisena ovat kanakit. Kanakeja on niukka enemmistö, noin 40 % ja eurooppalaisia on arviolta 27 %. Nuoret kanakit ovat avainasemassa ratkaisemassa tämän äänestyksen ja viime äänestyksen jälkeen nuoria kanakeja on tullut äänestysikään aika iso määrä. Myös wallis-futunalaisilla (yli 8%) saattaa olla ratkaiseva asema.

Kaikki kanakit eivät halua itsenäistyä ja luopua Ranskan passista sekä sen tuomista etuuksista. Tällä hetkellä tällaisen mielipiteen ilmaiseminen ei ole helppoa, jos edes mahdollista, joten jännitys säilyy äänten laskemiseen saakka. Varmaa lienee vain, että pohjoisen provinssi äänestää selvällä äänienemmistöllä kyllä.

Nappasin uutissivulta kuvia tämän aamun äänestysjonoista eri puolilta saarta. Poindimiessä tribujen naiset valmistivat ruokaa kaikille äänestäjille ja itärannikolla on luultavasti juhlan tuntua.

Mitä sitten jos tulos on kyllä?

Jos maa itsenäistyy, täältä lähtee jollain aikataululla sekä Ranskan taloudellinen tuki että Ranskan armeija. Ranskan taloudellinen tuki kattaa muun muassa 9000 virkamiehen palkat ja näistä suurin osa on paikallisia ihmisiä. Ranska tukee myös infrarakentamista ja muita investointeja. Jos tulos on kyllä, alkaa kolmen vuoden siirtymäaika ja keväällä 2023 valtio nimeltä Kanaky-Uusi Kaledonia olisi virallisesti itsenäinen.

Jos tulos on kyllä, Ranskan asema Tyynellämerellä heikkenee. Pinnalla onkin kysymys, kauanko itsenäistymisestä kuluu, ennen kuin tämä on Kiinan ”siirtomaa”. Uudella-Kaledonialla on erinomainen sijainti Tyynellämerellä, kalastusalueet, valmis infrastruktuuri, sotilastukikohdat, monta lentokenttää ja arviolta 25% maailman nikkelistä. Tällä sähköautojen aikakaudella nikkelin kysyntä ei ole ainakaan laskemassa. Brasilialainen Vale on ilmoittanut poistuvansa saarelta ja kenties sulkevansa Goron kymmenen vuotta vanhan nikkelitehtaan. Tämä aiheuttaisi valtavan loven kansantaloudelle, mutta erityisesti tämä saattaa avata kiinalaisille mahdollisuuden päästä kiinni nikkelivarantoihin.

Kiinan toimet Tyynellämerellä huolestuttavat monia maita, ja niiden olisi ehkä syytä huolestuttaa myös täällä. Philippe Gomès, Calédonie Ensemble puolueen johtaja, mainitsi Kiinan viime viikonlopun vaalitilaisuudessa. Hänen mukaansa kaikki Tyynenmeren tähän mennessä itsenäistyneet valtiot ovat jo taloudellisesti ja poliittisesti Pekingin alla, joten itsenäistyminen Ranskasta olisi selvä uhka Uuden-Kaledonian tulevaisuudelle. Kaikille tämä ajatus ei välttämättä ole uhka, halu itsenäistyä kenties hinnalla millä hyvänsä on niin vahva.

Jos tulos onkin ei.

Jos tulos on nyt ei, niin alkaa valmistautuminen kolmanteen eli viimeiseen äänestykseen, joka on 2022. Joidenkin itsenäistymistä kannattavien mielestä olisi järkevintä äänestää vasta silloin kyllä, jotta tämä kaksi vuotta voitaisiin käyttää sen suunnittelemiseen, miten irtautuminen tehdään. Aktivistit ovat tietysti sitä mieltä, että tässä on ollut jo kaksi vuotta aikaa sitä miettiä eikä jatkoajalle ole tarvetta.

