Kiehtovat kanakit osa I

Posted on by toispualpalloo

Tässä tämän päivän referendumin tuloksia odotellessa ajattelin vihdoin kirjoittaa hieman kanakien kulttuurista. Tai ei tässä paljoa odottelua ole, koska kanakit boikotoivat vaaleja ja tulos on selvästi NON. Mutta todella pienemmällä äänestysprosentilla kuin aikaisemmin, koska kukaan kanak ei uskalla vaaliuurnille. Ei siis tule kanakien NON ääniä, vain lojalistien.

Aihe on haastava, kanakien kulttuuri on hyvin moninainen ja jokaisella tribulla ja klaanilla on vielä omia erityisiä tapojaan ja traditioiden ominaispiirteitä. Ostin heti alkuvaiheessa ison kirjan kanakien kulttuurista (josta kirjakauppias sanoi, että voit sinä yrittää ymmärtää, mutta vaikeaa se on), mutta nyt vasta kielitaito on siinä pisteessä, että voin kirjaa lukea. Mutta eihän kirjakauppias tarkoittanut kielitaitoani, vaan tätä kulttuurin monimutkaisuutta. Ei tätä voi varmaan syvällisesti ymmärtää ilman seremonioihin osallistumista ja esi-isiltä periytyvää verenperintöä.

Kuten aiemmin olen jo kirjoittanut, minulla on ollut tunne, ettei ole olemassa kanakien kansaa. Kanaky-käsite luotiin itsenäistymisaatteen myötä, jotta saatiin luotua pohjaa yhtenäisyydelle ja kansallistunteelle. Kanak-nimitystä on tosin käytetty jossain vaiheessa täällä kuvaamaan tummaihoisia ihmisiä ja nimityksellä on ollut vähän samanlainen halveksuva kaiku, kuin n-sanalla. Enää sana ei ole haukkumanimi. Hajanaisia heimoja, klaaneja ja perheitä olis vaikeampaa esittää yhtenä ryhmänä ja edesauttaa itsenäistymispyrkimuksiä, jollei olisi luotu tällaista yhtenäistä ”kansaa”.

Mutta voi olla, että jokainen tuntee olevansa kanaky jossain ylätasolla ja mielikuvani (ja muiden valkoisten käsitykset) ovat täysin vääriä. En tunne yhtään kanakia, jolta voisin asiaa kysyä ja suurena ongelmana on myös se, että en ymmärrä kanakyranskasta oikeastaan yhtään mitään. Tässä juuri tuskastelin puhelinfirman asentajan kanssa jutellessani, kun en saanut mitään selvää. Herra sitten totesi, että rouva, te ette taida puhua juurikaan ranskaa. Milläs siihen sitten vastaat, että puhun, mutta en samaa ranskaa kuin te.

Mieheni tietysti tuntee useita, koska hänen alaisistaan suuri osa on kanakeja. He ovat kertoneet hänelle kiinnostavia asioita omista tavoistaan ja lähes jokainen on sanonut, että jos menette sinne ja sinne, soittakaa äidilleni/tädilleni/enolleni ja he kyllä majoittavat teidät ja näyttävät paikkoja. Todella ystävällistä. Mutta en usko, että menemme yöpymään yhteenkään tribuun, koska en pidä sitä turvallisena. Mitäs jos juuri silloin siellä alkaa joku rähinä tai joku päättäisi humalassa, ettemme olekaan tervetulleita. Ehkä suomalaisena olemme aina hiukan paremmassa huudossa eli enemmän turvassa, kuin ranskalaiset. Olemme tosi eksoottisia otuksia täällä. Tiedän, että täällä on iso porukka, jotka tietävät ”ne suomalaiset” emmekä me tunne suurinta osaa siitä porukasta. Mutta silti, en ota riskiä. Kaala-Gomenissa Payaman tribussa oli kuukausi sitten iso joukkotappelu ja olen nähnyt Tik Tokissa niitä aivan sekopäisiä tuhoamisvideoita, joissa sytytetään toisen klaanin taloja palamaan ja tuhotaan tavaroita. En halua joutua keskelle sellaista. On muuten ihan järjetöntä, kun nämä tuuppaavat kaiken Tik Tokiin.

Melanesialaiset

Kanakit kuuluvat melanesialaisiin, eli kansoihin, jotka asuttavat Melanesian saariryhmää täällä. Melaneseja asuu Indonesiassa, Uudessa-Guineassa, Salomonin saarilla, Bismarckinsaarilla, Torresinsalmen saarille, Fidzissä, Vanuatussa ja tietysti täällä meillä Uudessa-Kaledoniassa. Melanesialaiset polveutuvat 40-60 000 vuotta sitten Aasiasta saapuneista ihmisistä. Vanuatuun he saapuivat vasta 4000 vuotta sitten ja joidenkin arvioiden mukaan 3200 vuotta sitten tänne. Tästä edettiin sitten Fidzille, jonne melanesialaiset saapuivat 2500 vuotta sitten. Silloin siellä olivat jo polynesialaiset, tämän Oseanian toinen kansanryhmä ja saarialue. Kolmas on Mikronesia.

Joidenkin mukaan melanesialaisten määrittely etnisesti yhtenäiseksi ryhmäksi on epätarkka ja nimitystä käytetään vain tämän alueen kuvaamiseen. Mutta vaikka ryhmä on kulttuurisesti (ja geneettisesti ja kielellisesti) erittäin monimuotoinen, heitä yhdistää silti edelleen tietyt piirteet uskonnossa, elinkeinoissa ja vaihtokaupan järjestelmissä. Toisin kuin polynesialaisissa, melanesialaisilla ei ole koskaan ollut kuninkaita tai kuningaskuntia vaan suurimpia ns. poliittisia yksikköjä olivat sukulinja tai klaanit. Ehkä onneksi, kun on hiukan seurannut Ranskalle kuuluvan Wallis & Futunan Game of Thronesia.

Fun fact: ennen kuin indoeurooppalaiset kielet löytöretkien mukana levisivät joka puolelle maailmaa, austronesialaiset kielet olivat maailman laajimmalle levinnyt kielikunta. Tällä alueella puhutaan noin 1200 eri kieltä, jotka kuuluvat papualaisiin ja austronesialaisiin kieliin.

Uskonnoltaan melanesialaiset olivat perinteisesti animisteja, mutta nykyisin useimmat heistä ovat kristittyjä. Animismi on usko siihen, että kaikilla olioilla on sielu. Tähän liittyvät vanhat rituaalit, joissa pyydetään lupaa käyttää eläimiä ravinnoksi, kasveja ruuaksi, puuta poltettavaksi. Samoja piirteitä siis kuin Suomessa on muinoin ollut sekä suomalaisilla että saamelaisilla. 1800-luvulta alkaen Melanesiassa syntyi useita millenaristisia lastikultteja, jotka ovat kyllä varsin mielenkiintoisia kultteja. Vanuatulla John Frum-kultti on edelleen voimissaan ja täällä Vanuatun kansallispäivänä olleessa tilaisuudessa oli myös John Frum-kultin edustajia. Jos nimesi on John Frum, niin kannattaa saapua helmikuun 15. päivä Vanuatun Tanna-saarelle ja aloittaa uusi työ kuninkaana.

Alkuperäiskansan varhaishistoria

Uudessa-Kaledoniassa puhutaan 28 eri melanesian kieltä. Tämän kokoiselle saarelle se on aika paljon. Olen aiemmin näistä kielistä kirjoittanut täällä, joten en siihen enää mene sen syvemmin. Kahdeksan yleisintä kieltä korreloivat kahdeksan kulttuurisesti jakautuneen alueen kanssa. Kieli ja ”sana” on kanakien kulttuurissa, kuten kaikissa suullisiin perinteisiin pohjautuvissa kulttuureissa, elintärkeä elämänlanka. Sana ja kieli välittävät klaanien historian, se yhdistää ihmiset, se ylläpitää traditiot. Jokaisella samaa kieltä puhuvalla ryhmällä on omat myytit, omat ”sanat” ja niihin liittyvät rituaalit. Tämä ryhmä voi olla pienempi tai isompi porukka, yksi tai useampi klaani, mutta jotka kaikki ovat sukua samalle ”ensimmäiselle esi-isälle” tai ovat lähtöisin samasta ”alkukodista”.

Koska tämä on suullisen eikä kirjallisen perinteen kulttuuria, on vaikea sanoa tarkkaan koska kanakit ovat tänne tulleet. Varhaisimmat löydöt ihmisen täällä olosta ovat vuodelta 1050 eaa. Lapita-keramiikan kaudelta. Saarta on asutettu useammassa vaiheessa, kun muuttajia on saapunut Vanuatulta ja joskus Salomonsaarilta saakka. Varhaisinta vaihetta kutsutaan austronesian ajaksi. Vuoden 1000 jaa. tänne alkoi kehittyä tämä melanesialainen yhteiskunta eli kanakien kulttuuri. Maanviljelys kehittyi ja saarelle muodostui useita pieniä tribuja. Tribujen välille syntyi sotia, rajoja valvottiin ja niille rakennettiin erilaisia muureja ja linnoituksia. ”Rajakahinoita” oli tribujen kesken, mutta rajoja piti suojella myös muualta tulevien vuoksi.

1400-1700 -lukujen välistä aikaa kutsutaan ”ensimmäisten kontaktien ajaksi”. Tänä ajanjaksona eri ”kanak countries” eli ehkä suomennettuna eri tribut kehittyivät ja eriytyivät. Kielet eivät sekoittuneet eikä tänne syntynyt yhtenäistä kanakien kieltä, koska eri tribut olivat välillä toistensa vihollisia ja välillä liittolaisia. Pienoiskoossa kuin Eurooppa varhaisina pienten ruhtinaskuntien aikana. Polynesialaiset maahanmuuttajat purjehtivat tänne ja asuttivat Loyalty saaria sekä Grande Terren itärannikkoa. Ensimmäiset länsimaiset löytöretkeilijät poikkesivat tämän jakson aikana ja heidän jäljiltään löytyvät ensimmäiset kirjalliset kuvaukset Uudesta-Kaledoniasta. Joka ei tietenkään ollut vielä Uusi-Kaledonia.

Varhaisimmissa kuvauksissa on kerrottu näin ”kanakit asuvat mieluiten isoissa majoissa, saman klaanin jäsenet aina yhdessä ja mökit on sijoitettu ”place coutumièren” eli rituaaliaukion ja seremoniallisen majan ympärille. Tie tälle pyhälle rakennukselle on reunustettu pylväsmännyillä (miehen symboli) sekä palmuilla (naisen symboli). Kilpailu klaanien, tribujen ja seremoniallisten alueiden välillä vie eniten aikaa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Ryhmät ovat usein sodissa eri syistä (liittojen purkaminen, maa-alan valtaaminen, kiellettyjen ”tabu” alueiden rikkominen). Esi-isiä kutsutaan avuksi ja sotaonnen lisääjiksi, aseita valmistetaan jatkuvasti. Taistelut ovat usein vain väijytyksiä ja nopeita kahakoita, mutta ne päättyvät rituaalisen kannibalismin harjoittamiseen”

Voisin kuvitella, että tänne saarelle silloin ensimmäisinä tulleet ihmiset tunnistaisivat edelleen tribuista nuo peruselementit eli palmu- ja pylväsmäntyrivit, jotka johtavat seremoniamajalle ja -aukiolle. Klaanit asuvat edelleen joissain paikoissa samassa rakennuksessa, mutta toki rakennukset eivät ole enää mitään ”alkuasukasmajoja”

Vaihdantatalous ja ”coutume”

Kanakien yhteiskunta perustuu vaihtoon; moninaiset vaihdon kautta syntyneet siteet määrittelevät olemassaolevat ihmisten väliset suhteet. Mielenkiintoisinta ja monimutkaisinta traditiota (minun mielestäni) edustavat lapsen syntymään ja avioliittoon liittyvät tavat. Avioliiton kautta tiivistetään klaanien ja tribujen välisiä suhteita, kuten on tehty jo aikojen alusta. Samoin adoptioiden kautta. Vaihdantaan liittyy myös se tapa, ettei kanakin luona tai tribussa voi vierailla ilman jotain annettavaa. Tuominen on yleensä värikäs kangas, joita myydään mm. Carrefourissa oikein paketoituna, kangaspakettiin kiinnitetty seteli ja esim tupakka-askit. Itse olen vieraillut vain kerran missään tällaisen lahjan kanssa (ilman tupakkaa tosin), kuulemma mikä tahansa kangas kävisi, vaikka kaunis huivi, jos tulisi ex tempore-vierailu. Tosin näillä helteillä on harvoin huivia mukana, ehkä jonkun kankaan voisi pitää autossa varalla.