Lojalistit ovat sitä mieltä, että kolmatta äänestystä ei tarvittaisi, huolimatta siitä, että siitä on Nouméan sopimuksessa sovittu. Mutta he ovat myös sitä mieltä, että heti tämän äänestyksen jälkeen on aloitettava kaikkien tahojen väliset neuvottelut ja pyrittävä luomaan joku konsensus, joka tyydyttäisi kaikkia. Tämä sisältäisi paikallisen kulttuurin nostamisen parempaan asemaan, yhteisen lipun, päättävän virkamieskunnan miehittämisen paikallisilla ihmisillä (nyt virastojen pääjehut ovat ranskalaisia) ja oman hallinnon kehittämistä. Lisäksi olisi tarkoitus avata mahdollisuus omaan kansallisuuteen ja pyrkiä taloudelliseen riippumattomuuteen Ranskasta.

Jännittäviä aikoja edessä.

Tuli äänestyksestä millainen tulos tahansa, odotettavissa on enemmän tunteita kuin vuonna 2018, eikä silloinkaan selvitty ilman väkivaltaa. Nuoret kanakit ovat turhautuneita. Heillä on vaikeuksia pysyä ranskalaisen koulutusjärjestelmän kyydissä, joten monet lopettavat koulun, varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. He jäävät kyliinsä tai kulkeutuvat Nouméan slummeihin.

Alkoholin ja huumeiden käyttö on yleistä, samoin rikollisuus. Yli 90% vankilassa olevista on kanakeja ja suurin osa alle 25 vuotiaita. Töitä olisi, mutta koulutetuille ihmisille ja yritysten on vaikea löytää osaavaa työvoimaa. Kanakeja ei ole tuomareina, lakimiehinä, lääkäreinä tai yliopiston opettajina. Omaisuus on keskittynyt caldocheille (valkoiset paikalliset) ja ranskalaisille.

Tällä viikolla itsenäistymispuolueet FLNKS ja UC tekivät aloitteen, että ulkomaalaiset (incl. ranskalaiset) saisivat ostaa vain uusia asuntoja. Vanhoja asuntoja saisi myydä vain kanakeille tai caldocheille. Tässä vedottiin Uuden-Seelannin ja Australian vastaaviin lakeihin, mutta kiinteistövälittäjien liitto ehti jo kumoamaan nämä viittaukset virheellisenä. Kiinteistövälittäjien liitto myös mainitsi, ettei tämä ole todellakaan mikään ulkomaisten investorien suosikkikohde, toisin kuin nuo kaksi muuta Tyynenmeren naapurimaata, joten ei täällä ole mitään ulkomaisten ostajien ryntäystä. Jos tuo lakiehdotus menisi läpi, nämä kiinteistömarkkinat romahtaisivat kerralla. Taustalla tässäkin se ajatus, että kanakeilla olisi mahdollisuus ostaa asuntoja näiltä ns. paremmilta alueilta ja lähempää keskustaa.

Pinnan alla kytee ja se purkautuu jossain muodossa tänään illalla ja seuraavina viikkoina. Sopimusten luoma 30 vuoden rauhan aika on katkolla. Löysin oikein hyvän analyysin vuodelta 2019 jos joku on kiinnostunut lukemaan tästä lisää: https://www.lowyinstitute.org/publications/new-caledonia-s-independence-referendum-local-and-regional-implications.

Kaikesta huolimatta ajattelin uskaltautua nyt uimaan. Ja uskaltautua-sana tässä ihan vain haiden vuoksi, ei tämän äänestyspäivän takia 😄.