Kanakien elämässä on kolme tärkeää rituaalia: syntymä, naimisiinmeno/häät sekä kuolema. Käytän tässä lähteenä aikaisemmin mainitsemaani Sébastien Lebèrguen Coutume Kanak-kirjaa, jossa kuvataan todella yksityiskohtaisesti kaikki rituaalit ja kuvituksena käytetään oikeita tilanteita. Hyvin mielenkiintoinen kirja ja erittäin monimutkaiset rituaalit. Kun lapsi syntyy, se on hänen siirtymänsä kanak-traditioiden piiriin, esi-isien henki palaa elämään lapsen kautta. Äiti siirtää lapselleen veljiensä ”veren” ja äidinpuoleisen sukulinjan. Enot ovat lapsen tukena koko elämänsä ajan ja enot ovat äidinpuolen suvun tärkeimpiä henkilöitä lapselle. Isä siirtää lapselle klaanin nimen ja yhteyden maahan, jotka usein ovat linkittyneinä toisiinsa, koska klaanin nimi tulee esi-isien maiden mukaan.

Vastasyntyneen pojan asema ja rooli klaanissa määräytyy isän kautta jos hän on esikoinen ja isoveljien kautta, mikäli hänellä sellaisia on. Usein rooli riippuu siis esikoisoikeudesta, mutta myös etunimestä, jonka klaanin vanhimmat ovat hänelle valinneet. Jos lapsi on tyttö, kaikki tietävät, että hänen roolinsa on jättää klaani ja vahvistaa liittoutumia muiden klaanien kanssa avioliiton kautta. Hän siis kuljettaa esi-isien veren ja elämänlinjan toiseen klaaniin, tytön asema määräytyy veljien mukaan.

Tärkeintä elämässä on ”coutume”, jonka ehkä suomentaisin tavat-sanaksi. Tavat määrittelevät asianmukaiset säännöt kaikelle kanssakäymiselle toisten ihmisten kanssa. ”Faire la coutume” eli tapojen noudattaminen on tärkeää, ettei tule loukanneeksi ketään. Loukkaantumisella on pitkät jäljet täällä. Tapojen noudattamista ovat tietyt eleet, lahjoitukset, kankien rahan käyttö, ”pyhän miehen” eli Parolen asema jne. Vanhimpia kunnioitetaan, samoin ylemmässä asemassa olevia, pään kumartaminen, hiljaisuus ja toisen kuunteleminen osoittaa kunnioitusta. Samoja tapoja siis kuin joka puolella maailmaa, mutta täällä ne ovat säilyneet erittäin vahvasti käytäntönä vaikka maailma ympärillä on muuttunut.

Syntymä ja adoptio

Lapset syntyvät nykyään tietysti sairaaloissa, pääasiassa Nouméassa. Äidit siirtyvät Nouméaan hyvissä ajoin ennen synnytystä, koska kauempaa pohjoisesta ja varsinkaan saarilta ei tänne kovin nopeasti pääse. Sekä isän että äidin perheet ovat tietysti toivottamassa lapsen tervetulleeksi, mutta erityisen tärkeä rooli on enoilla. He toteuttavat ”elämän antamisen seremonian”, usein heti sairaalassa tai kun äiti ja lapsi ovat palanneet kotiin. Kun lapsi on syntynyt, käynnistetään hänen klaanissaan syntymään liittyvät rituaalit, jokaisella klaanilla on hiukan eri tavat. Toinen seremonia on yleensä nimenantoseremonia. Enot ovat mukana kaikissa tulevissakin seremonioissa, mitä lapsen elämässä tulee eteen.

Jos lapsi syntyy avioliitossa, on hän automaattisesti isänsä klaanin ja tribun jäsen ja hän saa nimen ja “maan” tämän klaanin kautta. Hänen siteensä äidin klaaniin, eli “elämä ja veri”, tulevat enojen kautta. Jos lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella, isän klaani osoittaa pahoittelut erityisellä eleellä (kuvittelisin, että rahaa, taroja, jamssia, kankaita jne, kuten yleensäkin) ja lapsi pysyy äidin klaanin jäsenenä, kunnes vanhemmat menevät naimisiin. Mikäli he eivät ole menossa naimisiin, lapsi voidaan adoptoida äidin klaanissa, joko äidin vanhin veli tai hänen vanhempansa adoptoivat lapsen, jotta lapsi saa oikean ja pysyvän aseman klaanissa (koska ne tulevat isän kautta).

Lifoun saarella on edelleen käytäntönä, että esikoinen annetaan aina (yleensä) äidin vanhimmalle veljelle adoptoitavaksi. Tällainen perhe, joka on antanut lapsensa adoptoitavaksi, voi saada sitten nuoremman sisaruksen esikoisen, mikäli nuorempia sisaruksia löytyy. Vanhin lapsi ei koskaan anna esikoistaan adoptoitavaksi. Mutta jos vanhimman lapsen esikoinen on tyttö, “antaa” hän kuitenkin lapsensa pois naimisiinmenon yhteydessä. Nämä adoptiokäytännöt ovat täällä hyvin vaikea aihe ja voisin kuvitella, että ne aiheuttavat hankalia tilanteita. Samanlainen adoptiokäytäntö on kuulemma voimassa monessa muussakin tribussa, mutta tuosta kirjasta luin vain Lifoun esimerkin.

Esikoisen adoptio

Joskus adoptiossa nimi ja asema muuttuvat, jos adoptio on äidin puolen sukuun, kuten esimerkiksi em. tapauksissa vaikka enolle. Jos adoptio on isän puolen sukuun eli saman klaanin sisällä, ei tapahdu suuria muutoksia. Mutta on olemassa myös muiden kuin vauvojen adoptiota, jolloin adoptio saattaa olla kokonaan ulkopuoliseen klaaniin (liittoklaaniin) ja silloin nimi, asema, klaani ja tribu muuttuvat kokonaan. Tällainen « adoption coutumière » muuttaa lapsen koko suvun eli tulee myös uudet enot. Sanoisin, että hyvin, hyvin monimutkaista. Adoptioita saatetaan tehdä myös, jos jollain ei ole kuin tyttöjä, jotka tulevaisuudessa jättävät klaanin naimisiinmenon yhteydessä. Silloin voidaan adoptoida vaikka avioitumisen kautta liittolaiseksi tullesta klaanista lapsia, tämä voidaan toteuttaa hääseremonioiden yhteydessä. Minä mietin tosi paljon, että mikä on tällaisten lapsien asema uudessa klaanissa. Virallinen asema tulee tietysti adoptoitavan isän kautta, mutta se käytännön asema. Otetaanko nämä lapset tai teinit avosylin vastaan?

Näistä monista kiemuroista johtuen serkut katsotaan veljiksi (varmaan erityisesti enojen lapset) ja erilaisia velisuhteita syntyy tietysti myös. Yksinhuoltajaäitejä ei ole, koska tällaisten lapset adoptoidaan isälinjan varmistamiseksi. Sisar-suhteista ei löytynyt paljoa mainintaa, mutta jos kaikki sisaret avioituvat eri tribuihin, eivät he ehkä koskaan edes paljoa näe. En siis tiedä miten tärkeää ja pysyvää ovat siskosten väliset suhteet. Kauppatavaralta kuitenkin tytöt täällä edelleen kovasti tuntuvat.

Jotenkin tykkään, että on tehty oikein kaavioita näistä adoptiovaihtoehdoista. Ei tätä ilman ymmärtäisi, eikä oikein edes näiden kaavioiden kanssa.

Avioliitto ja häät

Ensin lyhyesti: häät ja naimisiinmeno ovat täällä todella tärkeitä seremonioita ja todella isoja juhlia. Niiden pohjustaminen alkaa varhain, niiden valmistelu kestää ja itse häät kestävät kauan. Ja olettaisin, että ne maksavat paljon. Olen nähnyt tässä Nouméassa monta hääkulkuetta eli letkan autoja, jotka kaikki soittavat torvea. Olen nähnyt myös parit hääjuhlat, mutta ne ovat täällä kaupungissa aivan jotain muuta, kuin perinteiset tribuhäät. Jos suomalaiset häät tuntuvat haastavalta prosessilta, niin täällä se on astetta haastavampaa, kun pitää miettiä miten niiden avulla vahvistetaan klaanien liittoja ja vältetään sodat.

Naimisiinmenossa solmitaan tärkeä yhteys kahden klaanin välille. On ollut tarkkaa jo varhaisessa vaiheessa, ettei vaimoja siirry vain samojen klaanien välillä, vaan on etsitty “uutta verta”, jotta kaikki pysyvät elinvoimaisina. Naimisiin ei aina mennä heti, kirjassa on esimerkkinä yhdet häät, joiden avioituva pari oli ollut yhdessä 20 vuotta ja lapsetkin olivat jo aikuisia. He joutuivat odottamaan pitkään, koska kyseessä oli sellaisen allianssin luominen, jota ei vielä ollut olemassa. Miehen vuoristoklaanin ja naisen meren äärellä olevan klaanin linkittäminen.

Kaikki alkaa, kun Parole (hänestä täytyy kirjoittaa kokonaan eri juttu) alkaa neuvotella naimisiin aikovien klaanien kesken. Parole on esi-isien hengen ruumiillinen ilmentymä maan päällä ja usein hän on tribun päällikkö. Parole käy neuvottelut hiukan ehkä rumasti sanottuna kauppatavarasta eli naisesta tämän tulevan klaanin kanssa. Sitten mietitään keitä kutsutaan, Parole hoitaa myös kutsujen viemisen. Yleensä kutsutaan tietysti tulevan vaimon puolelta veljien klaani. Sulhasen puolelta kutsutaan lähiklaani eli perhe, mutta myös tribun päällikkö ja muut hänen ”alaisensa klaanit”. Tämän lisäksi pitää kutsua päällikön liittolaisklaanit, muut liittolaiset, liitolaiset avioliiton kautta sekä muut kutsuttavat. Nämä kaikki sulhasen klaaniin liittyen, morsiamen puolelta tulee vain veljien klaanit.

Ennen häitä alkaa kuumeinen työ saada kerättyä kaikki lahjat eli jamssit, kanakien rahat, kankaat ja oikeat setelit, joita jokainen kutsuttu tuo tullessaan. Häät alkavat sillä, kun eri päivinä eri kutsutut klaanit saapuvat paikalle. Toiseen tribuun tulo vaatii tietyt rituaalit ja saapumisessa on tietty järjestys. Pelkästään kirjan esimerkkihäissä kestää viisi päivää, että vieraat ovat saapuneet tietyssä järjestyksessä. Oletan, että tämä on aina samanlainen rituaali. Viimeisenä päivänä ennen varsinasta vihkimistä tulevat sulhasen enot, yhdet tärkeimmistä henkilöistä. Heidän kunniakseen järjestetään juhlaillallinen, koska he ovat mukana pyytämässä morsiamen kättä morsiamen enoilta.

Lahjoja on autolasteittain. Isoja kasoja jamsseja (ignam, pyhä kasvi täällä), kankaita, kanakien rahoja, joita tässä kuvassa näkyy pinon päällä, robe missioita, rahaa jne.

Tällainen viiden päivän tai viikon vieraiden saapuminen vaatii aikamoista logistiikkaa JA ruokajärjestelyjä, ja niitä varten tuleekin paljon apuvoimia. Kuvailujen perusteella ruokaa valmistetaan mm. rosvopaistiuunin tyylisesti. Hääpäivänä miehen klaani lähtee hakemaan naista hänen klaanistaan. Tässä nyt ne enot ovat sitten merkittävässä asemassa eli he pyytävät pääsyä tribuun ja samoin he pyytävät naisen kättä sisarenpoikansa puolesta. Samaan tyyliin kuin ennen on Pohjolassakin käyty hakemassa morsiamia. Täällä nämä meillä muinaiset traditiot ovat edelleen voimassa.

Nainen haetaan seremoniassa omiensa joukosta hänen tulevan klaaninsa naisten toimesta. Hän vaihtaa uuden klaaninsa väriseen robe missioon eli mekkoon. Jos samalla adoptoidaan lapsia, heidätkin haetaan oman klaanin keskeltä ja heille annetaan uuden klaanin värit. Tämä sinetöi siirron ja avioliiton. Miehen klaani siirtää tämän jälkeen aikamoisen lahjavuoren kankaita, jamssia, kanakien rahaa, varsinaista rahaa ja esimerkiksi ison liemikilpikonnan (minun suosikkikilpikonnani täällä, en tykkää tästä lahjasta), joka symboloi meren rikkauksia, naisen klaanille. Tämä ulkopuolelle jäävät ne lahjat, jotka on tarkoitettu naimisiinmenneille tai adoptoiduille. Nainen saa avioituessaan uuden klaanin värien lisäksi pienen punotun laukun, joka sisältää ”olennaiset asiat avioliittoa varten”. Vaimon klaani pysyy hiljaisena ja tarkkailee tilannetta vaikka itkultakaan ei vältytä, koska vaimo jättää oman klaaninsa tässä rituaalissa pysyvästi eli tilanne on samalla haikeat jäähyväiset, vaikka häät ovat myös liittolaisuuden ja ilon juhlaa.

Morsian siirtyy miehen klaaniin ja vaihtaa miehen klaanin väreihin
Adoptoitavat lapset. Tässä esimerkkitapauksessa tosin naimisiin menevän pariskunnan lapsia, mutta adoptioita tehdään häiden yhteydessä muutenkin.
Jäähyväiset äidille

Tämän jälkeen miehen ja naisen klaanit siirtyvät miehen tribuun varsinaiseen hääjuhlaan. Tähän liittyy se autoletka, joita olen täälläkin nähnyt. Juhla-ateria tarjotaan juhlatilassa vain naisen klaanille, muut (myös miehen klaani) syövät ulkona. Sitten alkaa juhlat, tanssit, syömingit ja juomingit. Tansseihin kuuluvat myös rituaalitanssit, mm. pilou, jossa tanssitaan spiraalimuodostelmassa salon ympärillä. Samaa tanssia tanssitaan myös ennen sotaa sotatanssina.

Reppana jättikilpikonna uhrattu lahjaksi
Morsiamen klaani tarkkailee tilannetta lahjavuorien takana. Itse mietin, että mitä noilla kangaspinoilla tehdään. Samat pinkat kiertää häistä toiseen?

Muinaiset tavat ja nykyaika

Jos nainen eroaa miehestään, hän joutuu jättäämään miehen klaanin ja tribun. Hän ei voi enää palata lapsuuden klaaniinsakaan, koska hän on sen jättänyt pysyvästi avioiduttuaan. Seremoniaa ei siis voi purkaa. Eronneille naisille ei siis ole oikein muita vaihtoehtoja, kuin muuttaa tänne Noumèaan, joka on “klaanittomien” tribu tai muihin suur-Nouméan kaupunkeihin. En usko, että tuolla ulkopuolella, oli siellä minkä kokoinen kaupunki tai kunta tahansa, on mahdollista asua klaanittomana ja heimotta. Naapurillani on ystävä, joka erosi väkivaltaisesta miehestään, hän joutui jättämään lapsensa klaanille ja muuttamaan tänne Nouméaan.

En osaa sanoa, miten nykynuoret ja vanhat seremoniat sopivat yhteen, mutta ilmeisen vaikeaa on kuitenkin olla klaaniton eikä kuulua mihinkään tribuun. Meidän pahamaineinen St.Louisin tribu Mt. Doressa on tällaisten “lainsuojattomien” tribu, he ottavat vastaan klaaneista poispotkittuja, yleensä nuoria miehiä. Mieheet potkitaan pois, jos he ovat rikkoneet jotain sääntöjä usein tai tehneet rikoksia. St. Louisin paha maine perustuu paljolti tämän porukan edesottamuksiin. Eivät he kuitenkaan tapojaan kauheasti muuta päästyään St. Louisin jäseniksi. Esimerkiksi nyt kun sunnuntaina on referendum ja miehellä on silloin päivystys, oli itsestään selvää, että hän lähtee aamuviideltä lautalla eikä ota töistä autoa, koska joutuisi ajamaan aamulla St. Louisin ohi.

Oletan, että nykyään nuoriso seurustelee täällä kuten nuoriso seurustelee missä tahansa päin maailmaa. Naimisiin ei ole pakko heti mennä, kuten tuo esimerkkikin osoitti. Mutta sitten kun naimisiin mennään, pitää käydä läpi tuo rituaali. Oletan myös, että nyt saa valita itse puolisonsa, mutta ilmeisesti täällä on myös edelleen käytäntönä ns. liittolaisliitot eli avioliitot, joiden avulla vahvistetaan eri klaanien välistä suhdetta. Naisen asema ei ole kovin hyvä, kotiväkivaltaa on paljon ja kotiväkivallan uhrina kuolee kuusi kertaa enenmmän ihmisiä (120 vs. 20) kuin Suomessa. Ja puhutaan Espoon kokoisesta paikasta. Alkoholi ja suoraan sanottuna silmitön kännäily on usein kotiväkivallan taustalla, mutta ehkä myös se, ettei ole ollut mahdollista itse valita puolisoaan.

Tämä oli pieni pintaraapaisu kanakien kulttuuriin. Jatkoa seuraa, koska kulttuuri ja tavat ovat todella mielenkiintoisia. Erityisen mielenkiintoista tässä on minusta se, että nämä muinaiset tavat ovat säilyneet täällä näin vahvoina huolimatta Ranskan kolonialisaatiosta ja modernin maailman vaikutteista. Kulttuurin ja tapojen periytyminen on vahvaa ja se todellakin taitaa siirtyä veren mukana, mutta tietysti myös klaanin ja tribun paineen alla.

KUVAT: Sebastien Lebègue, COUTUME KANAK-kirja

http://www.coutume-kanak.com/

https://sebastienlebegue.photoshelter.com/

Kuherruskuukausi ohi

Posted on by toispualpalloo

Expat-elämässä ja parisuhteessa on varmaan samat syklit alkuhuumasta tasaantumisvaiheeseen ja ensimmäiseen kriisiin. Meidän alkuhuuma oli aika lyhyt, kun tuli tämä neverending globaali pandemia ja siihen liittyvät rajoitukset. Sen jälkeen alkoivat tehdashyökkäykset ja siihen liittyvät ongelmat, mutta silti ollaan oltu vielä siinä vaaleanpunaisessa kuplassa, jossa ihastuksen pikkuviat eivät vielä ärsytä, vaan ne ovat vain hauskoja. Mutta nyt viime viikkoina minulla on ollut sellainen fiilis, että on siirrytty siihen vaiheeseen, kun kumppanin vääränlainen tapa puristaa hammastahnatuubia alkaa ärsyttää. Saattaa johtua myös siitä, että nyt kun tiedän (sormet ristissä siis toivon) että pääsemme vihdoin tammikuussa Suomeen, niin alkaa tulla siitäkin odottamisesta kärsimättömyyttä, joka sitten heijastuu kaikkeen. Katselen Finnairin appsista TJ-lukua harva se päivä.

Confinement jatkuu ainakin tämän kuun loppuun, mutta lievennettynä. Paitsi viikonloput on tiukkaa lockdownia eli tarvitaan lupalappu eikä saa mennä kilometriä kauemmaksi kotoa lauantain klo 14 ja maanantai-aamun kello 5 välillä. Onneksi viime viikonloppuna ei pysäytetty ja kyselty lappuja, kun oltiin koiralenkillä, koska meiltä oli mennyt tämä uutinen ihan ohi. Tiesin, että on tiukemmat rajoitukset, mutta en tiennyt, että lupalappu palasi mukaan kuvioihin. Muutenkin tuntuu, ettei kukaan tiedä, missä mennään ja mitä on rajoitettu, joten mennään vaan.

Kyllä näillä maisemilla antaa anteeksi pienet ärsytykset. Tiettyyn pisteeseen saakka.

Miksi meillä ei nyt oikein synkkaa

Osittain tämä ärsytys johtuu siis rajoituksista, mutta osittain tämä johtuu meillä molemmilla siitä, että välillä ei vaan jaksa, kun mikään ei toimi ja kaikki etenee etanan vauhtia. Hetkeen ei ole toiminut nettikään taas, mikä nostaa aina verenpainetta. Vaihdettiin modeemi ja reititin, mutta johtuukin kuulemma puhelinlinjan hapettumisesta. Eipä tullut sellainen lainkaan mieleen, OPT:n piti tulla heti korjaamaan puhelinlinjaa, mutta eipä ole näkynyt, joten ehkä ensi viikolla. Tai joskus. Käytän naapurin nettiä sillä aikaa.

DHL:n pakettia odotin ihan yli kärsivällisyyskynnyksen eli se oli neljä viikkoa täällä ennen kuin sain sen. Maksoin itseni kipeäksi express-lähetyksestä, mutta express-toiminto loppui kuin seinään, kun paketti siirtyi Sydneystä tänne. Valehtelivat vielä saapumispäivän, joten tein siitä nyt sitten reklamaation ja sain hyvitystä kuljetuskustannuksista. En sano, että meikäläinen jatkuva kiire ja häsä olisi parempi vaihtoehto elämälle, mutta on kauhean vaikea vaihtaa omaa tyyliä ja sopeutua verkkaisempaan tahtiin, varsinkin kun peilaa kaikkea omaan työelämään. Että, jos palkkaa maksetaan, niin pitäisikö sen eteen myös tehdä jotain.

Siinä se kovan onnen paketti nyt on. Tulli oli säästänyt minulta unboxingin ilon avaamalla laatikon ja jokaikisen sen sisällä olleen pussukan. Karkkipusseja ei sentäs oltu avattu ja maisteltu.
Tässä kiteytyy viime viikkojen pienet ja ohimenevät onnenhetket 😄. Parhaat karkit, joita olen ehkä ikinä syönyt.