New Caledonian Day

24/09/2020 by toispualpalloo

Tänään 24.9. täällä vietetään Uuden-Kaledonian päivää tai kansalaisuuden päivää. Sillä juhlistetaan samaista päivää vuonna 1853, kun tämä saariryhmä siirtyi virallisesti Ranskan hallinnoimaksi Napoleon III käskystä. Sitä ennen nämä saaret kuuluivat briteille, olihan tämän löytänyt brittien ylpeys eli tutkimusmatkailija James Cook vuonna 1774. Herra Cook purjehti täällä päin kolmasti ja hän mm. kartoitti Uuden-Seelannin ja Australian rannikkoa, löysi Havajin, Cookin saaret, Uudet-Hebridit ja monta muuta paikkaa. Uusi-Kaledonia muistutti hänestä Skotlantia, joten siksi nimeksi tuli Caledonia. Caledonia on latinaa ja se on roomalaisten antama nimi valtakuntansa ulkorajan eli Hadrianuksen muurin toisella puolella olevalle alueelle eli sitkeälle Skotlannille.

Cookin jälkeen täällä kävivät monet muutkin, lähinnä valaiden metsästäjiä ja muita kalastajia. Kun santelipuusta alkoi tulla haluttua kauppatavaraa, alkoi tänne tulla kauppiaita enemmänkin ja heitä asettui maahan myös pysyvästi. Niin kauan kun kauppaa käytiin rehdisti, olivat kaikki tervetulleita, mutta santelipuuvarantojen ehdyttyä täältä alettiin viedä kauppatavaraksi ihmisiä. Lähinnä Fijin ja Queenslandin sokeriplantaaseille. Tätä ei hyvällä katsottu ja ulkopuolisten ja paikallisten välille tuli pientä skismaa.

Lähetyssaarnaajien aika

1800-luvulla tänne tuli myös brittiläisiä lähetyssaarnaajia, jotka ensi töikseen tai ainakin kolmantena päivänä, kehittelivät säädyttömille ja puolialastomille paikallisille naisille uuden vaatekappaleen eli robe missionin. Se on edelleen kanakien parissa hyvin suosittu vaatekappale ja niitä näkyy paljon, myydään paljon ja se on suorastaan kansallispuku. Nuoriso sitä ei juurikaan käytä. Itse sain sellaisen toukokuussa lahjaksi ja olin lahjastani hyvin iloinen. En tosin ole varma voiko valkoinen nainen käyttää sitä julkisesti vai onko se loukkaavaa, joten mekko on pysynyt kaapissa. Lähetyssaarnaajilla oli nakujen naisten lisäksi muutenkin hiukan haastavaa täällä, osa syötiin ja nunnia piti lähettää välillä Australiaan saamaan hermolepoa.

Ja täällä tosiaan kypsähdettiin törkeisiin kauppiaisiin, jotka viekkaudella ja vääryydellä houkuttelivat kanakeja laivoihinsa ja veivät heidät sitten orjiksi. Eurooppalaiset toivat tänne myös tautinsa tullessaan ja vastustuskyvyttömät paikalliset kuolivat niihin sankoin joukoin. Näistä syistä johtuen valkoista miestä katsottiin karsaasti eikä täällä ollut mukavaa vastaanottoa. Esimerkiksi 1849 amerikkalainen alus Cutter koki täällä karmean kohtalon. Koko miehistö tapettiin ja syötiin Pouman klaanin toimesta. Enää tätä kannibalismia ei onneksi ole, mutta isäni varoitti silti meitä ennen bougna-kokkaamisvierailua, että kannattaa katsoa minkä kokoista pataa kaivetaan esiin 😂😂.

Jännittävää historiaa riittää

Historiasta täytyy kirjoittaa muutama erillinen blogipostaus, sen verran täällä on mielenkiintoista tapahtumaa ollut. Ranska käytti tätä saarta alkuun lähinnä vankilana, joka tänne perustettiin 1860 tuohon Nouvillen saarelle. Se on toisaalta viehättävä ja toisaalta vähemmän viehättävä saari aivan Nouméan keskustan kupeessa, josta on pitänyt tulla uusi, hieno asuinalue. Samaisella saarella on kanakien oikeuslaitos eli senat coutume, yliopistokampus, iso sairaala, mielisairaala, vankila ja suurin lukio (mielenkiintoinen sekoitus 😄) ja jo rakennettuna muutama upealla merinäköalalla varustettu asuinkompleksi. Ongelmana on vain pari kolme jatkuvasti laajenevaa squatia (slummia), joka estää laajemmat rakennusprojektit. Varsinkin nyt ennen äänestystä kaikki kiinteistöprojektit ovat holdissa, mutta Nouvillessa kaikki on seis myös näiden slummien vuoksi.

Tälle laiturille ranskalaiset vangit saapuivat 1864-1931

Tähän väliin täytyy mainita, että täällä ei kenenkään tarvitsisi asua slummissa, vaan tarjolla on asuntoja. Mutta koska niissä ei ole juurikaan omaa maaplänttiä tarjolla, mikä on kanakeille ja kanakien kulttuurissa erittäin tärkeä asia, on tässä Nouméassa ja lähialueilla myös muutama squat. Osaan on vedetty sähköt ja vesi, osaan ei ja homma perustuu siihen, että jos onnistut asumaan jossain 10 vuotta ilman, että sinua mihinkään siitä karkoitetaan, niin se maapala on sinun. Olen kuullut, että näissä rakennuksissa on sisällä ihan miellyttävät asuintilat ja jopa uudet keittiöt, mutta on ne silti ulkoapäin katsottuna karmeita. En soisi kenenkään joutuvan asumaan sellaisissa aaltopeltihökkeleissä.

Citizenship Day

Mutta tämä aihe oli siis Fete Citoyenne, Citizenship Day tai New Caledonian Day, jota on juhlittu vuodesta 2000 alkaen. Ranska myönsi vuonna 1953 kaikille täällä asuville Ranskan kansalaisuuden eli heillä on käytännössä triplakansallisuus: he ovat neocaledonienneja, ranskalaisia ja eurooppalaisia. Tämä juhlapäivä on viime vuosina ollut erityisesti itsenäisyyttä kannattavien eli kanakien juhla, mikä on minusta ehkä hiukan ristiriidassa juhlapäivän perustan kanssa eli juhlitaan Ranskan hallinnon alle joutumista. Kanakit varmaankin juhlivat tänään sitä, että heidät on eri sopimuksissa todettu alkuperäiskansaksi. Odotettavissa on erittäin voimakasta vaalityötä myös tänään, kun näin lähellä itsenäistymisäänestystä ollaan.

Itsenäistymisäänestysten ajat on päätetty Nouméan sopimuksessa, joka allekirjoitettiin 1998. Tätä sopimusta edelsi Matignonin sopimus vuonna 1988. Tämä sopimus päätti verisen 80-luvun ja esti tätä maata sortumasta pahempaan sisällissotaan. Matignonin jälkeen parin kuukauden päästä eli elokuussa 1988 allekirjoitettiin vielä Oudinotin sopimus, jonka tavoitteena oli uudelleenorganisoida kaledonialainen poliittinen järjestelmä. Kanakien legenda Jean-Marie Tjibaou oli neuvottelemassa ja allekirjoittamassa näitä sopimuksia. Herra Tjibaousta voi lukea lisää mun seuraavasta postauksesta.

Me lähdemme tästä minilomalle pohjoiseen provinssiin ja itärannikolle eli 100% kanakien hoodeille. Ja herra Tjibaoun kotiseuduille. Ans kattoo, millaiset hurlumheijuhlat ja agitoinnit siellä on menossa. Toivon, että saamme kuitenkin olla rauhassa ja ettei tule mitään kärhämää missään. Juuri nyt ei ehkä olisi ihan paras aika lähteä mihinkään Nouméasta, mutta miehellä alkaa olla loman tarvetta ja lähihoodit on jo nähty.