Tämä kieli (ja kielitaidottomuus) on myös yksi syy, miksi välillä on niin väsyttävää ja ärsyttävää. Varsinkin puhelimessa, kun joku selittää 600 sanaa minuutissa ja tiput siinä 26. sanan kohdalla kärryiltä. Ei auta vakiolause, että saiskos vähän hitaammin saman asian. Ranskaa ei voi mitenkään puhua hitaasti. Jos näen keskustelukumppanin, niin ei ole enää juurikaan ongelmaa ymmärtää, oli asia mikä tahansa, mutta puhelinkeskustelut ovat hankalia. Pitäisi muistaa silti olla aina itseensä tyytyväinen, että vajaan kahden vuoden jälkeen kieli kuitenkin sujuu aika hyvin ja pystytään hoitamaan asioita ranskaksi.

Käynnistin oma-aloitteisesti miehen työ- ja oleskelulupien uusimisen ja seuraavat kuukaudet verenpaine onkin sitten taas tapissa tuon miehen työpaikan HR- ja expat service-osaston kanssa. Itse kun olen joskus vetänyt sijoittumispalvelutiimiä, niin saan tästä hitaudesta ja viesteihin vastaamattomuudesta eniten ihottumaa. Viime vuonna uusiminen meni niin, että kiireellä hankin kaikki paperit (pitää toimittaa mm. kolmen kuukauden tiliotteet, sähkö- tai vesilasku ja palkkakuitit), sitten ne paperit makasivat kuukauden firman ”service”-osastolla, josta ne sitten itse hain ja vein foreign officeen. Sen jälkeen odotettiin vaikka kuinka kauan, että tulee tieto uusista luvista. Unohtivat tietty firmasta ilmoittaa, että luvat ovat valmiit, joten siinä meni yksi kuukausi turhaan odotellessa. Nyt tuuppasin kaiken sähköpostilla sinne ajoissa, sanoin, että tulen hakemaan nivaskan ja vien sen foreign officeen kuvan kera asap. Katsotaan, mikä on heidän asap. Mies tarvitsisi luvat mukaan, kun lähdetään Suomeen, joten pientä jännitystä on, että miten käy.

Odottelen myös saanko ikinä vastausta siihen, että hommaanko itse meille kyydin Helsingistä Turkuun, kun lentoja ei tällä hetkellä sinne saakka ole. Minun on ehkä se helpompi järjestää, kuin heidän tai matkatoimiston, mutta täysi radiohiljaisuus on ollut kysymyksen jälkeen. Kun tiedän, kuinka vähän meitä expateja firmassa enää on, niin ihmetyttää entistä enemmän tämä hitaus. En viitsi edes kertoa, millainen prosessi from hell meidän lentolippujen varaaminen oli. Sanoin miehelle, että he eivät tiedä, mikä heihin iskee, jos nämä lippujutut ei kohta ratkea oikein päin. Ratkesi onneksi. Mutta kuten sanoin, tästä ihmettelystä ja hermostumisesta pitäisi päästä yli ja asennoitua siihen, että Pacific style plus ranskalainen byrokratia. Zen ja ooommmmmm.

Keep calm and carry on

Koiran korvaakin jouduttiin operoimaan, se tulehtui ja paisui valtavan kokoiseksi ja ramppasin eläinlääkärillä joka päivä. Siitäkin tuli se fiilis, että saamarin Uusi-Kaledonia, ei tämä ole hyvä paikka koirallekaan. Niin paljon on ollut erilaista vaivaa ja niitä tappeluita, että nyt tavarat kasaan ja muille maille. Mutta ensi viikolla koiran pitäisi päästä taas uimaan. Ja viime perjantaina tuli taas iloinen perhetapahtuma, kun herran toinen pentue syntyi ja fiilikset muuttuivat vähän positiivisimmaksi.

Ihan järkyttävää söpöysyliannostusta. Niin ihania ”karvalapsenlapsia” taas.

Itsekin olen joutunut käymään lääkärissä täällä taas, kun ei sinne Suomeen päästä ja tietyt ”vuosihuollot” pitää kuitenkin tehdä. Yksi lääkäri lakkasi vastaamasta sähköposteihin ja jouduin menemään lääkäriasemalle kyselemään, että onko tämä tyyppi enää edes täällä. Sihteeri, joka on ylimielisin koskaan tapaamani, vastasi, että Monsieur on hyvin kiireinen, eikä ehdi katsella viestejäsi. No sanoin, että on vähän kaikkien ajan tuhlausta, jos minun pitää varata sitä varten aika, että katsotaan tulokset, mutta tähän sihteeri ei sitten vastannut muuta kuin: ” seuraava vapaa aika on 18.10. kello 16:30”. Mitä siihenkin sitten sanot.

Menin aikaisemmasta viisastuneena paikalle tasan 16:30, enkä itselleni tyypillisesti varttia aikaisemmin. 17:30, kun siinä vieläkin odottelin omaa vuoroani, totesin, että ei voi mitään, pakko lähteä hakemaan mies satamasta, kun satoi vettäkin niin paljon. Eikä viittä kilometriä viitsi oikein työvaatteissa kävellä. Totesin sihteerille, että valitettavasti minun on lähdettävä, johon hän sanoi kylmän viileästi, että d’accord. Ei mitään pahoitteluita eikä muutakaan. Ajomatkalla haukuin koko Uuden-Kaledonian syvimpään helvettiin, mutta menin sitten kiltisti takaisin katsomaan, josko vielä pääsisin lääkärille, kun olin hakenut miehen. Lääkäri ymmärsi olla edes hiukan nolo, kun hän ei ole vastannut sähköposteihin. Kysyin, että onko sihteeri kenties muistanut välittää pyyntöni katsoa ne postit. No eipä tietenkään ollut.

Lomat jäi pitämättä

Piti tosiaan pitää parin viikon loma, mutta tuo korona sotki taas kuviot. Mies ei tietenkään halua tuhlata lomia confinementin aikana, joten ei hänellä nyt sitten ole sitä lomaa ennen kuin mennään Suomeen. Tulee siis kaksi vuotta töissäoloa kolmen pidennetyn viikonlopun ja yhden viikon loman voimin. Ei mikään ihme, jos häntäkin hiukan patittaa pelkästä väsymyksestä.

Mies siirtyi nyt tehtaan vuosihuollon ajaksi neljä-neljä rytmiin eli olen seuraavat viikonloput yksin kotona. Ehdin jo suunnitella kaikennäköistä, kun unohdin tuon tiukan confinementin viikonloppuisin. Ei tarvitse siis mitään suunnitella, kun ei mitään saa tehdä. Kotona nökötän. Eilen illalla menin taas naapureille juomaan samppanjaa ja syömään jotain pientä, enkä laita lainkaan pahakseni, vaikka kaikki lauantai-illat menisivät niin. Heidän kanssaan on erittäin hauskaa ja he puhuvat belgialaisina niin selkoranskaa, että pystyn osallistumaan keskusteluihin. Joka perjantaiksi olen sopinut kaverin kanssa viini-illan, päästiin jo tänä perjantaina testaamaan koronapassin toimivuus. Koska ulkonaliikkumiskielto alkaa kello 22, niin odotettavissa ei ole mitään pitkää viini-iltaa kuitenkaan, mikä sopii keski-ikäiselle vallan mainiosti.

Perjantait on nyt sitten tätä.

Tänään paistaa onneksi nyt aurinko eikä sateita näytä ihan juuri olevan tulossa. La Nina on tulossa takaisin viimeistään marraskuussa ja siihenkin pitää muistaa suhtautua r a u h a l l i s e s t i ! Vaikka kuinka ärsyttäisi, kun vaatteet ovat homeessa ja sänky kostea, niin Pacific Style ja inhale/exhale. Nämä maisemat auttaa onneksi (paitsi sateella ei näe niitäkään 😄). Jospas kävisi tuuri ja mies saisi ne neljä kotipäivää pitää oikeasti vapaata, niin voitaisi mennä snorklailemaan. Uintikielto loppuu nimittäin huomenna.

Hammastahnatuubiakin ärsyttävämpi asia.

Jaa niin, lopuksi tähän vielä aivan tolkutonta ärsytystä aiheuttava asia, nimittäin se tuleva kolmas ja viimeinen referendum. Edellinen äänestys oli siis viime lokakuussa ja se oli aikalailla tiukka NON-puolen voitto. Siitä innostuneena kanakit halusivat nopeasti päättää seuraavan referendumin päivän, eivätkä he halunneet odottaa Ranskan presidentinvaalien jälkeiseen aikaan eli vuoden 2022 loppupuolelle. Tietenkään, koska kampanja oli mennyt hyvin ja OUI-äänten määrä oli noussut edellisestä. Eli huhtikuussa alkoi tiukka keskustelu siitä, että nyt äkkiä lyödään päivä lukkoon.

Täältä lähti delegaatio Ranskaan sopivaan kolmannen äänestyksen päivästä, mutta jostain syystä kanakit jättäytyivät tästä delegaatiosta aika loppumetreillä pois. Päiväksi päätettiin 12.12., asia oli sittemmin kanakien mielestä väärin päätetty ja päiväkin oli huono, vaikka heillä olikin valtava kiire saada tuo päivä päätettyä. No mutta, siinä se nyt sitten oli. Tehdashyökkäykset ja monen kuukauden tiesulut, sekä niiden vaikutus täkäläiselle taloudelle verottivat hieman kanakien kannatusta ja kenties tuli pientä nakutusta takaraivoon, että miten mahtaa käydä kolmannessa äänestyksessä. Sitten he hajottivat hallituksen, mutta eivät kuitenkaan saaneet valittua uutta pääministeriä moneen kuukauteen keskellä taloudellista kriisiä, joten siinäkin tuli hiukan pientä kannatusnotkahdusta.

Eikä siinä vielä tarpeeksi kapuloita kanakien rattaissa. Syyskuun alussa tänne tuli vihdoin korona ja aktiiviset rokotusvastaiset kampanjat olivat saaneet aikaan sen, että varautumistaso oli aika huono. Rokotettuja oli se 20% eli koronavapaasta paikasta päästiin maailmantilastojen kärkeen ilmaantuvuusluvuissa aika nopeasti. Tällä hetkellä ollaan siirrytty jo parempaan, mutta tapauksia on yli 10.000 ja kuolleitakin 252 kpl. Se on vajaassa kahdessa kuukaudessa aika hyvin. Tämän koronakriisin hoito ei ole sujunut uudelta pääministeriltä eli kankien johtohahmolta herra Mapoulta kovinkaan hyvin, joten yleinen mielipide ja kannatus on jatkanut alamäkeään.

Selityksen makua

Tästä johtuen kanakit vaativat nyt koronakriisin varjolla, että referendumia pitää siirtää, koska ei ole tarpeeksi aikaa vaalikampanjaan. Ja tämän vuoksi minulla meni kuppi nurin. Asianhan ei pitäisi koskea meitä oikein mitenkään (paitsi jos syttyy sota), mutta meidän lennot oli varattu tammikuun alkuun juuri siksi, että silloin referendum on ohi ja mahdolliset mellakat yms. on saatu rauhoitettua ja lentokentän pitäisi voida toimia normaalisti. Tänne on tullut jo satamäärin santarmeja ja poliiseja referendumia varten. Erityisesti tuon lentokentän toiminnan turvaaminen on yksi tärkeimmistä asioista, selitti joku santarmien päällikkö juuri lehdessä. En halua lähteä ja miettiä, päästäänkö takaisin, kun koira jää kuitenkin tänne.

Tämä sai kupin nurin myös siksi, että ihmiset täällä ovat olleet monta vuotta (oikeastaan yli 30 vuotta) nyt löysässä hirressä. Sekä lojalistit että itsenäisyyden kannattajat. Sekä kanakit että caldochet ja tietysti metrot. Ihmiset eivät tiedä uskaltaako investoida, ostaa asuntoa, perustaa firmaa jne. kun ei tiedetä, mitä tulee tapahtumaan. Meillä asui hetken naapureina pariskunta, jonka on ollut täällä yli kolmekymmentä vuotta. Koska tilanne on näin epävarma, he myivät upean asuntonsa tästä meidän läheltä ja siirtyivät vuokralle. Selvästi harmitti, mutta sanoivat, että parempi näin, jos pitää vaikka tehdä äkkilähtö täältä. Jopa minä tiedän nyt parin vuoden kokemuksella aika hyvin sekä OUI että NON puolen vaalikampanjoiden sisällön ja kampanjointi on aloitettu jo hyvissä ajoin ennen ensimmäistä 2018 vuoden äänestystä. Eli eiköhän tässä ole ollut tarpeeksi aikaa kampanjoida. Mitä uutta tässä voi enää edes sanoa koko asiasta?

Kanakien FLNKS ja muut järjestöt ovat ilmoittaneet, että ellei vaaleja siirretä, he tulevat boikotoimaan äänestystä. Sen jälkeen he voivat sitten sanoa, että vaalitulos on mitätön. Ja sen jälkeen tulee luultavasti neljäs referendum. Ja sitten varmaan viides jne. Geopoliittinen tilanne täällä päin, erityisesti Australian sopimus sukellusveneistä Yhdysvaltojen kanssa (eikä Ranskan) ja Kiinan hiiltyminen siitä, nosti esiin taas huolen siitä, mitä tapahtuu, jos tämä itsenäistyy. Montako kuukautta menee siitä, kunnes Kiina on täällä. Kiina ostaa nytkin suurimman osan täällä tuotetusta nikkelistä ja himoitsee näitä kalastusalueita, puhumattakaan tästä strategisesta sijainnista Australian vieressä.

Että tekisi mieli taas mennä torille huutamaan, että nyt jukolauta jotain rotia tähän pelleilyyn. Ryhdistäytykää! Ja pitäkää ne saamarin vaalit nyt. Onneksi ranska ei taivu mihinkään nopeaan poliittiseen väittelyyn, joten on pakko jättää menemättä. Muuten menisin 😁.

Tähän lopuksi tällainen rauhoittava kuva frangipanista, joka kukkii parhaillaan täydessä loistossaan. Kevät on täälläkin ihanaa aikaa.

Tunteiden vuoristorataa

Posted on by toispualpalloo

Vaikka maailmalla koronatilanne näyttää menevän parempaan suuntaan ja jopa Australia ja Uusi-Seelanti avautuivat toisilleen, niin meillä ei mikään taho näytä avautumisen merkkejä. Paitsi tuohon Aussi-NZ-matkustuskuplaan oltaisiin kuulemma tyrkyllä. Mutta muuten tänne tulijoille on kahden viikon karanteeni, sen verran joustettuna, että toukokuun puolivälistä alkaen rokotetuille karanteeni on vain viikon. No tästä johtuen päätimme, että ei edes mietitä Suomeen menoa, vaan mennään sitten marraskuussa, kun lennot aukeaa ja karanteenit toivottavasti poistuvat.

Kunnes sitten reilu kolme viikkoa sitten mies tuli töistä hyvin innostuneena (harvinaista 😆) ja sanoi, että hänen kollegansa on lähdössä vaimonsa kanssa kotimaahan, koska firma maksaa karanteenin ja sen ajan saa tehdä etätöitä. Lennothan meille kaikille ulkomailta rekrytoiduille maksetaan kerran vuodessa. Tämä etätyöjuttu oli merkittävä päätös, kun ei haluttu käyttää miehen lomia viikon vankilamaiseen hotellikaranteeniin. No ei kun tuumasta toimeen ja hiukan typerästi infoamaan perhettä ja ystäviä Suomessa, että jippii, me päästäänkin sinne nyt kesällä. Tavoitteeksi laitettiin lähtö juhannuksen jälkeen, noin 2,5 viikkoa Suomessa ja viikon karanteeni päälle. Ilmoitin toiveet yhtiön mobility-tiimille ja aloin suunnitella mitä pitää tilata Suomeen valmiiksi ja mites aikataulutetaan kaikkien tapaamiset.

Eipä innostuta ilman lupaa!

Eka vastoinkäyminen oli, että koiran vakkarihoitopaikka, erittäin ihana ja suosittu sellainen, ei vastannut mihinkään yhteydenottoihin. Huolestuttavaa. Etsin epätoivoisesti vaihtoehtoisia paikkoja ja yhden löysin tästä läheltä. Ihan ok, koira tuntui olevan kohtuullisen tyytyväinen, eikä vaihtoehtoja paljoa ollut, joten varasin sieltä alustavasti 3,5-4 viikkoa tietämättä vielä tarkkaan päiviä. Yksi tärkeimmistä asioista siis hoidettu. Myöhemmin vakkaripaikka vastasi, että heillä on jotain tosi isoja murheita ja ongelmia, ja ovat joutuneet sulkemaan paikan kokonaan. Todella sääli, se oli ihana paikka ja takapihalla virtasi joki, missä meidän uimarikoira sai käydä pulikoimassa. Eka sykloni teki heille massiiviset jättituhot, ja tuo samainen joki tulvi ja pyyhkäisi kaiken mennessään, mutta korjasivat kaiken ja homma näytti jatkuvan ihan ok. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta toivottavasti ei liity kenenkään terveyteen.

No ekan viestini jälkeen mobility-tiimi vastasi, että tsot tsot, ei täältä niin vaan lomalle lähdetä, että mies ilmoittaa pitävänsä lomaa, onko siitä keskusteltu esimiehen kanssa. No mitäs luulisitte? No sitten pitää täyttää joku sata lomaketta, sähköinen järjestelmä ja esimiehen pitää käydä kuittaamassa sitä sun tätä. Selvä selvä, hoidetaan. Kuviteltiin, että sinä aikana, kun viralliset kuittaukset tulevat, tiimi alkaa selvittää, miten karanteenissa on vapaata ja hommaa meille virallisen matkustusluvan. Hommahan menee niin, että ensin pitää saada gouvernementiltä lupa palata, sitten varata karanteeni ja sitten kun näistä on mustaa valkoisella, saa varattua Tontouta-Tokio-lennot. Karanteenit ovat hyvin täynnä, joten jännitettiin, että onko tilaa ja koska. Kun tiedetään päivä, niin lasketaan siitä sitten taaksepäin, koska lähdetään.

Kaikkea sitä oman työkokemuksen perusteella typerästi kuvittelee muiden työtehoista ja tehokkuudesta. Vaikka pitäisi jo tietää tämä tahti. Miehen esimies unohti kuitata luvan, siinä meni viikko ja sinä aikana ei tapahtunut mitään. Kukaan ei vastannut mihinkään viesteihin, ei kysymyksiin, eikä mihinkään koko aikana. Alkoi olla hiukan tuskanhiki koiran hoitopaikan kanssa, että kyllä sinne pitäisi saada asap ilmoitettua päivät. Ei vastauksia koko kolmeen viikkoon. Paitsi tällä viikolla. Firma ei maksakaan karanteenia, teidän pitää maksaa se itse. Uusi päätös. Ilmoittakaa asap maksatteko sen, sitten saatte liput ja laskun karanteenista. Jahas, paljonko se maksaa, kysyin? Ei taaskaan vastausta, vaikka kysyin kolme kertaa. Seuraavaksi kysyin, että anteeksi, mutta onko meille varattu jo jotkut lentoliput? Ja jos kyllä, olisi kiva tietää, että mille päiville. Pitääkö lähteä huomenna, viikon päästä vai koska?

In your dreams, hei!

Ei ollut lippuja, en saanut ikinä vastausta karanteenin hinnasta, joten käytin koko eilisen päivän ja kaikki mahdolliset tutut ja tuntemattomat, että sain selville sen hinnan. Hienoimmat hotellit on varattu ns. virallisille karanteeneille eli tänne tulevat poliisit, santarmit, opettajat, lääkärit, sairaanhoitajat, virkamiehet jne. pääsevät niihin. Valtio maksaa ne karanteenimaksut. Me muut, joiden matkat eivät ole niin tärkeitä tai oleellisia, joudumme kahteen muuhun hotelliin. Hinta viikolta 4300 euroa. 4300 €!!!!

Sisältää toki kolme ruokaa per päivä tuotuna alakerran ravintolasta (hampparibaarin tyylinen), mutta kaikki ja siis todella kaikki karanteeneissa olleet ovat sanoneet, että ruoka on ihan kamalaa. Se tuodaan laatikoissa oven taakse ja that’s it. Yksi keliaakikkonaapuri eli kolme ekaa päivää ilman ruokaa, kun ei tullut kertaakaan mitään gluteenitonta. Tämän meidän karanteenihotellin normaali viikkotaksa parhaimmassa huoneessa on 575€ eli kyllä tuolla summalla saa pientä voittoa tehtyä……kahden tähden hotelli, ei ulkoilumahdollisuutta. Paremmissa hotelleissa, joissa on pihaa, pääsee päivisin tunniksi ulkoilemaan. Muissa ollaan koko karanteeniaika lukittuna huoneeseen. 4300 € siitä ilosta on jotenkin aika paljon.

Samalla eilen sain tiedot vapaista karanteeniajoista, jotka sitten kyllä löysin itsekin netistä, kun sain muualta tiedon, mistä etsiä. Eli kolme viikkoa kesti saada tieto tästäkin asiasta. Olisivat edes sanoneet, että katso tuolta. Karanteenit ovat niin täynnä, että tästä syyskuuhun on vain neljä mahdollista päivää. Ensimmäinen meille ehdotettu on 2.7. Että jos nyt huomenna lähdettäisiin, niin ehdittäisiin olla Suomessa vajaa kaksi viikkoa 🙄. Just niin. Matkoihin menee pari päivää suuntaansa.

Mieletön ilo, mahtava patitus.

Alun mahtava innostus, sitten pieni kärsimättömyys ja huolestuminen vaihtuivat eilen uskomattomaan patitukseen ja suruun. Meni koko ilta märehtiessä ja jouduin laittamaan kavereillekin viestiä, että en tule kylään, on sen verran paha mieli. Eikä vähiten siksi, että missaamme nuorimman kummitytön rippijuhlat, ehdin jo innostua, että ihanaa, pääsemme sinne kuitenkin. Yö meni ihan pilalle saman märehtimisen ja kiukun takia. Tekisi mieli mennä potkimaan seiniä jonnekin. Ei omia, kun en tiedä miten nämä levyseinät kestää, pitäisi olla kuitenkin joku kiviseinä…..