Alan olla muuten sitä mieltä, että nyt saattaa tulla äänestyksestä OUI-tulos. On niin näkyvää ja aktiivista liikehdintää. Toki lojalistitkin ovat aktivoituneet, kuten jossain aiemmassa postauksessani mainitsin, mutta en tiedä riittääkö se. Edelleenkään en ole nähnyt vielä mitään selostusta siitä, mitä sitten tehdään, jos tulos on todellakin KYLLÄ.

Jättiläisellä tuli mitta täyteen!

13/09/2020 by toispualpalloo 1 Comment

Brasilialainen jätti eli miehen työnantaja tipautti viime viikolla kunnon pommin kaikelle kansalle. Tehdas saatetaan sulkea. Kaikki, jotka tietää jotain kaivosalan tehtaista, tietävät, että se päätös on massiivinen ja vaatii rahaa ajaa tehdas alas. Nyt kyseessä on vielä suhteellisen uusi eli kymmenen vuotta vanha tehdas, joten uutinen on siinäkin suhteessa todellinen pommi.

Taustalla on myyntiprosessi (siis tämän Uuden-Kaledonian tytäryhtiön), joka lähti käyntiin sen jälkeen kun mies oli allekirjoittanut sopimuksen. Meitä infottiin tästä hyvissä ajoin ja mies olis varmaan voinut sopimuksestaan tämän vuoksi irtautuakin. Päätimme kuitenkin lähteä, koska ajatuksena oli, että myyntiprosessi sujuu kuten yleensäkin näissä tapauksissa – eli hyvin – ja työvaatteissa vaihtuu vain nimi. Potentiaalisia ostajia oli useampia, yhden kanssa aloitettiin keväällä tiiviimpi neuvottelu ja homman piti olla nyt paketissa. Mutta eipä ollutkaan, kun yksityisten yritysten kauppaan sotkettiin politiikka JA tämä itsenäistymisprosessi.

Australialainen ostaja vetäytyi kaupasta

Kuppi meni vihdoin nurin.

Ymmärrän ostajan investorien perääntymisen, koska kanakit järjestivät täällä parhaan esityksen siitä, kuinka vaikea täällä on yritystä pyörittää. Tiesulut, lautan blokkaaminen, työntekijöiden töihin pääsyn estäminen yms. toimet ovat ihan arkipäivää, mutta sen päälle kanakit sulkivat myös kaivoksen (omansa siis, kaikki kaivokset ja kuljetusfirmat ovat kanakien) eli raaka-aineen saanti loppui siihen. Sitten alettiin järjestää isoja mielenosoituksia tätä ostajaa vastaan ja lopputulos oli tämä. Ostaja vetäytyi ja firma ilmoitti, että tämä oli tässä! Jos ei mitään ihmettä tapahdu, niin vuoden alusta aletaan laittaa pillejä pussiin. Mitta tuli täyteen. Firma on vuosien aikana menettänyt aika paljon rahaa näiden lakkojen, mielenosoitusten ja tiesulkujen yms. vuoksi. Ja ilmeisesti he ovat myös maksaneet välillä, jotta tiesulut saataisiin nopeammin auki. Ilmoittivat vähän aikaa sitten, että se on loppu nyt, rahahana meni kiinni.

Taustalla on se, että kanakit haluaisivat myös tästä etelän tehtaasta ”oman”, ”jotta valtavat rikkaudet tulisivat kansalle eikä monikansalliselle jätille”. Tavallaan ymmärrän ajatuksen, mutta koska täällä ei ole osaamista eikä niitä valtavia rahamääriä, mitä tehtaan jokapäiväinen pyörittäminen vaatii (plus palkat), niin hankala on tähän ajatukseen yhtyä. JA tehdas pitäisi saada ilmaiseksi. Mielenosoituksia oli siis siksi, että firma ei suostunut tehdasta ilmaiseksi heitä edustavalle konsortiolle antamaan, vaan olisi myynyt sen yhtiölle, joka maksaisi siitä jotain. Onhan se aika omituista käytöstä tietysti. Nyt lehdissä on ollut jo rivien välistä luettavissa se syy, miksi tämä konsortio ei ole ollut varteenotettava vaihtoehto (ei rahaa), mutta koska nämä tällaiset ovat yritysten välisiä salaisuuksia, ei niistä ole voinut -eikä vieläkään voi- kovin avoimesti kertoa. Mutta myyjä on tarkistanut kaikkien ostajaehdokkaiden kyvyn hoitaa tehtaan pyörittämisen. Kanakien aktivistit juhlivat nyt suurta voittoa tästä casesta, mutta jos huonosti käy, niin tulevina vuosina on juhlat vähissä.

le scénario catastrophe — Voitto on heidän! Otsikko kertoo valitettavasti totuuden.

Katastrofi taloudelle

Jos tehdasalue ajetaan alas, tänne jää valtava ”luuranko”, joka vaatii jatkuvia ympäristötoimia ja jota ei esimerkiksi puolen vuoden jälkeen enää käynnistetä uudelleen. Uudelleenkäynnistys vaikka kuukaudenkin jälkeen vaatii aikamoisen määrän massia ja siinä vaiheessa kaikki expat-työntekijät ovat jo kaikonneet eli osaajia ei löydy. Yrityksella on omalla palkkalistalla 1300 työntekijää ja palkkoja maksetaan yli 67 miljoonaa euroa. Joka siis näkyy suoraan ostovoimassa (tähän pitää huomauttaa, että jo se, että täältä on lähtenyt rakennusajan porukkaa, projektiporukkaa yms. pois viime vuosien aikana on vaikuttanut esim. keskustan liiketilojen tyhjenemiseen). Alihankkijat työllistävät saman 1300 ihmistä. Sen lisäksi arvioidaan, että kokonaistyöllisyysvaikutus on noin 5000 ihmistä. Firma maksaa kokonaisuudessaan suoria ja välillisiä palkkoja noin 419 miljoonaa euroa vuosittain, saman verran kuin koko tämän Province Sudin budjetti on. Ottaen huomioon tämän ”maan” koon, niin puhutaan järisyttävästä merkityksestä taloudelle.

Vielä kun otetaan huomioon noiden 5000 ihmisen perheet, niin ihmismäärä, johon tämä vaikuttaa on valtava tässä noin 270.000 asukkaan paikassa. Ja jos tehdas suljetaan, paikallinen sote-järjestelmä CAFAT, jonka ansiosta täällä on aivan huippu ilmainen terveydenhuolto (täällä on yksityisiä lääkäriasemia pilvin pimein, sinne vaan ja kaikki kustannukset maksetaan jälkikäteen), tulee olemaan vaikeuksissa. Firma on maksanut 22,6 miljoonaa euroa vuosittain CAFATiin.

Tässä tulee mieleen kaikki ne mainoslauseet Suomesta, joita hioimme silloin kun tein vielä kv-investointien houkuttelua ja relocation-palveluita ja jotka Suomen osalta pitävät niin paikkansa (Meillä on vakaa toimintaympäristö ja vakiintunut poliittinen kulttuuri. Meille on turvallista investoida. Löydät osaavaa työvoimaa). Täällä ei oikein mikään niistä pidä paikkansa ja paikallisen investointien promo-officen täytynee tehdä aika lujaa töitä, että tämän prosessin jälkeen tänne joku tulee 😄.

Loppuuko leikki lyhyeen?

Täällä me nyt sitten varaudutaan pahimpaan ja katsellaan, mikä muu maa houkuttelisi yhtä paljon kuin tämä. Suomeen ei haluta vielä palata, koska juuri vasta lähdettiin. Tämän paikan jälkeen on vaan hiukan vaikea keksiä, mikä voisi olla parempi…..miehelle löytyisi varmasti töitä myös näistä muista alan firmoista täällä, mutta eri asia on, onko hän kiinnostunut niistä.