Tänä aamuna kiukuttelin edelleen kaikille kavereille Suomeen, naapureille ja melkein muille leipomon asiakkaillekin. Huutelen kaikille, että 4300 euroa!!! Miettikää?!?! Kuulin vielä naapurilta, että hotelli on kanakien Province Nordin omistama ja kun ei ole vaihtoehtoa eli karanteeni on pakko, niin ei se ole tyhmä joka pyytää. Tyhmä on se, joka yrittää tulla tänne kaikesta torjunnasta huolimatta. Kyllä sitten on syytäkin maksaa tähtitieteellisiä summia. Mahtaako nämä rahat mennä itsenäistymisäänestyksen vaalikampanjoihin vai Sofinorin velkojen maksuun? Alan epäillä, että kanakit eivät halua tätä paikkaa lainkaan auki, kun tässä tienaa paljon paremmin, kuin normaalissa hotellitoiminnassa. Ei heitä kyllä ilmeisesti muutenkaan haittaa, että maa on kiinni.

Pieni toivon pilkahdus.

Mutta sitten luin aamun lehden. Yksi nainen on juuri voittanut oikeudessa juttunsa, jonka hän on nostanut pakkokaranteenista ja hänet määrättiin vapautettavaksi saman tien. Täällä onneksi oikeusjutut menee tosi nopeasti eteenpäin, kun ei ole samanlaisia ruuhkia kuin Suomessa. Rouvalla oli yksi rokotus pohjalla ja hän pystyi testein osoittamaan, että vasta-aineet ovat niin korkealla tasolla, että käytänössä hänellä on immuniteetti eikä hän voi tartuttaa ketään. Nyt hänen juristinsa on haastamassa hallintoa oikeuteen muistakin asiaan liittyvistä syistä eli karanteenien oikeudellista perustetta ja laillisuutta aletaan kyseenalaistaa nyt kunnolla. Juristin sanojen mukaan ”jos pystytään luotettavin testein todistamaan, että henkilöllä vasta-ainetasot ylittävät raja-arvot, henkilöllä on immuniteetti eikä hänellä ole tartuntaa, karanteeneilla ei ole mitään perustetta”. ”Ei ole mitään syytä pakottaa henkilöitä absurdiin pakkokaranteeniin”.

Eli nyt elän taas toivossa. Mutta ei ehkä kannata, koska siihen, että karanteenit virallisesti poistettaisiin kaikesta tästä huolimatta menee aikaa. Itse olen sitä mieltä, että tässä on taustalla sekä poliittisia että taloudellisia syitä, eikä todellakaan terveydellisiä syitä. Minusta karanteenit ovat hyvä juttu, kun Ranskasta tulee niin paljon rokottamatonta porukkaa, mutta sitten me muut. Ja me oltaisiin oltu Suomessa, missä tilanne on jo tosi hyvä. Ehkä en eläkään vielä missään toivossa. Ajattelen, että marraskuussa sitten ja kaikki mikä tapahtuu aikaisemmin on yllättävää plussaa.

Jos jotain positiivista tästäkin episodista koittaa löytää, niin koiraa ei tarvi nyt viedä hoitoon. Ja onhan se nyt ehkä sittenkin kivempi päästä Suomeen marraskuussa 🙄.

Näihin kuviin, muttei tunnelmiin.

Sykloni ja spekulointia

Posted on by toispualpalloo

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Nimittäin viime viikon tiistain ja keskiviikon välinen yö, kun tänne oli tulossa 2. luokan trooppinen sykloni. Siitä myöhemmin lisää, mutta kun kerrankin on mahdollisuus aloittaa joku teksti klassikkoaloituksella, niin pakkohan se oli tehdä 😁.

Tänään 12.2.2021 piti olla Vale NC:n tehtaan myynnin ehdoton deadline. Mietin jo etukäteen, että onneksi mies on kotona eikä tehtaalla, kun arvelin päivän aiheuttavan jotain härdelliä. No jonkinlaisten yhteistyöneuvottelujen jälkeen (en tiedä kuka ja missä, kun on mahdottoman vaikeaa saada eri tahoja enää samaan pöytään) Vale Kanada suostui siirtämään dead linen maaliskuulle. En usko, että mitään ratkaisua saadaan siihen mennessä aikaan. Valen Mark Traversia on nyt haastateltu urakalla, hatunnosto hänelle, että pystyy keksimään edelleen kohteliaita kiertolauseita kuvaamaan tätä tilannetta. Myös Trafiguran edustajia on vihdoin haastateltu, mutta ei se tainnut auttaa suuntaan tai toiseen.

Kun niin nyppii tämä odottelu, niin on täytynyt keksiä uusia harrastuksia ja juuri sopivasti tänne perustettiin English Book Club ja löysin mahtavat vesijumpat. Kerrasta tosin opin, että keskipäivän aquatrainingiin tai aquabikeen ei kannata mennä edes uimapaidan kanssa tällä pohjoismaisella hipiällä. Otsaankin tuli kaunis uimalakin raja, kun en tajunnut ottaa aurinkohattua mukaan. Ja huom, oli sadepäivä ja todella pilvistä, se kertoo aika paljon siitä, millä voimalla tuo aurinko näillä leveysasteilla porottaa heti aamusta alkaen.

Aina täytyy polttaa jotain

Mutta niin, oikeassa olin että härdelliä tulee, kun tämä päivä koittaa. Eilen kanakit menivät tehtaalle meren puolelta, kun piikkilankavuoraus haittaa ilmeisesti sen verran, ettei aitojen kautta enää pääse. Samaan aikaan, kun mereltä tuli porukkaa heittelemään kiviä ja polttamaan jotain sähkökeskuksia, niin kaivoksella sytytettiin useampi tulipalo. Eli toisella puolella tehdasta. Taas niin ikävää materiaalia valvontakameroista.

Tällaista pientä taas.
#Nyt riittää ja #antakaa meidän tehdä töitä.

Ja tänään oli keskustassa mielenosoitukset, samoin aika monen USUPin ”alajaoston” paikkakunnilla. Jonkun verran näytti porukkaa olevan, mutta nyt ei heitelty kiviä eikä poltettu mitään. Tässä oli välissä pieni rauhallisempi jakso, kun joku kanakeista ampui tehtaan valvontadronea ja koska kyseessä oli ase, oli siinä riittävä syy santarmeille käyttää kovempia voimia. Eli kanakien leiri jyrättiin ja kaikki mahdolliset otettiin kiinni. Useamman päivän santarmit päivystivät alueella tavallista tiuhemmin myös lämpökameroiden kanssa, eli pyrkivät estämään kenenkään militantin paluun. Samalla Vale julkaisi valvontakameran kuvia aseistautuneista kanakeista. Aika kamalia kuvia, mutta miehen pitäisi olla aika turvassa, silloin kun hän siellä on.

Tämä on minusta tähän astisista järkyttävintä. Noilla on ihan kunnon aseet. Mies on nähnyt nämä tietty jo töissä, mutta ei halunnut kertoa minulle mitään, etten huolestu enempää.

Mikään ei ole muuttunut

Suuri osahan täällä asuvista on kuvitellut, että tilanne tuolla Gorossa eli tehtaalla on täysin rauhoittunut joulukuun mellakoista, koska Vale tai ICAN/USUP ei ole julkaissut mitään väkivallasta/mielenosoituksista. Monelle on aika järkytys, kun olen sanonut, että joka ikinen päivä siellä ammutaan kyynelkaasua ja turvatoimia on jouduttu tiukentamaan entisestään. Tehdasta kiertää nykyään aikamoinen natolankakerros. ICAN ja USUP ovat muuttaneet mediastrategiaansa; eilisen ”hyökkäyksen” aikana julkaisivat herttaisen jutun siitä, miten lapset ja vanhemmat ovat istuttamassa puita Yaten alueella (kun paha kaivosyhtiö on niitä sieltä kaatanut). Ei sitten kuitenkaan kukaan muistuttanut, että he polttivat koko Valen taimitarhan koneineen siinä pahimmassa vaiheessa.

Niin herttaista. Tärkeä asia kyllä, mutta ajoitus oli tietysti hienosti suunniteltu. Samaan aikaan kumppanit sytyttivät tulipaloja vähän matkan päässä.

Pariin kuukauteen ei ole voinut käydä mitään keskustelua kenenkään kanssa ilman, että pohditaan tehtaan (tai nyt tehtaiden) tilannetta ja tulevaa kolmatta äänestystä. Ei lukupiirissä eikä missään muuallakaan. FLNKS julkaisi vuoden 2021 strategiansa ja kolme päätavoitetta ovat saada Trafigura ulos (eli Valen tehtaan osaostaja), saada SLN kaatumaan (Ranskan nikkelitehdas) ja käynnistää kolmas referendum. Äänestyksen pitäisi olla huhtikuussa 2022. Jos heidän strategiansa on tämä, niin tästä on helppo päätellä, että tehdaskauppa ei tule onnistumaan. Ranskan valtio ei avunpyynnöistä huolimatta tule Valen tehdasta ostamaan, koska SLN on jo velkasaneerauksessa blokkauksista johtuen ja vaikka se ei tuosta nyt kaatuisikaan, niin se vaatii ikänsä puolesta aika paljon investointeja joka tapauksessa. Ranska ei siis rahojaan laita toiseen tehtaaseen.

Prony Resources – uusi yhtiö

Tällä hetkellä tilanne on siis se, että Prony Resources niminen konsortio allekirjoitti ostosopimuksen joulukuussa. Tämä kauppa piti vahvistaa tänään, mutta koska kyseinen konsortio (tai tarkemmin, mukana oleva Trafigura) ei kelpaa kanakeille, niin mitään toimintaedellytyksiä ei ole. Tässä välissä on paljastettu mm. sellaisia asioita, että Valen täkäläinen CEO, joka siis on neuvotellut eri ostajaehdokkaiden kanssa, on ilmeisesti turvallisuussyistä siirtänyt perheensä Tahitille ja samalla omat kirjansa sinne. No siellä ei makseta lainkaan tuloveroa eli täällä on kova huuto siitä, että herra ei maksa nyt mitään Uuteen-Kaledoniaan. Samalla suureksi ongelmaksi on nähty se, että CEO on allekirjoittanut ostosopimuksen sekä myyjän että ostajan puolesta.

Prony Resources-yhtiötä ei oltu vielä rekisteröity, kun sopimus allekirjoitettiin ja siitäkin saatiin valtava haloo. Käytännössähän ainakin Suomessa voi tehdä sopimuksia perustettavan yhtiön lukuun, mutta vastuussa on tällöin allekirjoittaja henkilökohtaisesti, kunnes yhtiö on kaupparekisterissä. Täällä se kuitenkin saatiin vaikuttamaan todella epämääräiseltä hämärähommalta. Toki lisää vettä myllyyn on saatu siitä, että kyseisen CEO:n oma yhtiö, joka olisi yhtenä osakkaana on rekisteröity Karibian veroparatiisiin ja pääkonttori on Liechtensteinissä eli toisessa veroparatiisissa. Tämä samainen yhtiö tai herran toinen veroparatiisiyhtiö taisi saada myös Valelta jossain vaiheessa isoja konsulttipalkkioita.

Uusi Prony-yhtiö on nyt rekisteröity Tahitille eli valitus jatkuu. Itse olen jo tippunut täysin kärryiltä koko uuden Prony-yhtiön kokoonpanoon liittyen. Siinä on edelleen Trafigura, mutta prosenttiosuudesta ei ole enää tietoa (ehkä 19% entisen 25% sijaan), sitten kaikki kolme provinssia ja henkilökunnan rahasto. En enää tiedä onko tällä CEO:lla vielä erillinen omistus yhtiönsä kautta enkä onko mukaan tullut kenties jotain uusia tahoja. Spekulointeja siitäkin liikkuu. Kolme provinssia olisivat mukana SPMSC nimisen yhtiön (tai ehkä se on enemmän kuntayhtymä) kautta, jossa 50% kuuluisi Promo Sudille (Province Sudin enemmistöomistama yhtiö), ja 25% sekä Province Nordille että Loyalty saarille. Lojalistit ovat kommentoineet, että ei pohjoisen tehdastakaan omista kaikki provinssit, vain pohjoisen provinssi, joten miksi etelän tehtaalla pitää olla muita omistajia. Ei ole tämäkään kommentti paljoa militantteja hetkauttanut.