PS. Viikonloppuna ilmoittautui uusi ostajaehdokas ja itse olen sitä mieltä, ettei tätä tehtaan sulkemista anneta tapahtua, koska sillä olisi niin järisyttävät vaikutukset. Mutta ans kattoo ny. Odotellaan ensin, miten käy äänestyksessä (ystävät saivat viinikauppialtaan ohjeet pysyä äänestyspäivänä visusti sisällä, koska ovat ”niin valkoisia” ja minä olen jo täyttänyt ruokakaappia siltä varalta, että sisällä pitää pysyä vähän kauemmin) ja katsotaan sitten, miten käy tehtaan. Elämme jännittäviä aikoja ilman koronaakin. Mielenkiintoinen tämä vuosi 2020.

Mitä ottaisit mukaan (autiolle) saarelle!

02/09/2020 by toispualpalloo

Toi otsikon kysymys oli jossain vaiheessa monen henkilöhaastattelun vakkarikysymys sekä Suomessa että ulkomailla ja itsekin mietin monesti, että mitä sitä sitten ottaisin mukaan. Tai siis lähinnä montako kirjaa sinne saisi ottaa mukaan. Kerran joku britti vastasi, että hän ottaisi Encyclopedia Britannican (niinkuin tästä ehkä arvaa, nämä kysymykset ja vastaukset oli ennen digiaikaa) ja lukitsin tämän vastauksen. Se oli siinä, sen ottaisin mukaan, niin riittäisi luettava. Tietysti kymmenen vuotta sitten, kun ostin ekan Kindleni, niin vastaus muuttui saman tien Kindleksi (ja aurinkopaneelilaturiksi).

Pikakelaus tähän päivään noista ajoista ja nyt olen jumissa saarella koronan takia. Onneksi en ihan autiolla, mutta aika harvaan asutulla kuitenkin. Kindle on tietysti mukana. Mutta jumissa ollaan. Tiistaina täällä tehtiin päätös, että kaikki kansainväliset lennot on peruttu 27.3.2021 saakka. Tulee vain muutamia viikottaisia huoltolentoja Ranskasta ja hätätapauksessa lentoja Sydneystä/Sydneyyn. SIIS MAALISKUUN LOPPUUN SAAKKA 😱😱😱. Aika shokki, että kielto jatkuu niin pitkälle. No ei tarvitse miettiä enää päästäänkö jouluksi käymään Suomessa tai pääseekö ystävät tänne tämän vuoden puolella. Ei pääse. Kukaan ei pääse mihinkään suuntaan ilman todella hyviä perusteluita ja täällä tietysti säilyy tuo parin viikon karanteenipakko tuonne maaliskuun loppuun saakka.

Eikä se hemmetin postikaan siis kulje ennen ensi vuoden huhtikuuta, mitään ei voi meille postittaa eikä mitään voi tilata, koska ei taida DHL:kään toimittaa tällä hetkellä tänne saakka eikä meidän paketit mahdu noille Ranskan lennoille ikinä. Tässä taas huomaa, miksi ei kannata niin kauheasti suunnitella etukäteen kaikkea mahdollista. Oli paljonkin seikkoja, joiden vuoksi oli ”helppo” muuttaa näin kauas, mutta mikään niistä ei enää pelitä. Ei vieraita, ei postia, ei ”lähimatkoja” Australiaan eikä Uuteen-Seelantiin. Ei salmiakki- tai xylitolpurkkalähetyksiä. Mies puolittaa jo omia purukumejaan, kun varastot oli laskettu puolen vuoden mukaan ja hyvällä lykyllä pärjätään vuoden loppuun. Menee tähän ”kun olis tiennyt, niin olis pakattu useampi laatikollinen konttiin”-sarjaan. Tähän puutteeseen ei tietysti kuole, mutta tiukkaa tulee tekemään, terveisin nim. ”lähes koko ikänsä purkkaa päivittäin syönyt” 🙋🏻‍♀️. Mietin tässä myös, että osaiskos salmiakkia valmistaa itse. Muistaakseni olin kemian tunnilla ainoa, joka sitä onnistui tekemään. Eikä ihme, terveisin nim. ”myös salmiakkia lähes koko ikänsä (lähes) päivittäin syönyt” 🙋🏻‍♀️ eli motivaatio oli kohdillaan.