Pahin skenaario: Tehdas (tehtaat) loppuu

Meillä on sellainen tuntuma, että mikäli mitään todella mullistavaa ei tapahdu eli taivaasta tipahtaisi uusi ostaja, jonka kaikki hyväksyvät, tehdas todellakin ajetaan alas. Mutta sellaista taivasta ei kyllä ole, mistä tällainen ihmeostaja tipahtaisi, kun tämä paikka on kaikkien investorien mustalla listalla. Oletin, että tänään olisi ilmoitettu, että ostosopimus on lopullisesti allekirjoitettu, koska luulen, että se on jo tehty. Ja sen jälkeen tulee taas valtavat blokkaukset ja mielenosoitukset, jonka jälkeen Vale voi ilmoittaa, että hei hei. Ja aloittaa tehtaan alasajon. Useita ihmisiä on edelleen sanonut, että ei Vale voi poistua täältä ja lopettaa tehdasta, mutta kyllä se valitettavasti sen voi tehdä. Mutta Valelle parasta olisi tietysti löytää se ostaja, joka ottaisi vastuulleen myös kaikki ympäristövastuut.

Muutama on myös sitä mieltä, että Vale ajoitti tehtaan myynnin väärin, mutta koska he ilmoittivat siitä vuosi ennen toista referendumia, niin kyllä se oli hyvin tiedossa etukäteen. Ja jos yhtiö on tehnyt tappiota koko täällä olonsa ajan, niin jossain vaiheessa siihenkin varmaan tulee pääkonttorin taholta stoppi. Ymmärrän myös, että Valella oli toive päästä täältä pois vuoden 2020 loppuun mennessä siitäkin syystä, ettei ollut tietoa miten äänestyksessä käy. Jos Ranskan alaisena olevassa maassa toimiminen on näin hankalaa, niin miten hankalaa toiminta olisi jos tämä itsenäistyy. (voiko tästä enää hankalammaksi muuttua…)

Tästä näkee vähän missä tuo Goro ja tehdas sijaitsee. Alaoikealla lukee Goro ja vieressä näkyy noita punaisia alueita. Siinä on kaivos ja tehdas. Googlemapsista näkee aika hyvin varsinkin tuon kaivoksen.

Kanakit ajavat niin itsepäisesti näitä tehtaita alas, että ihmetyttää suuresti. Kuvaavaa oli yhden kanakin vastaus kysymykseen, miten te voitte tehdä näin? Jos tehtaat ovat nurin, niin miten te pyöritätte tätä yhteiskuntaa? Vastaus oli: ”itsenäistytään ensin, ja katsotaan sitten mitä tehdään”. Joko on back up-rahaa tai sitten on oletus, että kun on saatu SLN ja Vale pois täältä, niin vallataan tehtaat ja aletaan pyörittää niitä ominaan. Tämäkin vaatisi varmuuden siitä, että on olemassa joku investori, joka auttaa tehtaiden käynnistämisessä. Toisaalta jos ajatuksena on, että maassa on vain yksi tehdas eli kanakien Sofinor, niin sitten on hyvä, että muut saadaan nurin.

Pahikset Vale ja Trafigura

Nyt on vedetty esiin ympäristökortti eli Vale on kirjoitusten perusteella yksi piittaamattomimmista alan yrityksistä ja Gorossa odottaa valtava ympäristöpommi. Vale haluaisi tehdä exitin kuulemma siitäkin syystä, että haluavat paeta edessä olevia ympäristötoimia. Myös KO2 padon kestävyyttä on epäilty ja nythän uutisissa on ollut yksi Valen Brasiliassa olevalle padolle sattunut onnettomuus, tai oikeastaan on uutisoitu Valelle määrätyistä korvauksista.

Onnettomuus oli aika paha, siitä löytyy lisää esimerkiksi täältä. Eikä se ollut ainoa Valen onnettomuus Brasiliassa, joten täällä epäillään, että sama voisi tapahtua tuolla Gorossa. Ja spekulantit lietsovat asiaa väittämällä, että juuri padon heikkous on se syy, miksi Vale ”yrittää äkkiä pois”. Patoa on nyt tutkinut joku sitä varten perustettu komitea.Vain muutama yksittäinen kirjoitus on kirjoitettu siitä, miten hankala täällä on ollut toimia ja millaiset tappiot tästä Valelle tulevat. Peiliin ei siis viitsitä katsoa. Siinä ei ole mitään ympäristölle haitallista, että poltetaan taimitarhat, koneet, laitteet, rakennukset, renkaat ja päästetään vahingossa öljyä jokeen. Trafiguralla on myös vähän luurankoja kaapissa eli pari ympäristörikosta Afrikassa, joten siitä saavat vastustajat lisää lyömäaseita. Kanakit ”haluavat varmistaa puhtaan luonnon ja elinvoimaisen ympäristön tuleville sukupolvilleen” ja tällaisten ympäristön tuhoajien kanssa se ei tietenkään ole mahdollista.

Olemme pohtineet miehen kanssa, että voiko näiden tehtaiden alasajon taustalla olla myös se ajatus, että täältä saadaan pois paljon valkoista äänestysoikeuden omaavaa porukkaa. Todella moni ranskalaisista on varmasti muuttamassa täältä pois, jos olosuhteet muuttuvat ja varsinkin, jos töitä ei ole. Äänestysoikeuden saa, jos on syntynyt täällä tai asunut täällä ennen sopimusten tekoa. Eli vaikka olisit asunut 20 vuotta täällä, niin et voi äänestää referendumissa. Muissa vaaleissa toki saa äänestää ja tulossa on jotkut vaalit, joihin minulle tuli tekstiviestinä rekisteröitysmisohjeetkin. Luulen kyllä, että viesti oli tarkoitettu miehelle, jolla on residence card eikä minulle. Numerot on siis jossain järjestelmässä sekaisin. Tosin tämän byrokratian tuntien ehkä ei ole järjestelmää, vaan joku iso musta kirja…..

Joka tapauksessa huonolta näyttää sekä Valen että SLN:n osalta. Koska molemmat yhtiöt ovat joutuneet lomauttamaan suurimman osan työntekijöistään, on CAFAT eli tämä paikallinen KELA jo ilmoittanut lisärahoitustarpeesta. Kuten tässä postauksessa kirjoitin, niin CAFAT tulee menemään nurin heti, jos nuo yhtiöt lakkaavat toimimasta. Tosin saattaa olla, että se meneekin nurin ennen niitä.

Kohti seuraavaa referendumia

Samana päivänä kuin sykloni tänne iski, kaatoivat pro-itsenäisyys-puolueet hallituksen. Täältä löytyy The Guardianin juttu tästä. Uusi hallituksen vaali on 17.2. mutta jo nyt tiedetään, että tuleva hallitus on ensimmäistä kertaa 40 vuoteen pro-independence eli erilaisten liittoutumien vuoksi independentisteillä tulee olemaan enemmistö. Täällä on käytetty usein tätä mahdollisuutta hallituksen kaatamiseen, joten nykyään on olemassa sääntö, ettei keinoa saa käyttää, jos edellisen hallituksen kaatumisesta on alle 18 kuukautta. Pidän tätä hyvänä esimerkkinä siitä, että kanakit ovat oikeasti tosissaan ja nyt on ehkä heidän ”momentum”. Tämä oli luultavasti yksi steppi heidän suunnitelmissaan ja ajoituskin oli varmasti tarkkaan mietitty. Ei siis syklonin kanssa 😄, vaan ennen referendumprosessin käynnistämistä. Prosessin voi käynnistää kuusi kuukautta edellisen jälkeen ja kanakien toiveissa on pitää uudet vaalit jo tänä vuonna, ennen Ranskan vaaleja. Paikallisten veikkaus on ollut, ettei Ranska suostu siihen. Silloin vaalit olisivat sitten ensi keväänä.

Jos tämä itsenäistyy, tulee sisällissota. Olen aivan varma siitä. Jollain aikataululla ainakin. Tribut alkavat taistella keskenään siitä, kenellä on suurin valta. Suostuvatko kanakit jakamaan valtapaikat valkoisten kanssa, kuten tässä nykydemokratiassa tehdään? Suostuvatko kanakit siihen, että valkoiset jäävät tänne asumaan? Ranskalaisilla on aina mahdollisuus palata Ranskaan pitkänkin poissaolon jälkeen, mutta miten käy caldochien. Jokaisella on täällä asunto, talo, mökki, maaomistusta, yrityksiä tai liiketoimintaa ja kun olet viidennen sukupolven caldoche, niin mihin täältä edes muutat. Toki ranskalaisilla on täällä myös paljon omistusta ja liiketoimintaa, mutta heillä on kuitenkin ns. kotimaa, jonne palata.

Tästä tulikin mieleeni, että yksi ihminen ehdotti, että ostaisin jonkun yrityksen, kun niitä on nyt runsaasti myynnissä. Työlupaa, kun en tule tänne saamaan, eikä taloudellinen tilanne näytä siltä, että tulisi kovin paljon sellaisia työpaikkoja auki, joita voisin edes hakea. En sijoittaisi tänne tällä hetkellä pennin pyörylää eli en todellakaan osta mitään yritystä. Niitä lienee myynnissä nyt hyvin, kun täältä on varmaan käynnissä joukkopako.

Kanakeja on enemmistö, mutta todella moni valkoinen on sitä mieltä, että suuri osa heistä haluaa kuitenkin pysyä Ranskan alla. Viime äänestyksessä oli nähtävissä pientä painostusta ja uhkailua, joten ei-äänen antaminen ei ole helppoa yhdellekään kanakille. Varsinkaan noilla vahvimmilla itsenäisyyttä ajavilla paikkakunnilla (eli pohjoinen, itä ja saaret) ei ole turvallista olla muuta mieltä, kuin mitä johtavat kanakit sanovat. Ja koska kylät ovat pieniä, ja jos siellä on enemmän ei-ääniä, kuin mitä kenties valkoista populaa on, saattaa alkaa aikamoinen vainoaminen. Isoimmissa kaupungeissa tätä ongelmaa ei ole, nämä ovat muutenkin ei-voittoisia paikkoja, koska suurin osa valkoisista asuu suur-Nouméassa.

Kuulin yhdeltä tutulta, että jotkut caldochet saattavat toivoa itsenäistymistä, jotta he saavat vihdoin käynnistää sisällissodan, laittaa kanakit kuriin ja pakottaa heidät omiin tribuihinsa. Tai ajaa pois. Kuten Australiassa ja Uudessa-Seelannissa tehtiin alkuperäiskansojen kanssa. Tähän kyllä sanoin, ettei se taida nykymaailmassa olla enää mahdollista, mutta vastaus oli, että kuka tässä globaalissa tilanteessa keskittyy johonkin tuntemattomaan Uuteen-Kaledoniaan? Hollannissakin pelätään uutisten mukaan sisällissotaa ja USA:ssa on jännittynyt tilanne. Niiden rinnalla Uutta-Kaledoniaa ei ole käytännössä olemassa.