Kirsikkana kakussa on kuukauden päästä oleva itsenäistymisäänestys. Etukäteen olimme ajatelleet, että jos tulos on kyllä, niin täältä saattaa joutua tekemään pika-exitin, mutta nyt ei tehdä mitään exitejä vaikka tilanne äityisi millaiseksi kähinäksi. Jos tulos on ei, niin viime kertaiseen äänestykseen verrattuna ilmapiiri on paljon kireämpi eli sitten ainakin tulee jotain kärhämää. Sitä varten tänne on lennätetty lisää santarmeja ja armeija lienee valmiustilassa. Isoin kiho eli pahisten tribun (St.Louis, tämä tribu saarrettiin viime äänestyksen jälkeen panssariajoneuvoilla) grand chef, joka on samalla Union Caledoniennen puheenjohtaja ja kongressin edustaja muistutti eilen lehdessä, että ei väkivaltaa vaan vuoropuhelua. Se oli Jean-Marie Tjibaoun perusajatus. Kirjoitan herra Tjibaousta oman postauksen ja vähän tästä itsenäistymishistoriasta samalla. Sen verran kuhinaa ilmeisesti on, että asiasta pitää muistuttaa.

Ja jos tuo on kirsikka kakun päällä, niin ylimääräisen kermavaahtopursotuksen tähän tilanteeseen tuo vielä etelän nikkelitehtaan myyntiprosessi. Paikalliset haluaisivat sen itselleen, jotta kaikki rikkaudet hyödyttäisivät enemmän täkäläisiä, mutta eivät ole valmiita maksamaan siitä mitään. Eivätkä kyllä ihan oikeasti kykene sitä pyörittämään, mutta se ei tunnut olevan niin tärkeä seikka. Firma neuvottelee australialaisen ostajan kanssa ja ilmeisesti nyt odotellaan vain Ranskan valtion kantaa (tai sitten äänestystulosta). Tähän liittyen perjantaisin on ollut aika isoja mielenosoituksia, joten täällä voi parikin kytevää pommia räjähtää kerralla. Tai siis parikin kermakakkua lentää päin näköä…..

No mutta, täällä ollaan jumissa Robinson Crusoena 2020, sähköt ja netti on, ruokaa on ja kelit on mukavat. Ja se Kindle on 😄. Yritetään pysyä positiivisina, kunhan kukaan ei pölli mun Kindleäni. Ei mitään hätää siis, mutta ajatuksen tasolla tällainen jumissa oleminen hiukan ahdistaa. Olen kehittänyt tässä jo erilaisia skenaarioita, miten täältä ihmiset siirretään turvaan, jos tarve on ja nythän on paljon risteilyaluksia tyhjän panttina eri puolilla maailmaa….. minähän tietysti vaadin Turussa valmistetun aluksen, että suostun sellaiseen astumaan 😁😎.

Pahempiakin paikkoja jumittamiselle olisi.

Ja kun tästä globaalista pandemiasta joskus selvitään, niin haastatteluissa kysellään ehkä taas mitä ottaisit mukaan, jos jäisit pandemian vuoksi jumiin jonnekin?

PS edelliseen postaukseeni eli matkasuunnitelmiin liittyen ei kuulemma kannata mennä sinne Ouvéaan niin pian itsenäistymisäänestyksen jälkeen, koska siellä on kaikki kiihkeimmät itsenäistymisen kannattajat. 80-luvulla sisällissota kulminoitui Ouvéassa panttivankidraamaan (neljä santarmia tapettiin, 27 panttivankia otettiin, seuraukset oli aika rumat). Jatkan siis lomasuunnitelmien tekemistä ehkä äänestyksen jälkeen.