Ei meidän mellakat ja kriisitilanteet ole paljoa maailman uutisissa näkyneet. Ainoat, jotka siitä kirjoittavat ovat Mining news-tyyppiset tahot ja silloinkin huolenaiheena on nikkelin saatavuus. Financial Times kirjoitti 22.1.2021 tästä nikkeli-näkökulmasta myös jutun, jossa mainitsi sen, ettei tämä ole investointikohteena enää houkutteleva vaan ruutitynnyri. Australian lehdissä tilannetta seurataan sen verran, että pohditaan nykytilanteen vaikutusta referendumiin. Australia tietenkin toivoo, että tämä pysyy Ranskalla, eikä lipsahda Kiinalle.

Mikään vaihtoehto ei näytä hyvältä

Jos äänestystulos on ei, epäilen, että silti tulee sisällissota. Tähän minulle on kommentoitu, että ei voi tulla. Kanakien pitää noudattaa Nouméan sopimusta. Eivät he noudata tälläkään hetkellä mitään sopimuksia, paitsi omasta näkökulmastaan suotuisin osin. Ja jos aktivistit ovat odottaneet yli 30 vuotta itsenäistymistä, ja kolmas ja viimeinen äänestys sen toiveen murskaa, niin olettaisin tulevan aika pahoja mielenosoituksia. Johonkin se turhautuminen täytyy purkaa. Voi olla, että suunnitelma B on ottaa itsenäisyys vaikka väkisin äänestystuloksesta huolimatta. On kovin vaikea kuvitella, että he tyytyisivät rauhallisesti tulokseen, kun bensaa on heitetty tässä aktivistiliekkeihin jo useampi vuosi.

Jos tulos on ei, niin joidenkin toiveista huolimatta esimerkiksi Kiina ei tule puuttumaan toisen valtion asioihin. Vaikkakin tämä olisi Kiinalle kruunujalokivi muiden Tyynenemeren saarivaltioiden joukossa. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, niin kaikki tällä alueella jo itsenäistyneet saaret ovat enemmän tai vähemmän Pekingin peukalon alla. Tämä olisi muihin verrattuna huomattavasti parempi catch sijainnin, kalastusalueiden ja tuon nikkelin vuoksi. Tällä hetkellä Kiina on vähän pulassa, koska täältä ei nyt liiku nikkeliä mihinkään ja normaalisti 70% täältä lähtevästä taitaa mennä Kiinaan. Mutta jos tulos on ei, luultavasti Ranska muokkaa kuitenkin olemassaoloaan täällä eli pyrkii ehkä siirtämään vielä enemmän toimintoja paikalliseksi ja ehkä pyrkii myös vähentämään taloudellista riippuvuutta.

Jos pysytään Ranskalla, jotain täytyy joka tapauksessa tehdä. Kahtiajakautuminen on todella syvää nyt, taloudellinen tilanne todella heikko ja kanakit ovat jo osoittaneet kykynsä pysäyttää aika hyvin isojenkin toimijoiden toiminnat. Kanakeilla on rahaa ja selvästi heillä on joku back up. Onko se miljonääri Dang vai kenties hänen verkostonsa. Vai Kiina. Pääkanakit kannattavat kuulemma marxismia, joten se olisi Kiinan kannalta hyvä juttu, olisi sopivan oikeamielisiä liittolaisia täällä. Ja marxismista johtuen ei ole väliä kaatuuko tehtaat ja tulee työttömiä. Sitten kaikesta tulee yhtä suurta yhteistä hyvää.

Kuten olen aikaisemmin jo sanonut, olisi ehkä korkea aika Ranskankin luopua näistä siirtomaistaan. Itsenäistyminen vuonna 2022 on vaan ehkä hiukan vaikeampaa, kuin se olisi ollut vaikka 50-luvulla.

Ensimmäinen kunnon sykloni

Jaa niin, se synkkä ja myrkyinen yö. Ja sykloni. Viime viikon tiistaina eli helmikuun toinen päivä säntäilin täällä kotona (ja kaupassa) ihan hulluna ja valmistauduin syklonin tuloon. Ensin arvio oli, että se tulee suoraan Nouméan yli kääntyessään Loyaulte-saarilta ja että se heikkenee. Naapuri ei ottanut syklonia kovin vakavasti, mutta ehkä tartutin tämän varautumisen häneenkin, koska tässä me kaksi sitten juostiin edes takaisin ja siirreltiin kasveja ja irtotavaroita suojaan. Talon omistaja tuli näyttämään, miten saan nämä olohuone-keittiön isot alumiiniverhot lukittua paikalleen, koska syklonituulten voima saattaa taittaa ne ja samalla rikkoa lasit. Tungettiin lasien ja verhojen väliin terassihuonekalujen tyynyt. Tosi kiva tuli 😄. Ja pimeää. Mies tuli onneksi just sopivasti kotiin, ennen kuin alkoi tuulla kovemmin, laiva ei olisi tietty enää sitten myöhemmin kulkenutkaan.

Sykloni kääntyi myöhemmin tämän pääsaaren päälle, kuin piti, mutta se samalla voimistui (en siis varautunut turhaan, parempi ottaa ennemmin varman päälle) eli esimerkiksi tehtaalla lähti kattoja irti ja merikontteja siirtyi paikasta toiseen. Tuulen nopeus oli 80 solmua eli 42 m/s siellä, meillä pahimmillaan 30 m/s. Kakkostason hälytys eli ulkonaliikkumiskielto annettiin ihan väärään aikaan eli vanhojen ennusteiden mukaan, joten mekin käytiin tuolla ajelemassa melkein pahimpaan aikaan ja ihmettelemässä hulluja surffareita, jotka ilmestyivät meidän rannalle. Täällä ei yleensä oo surffiaaltoja, joten käyttivät tilaisuuden hyväksi. Vettä tuli kaikkialla muualla ihan tolkuttomasti paitsi tässä meillä (no tuli sitä tässäkin), meri huuhtoi Anse Vatan rannasta osan menemään ja samoin meidän rantapromenadilla on pari kohtaa, kun maa huuhtoutui mereen aika pitkältä matkalta. Tuolla mistä vettä valui vuorilta valtavalla voimalla, oli aika hurjaa. Teiden paikalla oli kuohuvia koskia. Ja pikkusaaret joutuivat pahiten syklonin runtelemaksi, mutta kukaan ei onneksi kuollut.

Meitä oli useampikin katsomassa noita surffaajia. Ei ihan viisasta, kun tuossa lensi noita lehtiä ja kookospähkinöitä.

Tämä oli vain kakkosluokan sykloni, mutta toivon, ettei pahempia tarvi kokea. Riittävästi kolisi, vettä tuli tuulen mukana kuin painepesurista ja ulkoportailla piti pitää kaiteesta kiinni. Polkupyörät lensi telineistä ja pari palmunoksaa lähti irti, muuta vahinkoa meillä ei onneksi ollut. Koiraa oli pakko viedä välillä, mutta kun ulkona lentää sellaisia miehen mittaisia palmunlehtiä, niin pissalenkit oli hyvin lyhyitä. Eikä muuten nukuttu siinä kolinassa ekana yönä lainkaan eli tiistain ja keskiviikon välillä, vaikkei sykloni ollut siinä vaiheessa edes täällä. Keskiviikkona kolisi hiukan vielä enemmän, mitä se sitten oliskaan ollut, jos myrsky olisi mennyt tästä ihan päältä.

Tämä on tästä meidän läheltä. Tuolla ne hurjapäät surffaili.
Pieniä tuhoja, mutta ei mitään vakavampaa. Nuo kookospähkinät on lentäessään tosi tappavia. Meidän terassin edestä olevasta palmusta leikattiin ennen syklonia kaikki pähkinät pois, ne olis tullut siinä puhurissa varmaan alumiiniverhonkin läpi tänne sisälle.
Anse Vatan rannasta lähti tätä nurmikkoaluetta pitkältä matkalta. Vesi on poikkeuksellisen korkealla tässä, ei näy lainkaan hiekkarantaa, joka on tämä nurmikon jälkeen.
Tältä näyttää siis normaalisti tuo Anse Vatan ranta. Paljon meni puita poikki ja maata huuhtoutui mereen.

Sateet on jatkuneet syklonin jälkeen sen verran pahoina, että meillä on tästä Nouméassakin ollut maanvyörymiä. Yksi kuolonuhri tuli syklonin jälkeen, kun joku porukka oli yrittänyt ylittää tulvivaa jokea (siinä ei välttämättä ole normaalisti jokea laisinkaan) pickupilla ja virta oli ilmeisesti ottanut autoon kiinni. Kuusi pelastui, yksi löytyi kahden kilometrin päästä merestä. Ei mitään mahdollisuutta pelastua, jos tippuisi siihen virtaan eli tämä tyyppi on varmaan tippunut sieltä lavalta veteen.

Tämä on entinen tie, syklonin aikana kuohuva koski. Kymmenen kilometriä meiltä, tutun lähettämä valokuva.

Satoja ihmisiä menetti kotinsa joko tulville tai tuulelle, teitä on poikki maanvyörymien vuoksi ja nämä jatkuvat sateen on vienyt myös suuren osan hedelmäsadoista yms. Köyhillä ihmisillä on nyt todellinen hätä, tämäkin luonnonmullistus kohdistui tietysti heihin pahiten. Ensinnäkin, koska tuolla pikkusaarilla rakennukset ovat mitä ovat ja ihmiset ovat köyhiä, mutta myös tällä pääsaarella sateet ja tulvat vaikuttivat eniten köyhimpien ihmisten asuinalueisiin.

Jaa niin, eilen täällä meillä Marén saaren lähellä oli vielä 7,7 magnitudin maanjäristys ja yhdelle Australian saarelle ja Uuteen-Seelantiin annettiin tsunamivaroitus. Onneksi aalto ei ollut sitten mikään suuri. Me ei tiedetty koko järistyksestä mitään, vaan nukuttiin tyytyväisenä. Suomessa järistys oli aika isolla otsikolla ainakin Maikkarin uutisissa, joten siinä kun heräsin, niin oli joka kanava täynnä viestejä, että ollaanko ok. Mikä oli kyllä varsin ihanaa ❤️.

Loyaltysaarilla järisee vähän väliä, ilmeisesti myös tässä pääsaarella, mutta pahaa maanjäristystä täällä ei ole ollut. Kuulutaan Tyynenmeren tulivyöhykkeeseen eli mannerlaattojen törmäyskohtaan. Minulle maantieteilijänä taas ihan mahtavaa olla ns. pelipaikalla 😄. Yhtä mahtavaa, kuin mannerlaattojen erkanemiskohdassa Islannissa, jossa ainoana porukasta olin ihan, että vau, upeaa, hiukan hienoa. Tässä se nyt on! Mies oli ihan, että voisitko tulla jo takas bussiin, kun kaikki odottaa…… Onneksi meillä ei ole täällä tulivuoria, ne pelottaisi enemmän kuin nämä järistykset.

PS Loppuun pieni kevennys. Nykyinen, eli kohta väistyvä pääministeri on nimeltään Thierry Santa. Käänsin jotain uutista vahingossa ranskasta suomeksi ja ihmettelin, kun jutussa puhuttiin niin paljon joulupukista 😂😂. Valen CEO on Beurrier ja se kääntyy välillä englanniksi butter dish. Saa näistäkin jutuista revittyä edes vähän huumoria 😁

Loppukevennyksen loppukevennys. Meidän (tai naapurin siis) kana. Ilmestyy aamuisin tähän meidän oven taakse kyselemään ruokaa ja ehkä myös seuraa.

Neuvottelutaidot huipussaan

Posted on by toispualpalloo 4 Comments

Täällä on sama meno kuin viimeisimmän postauksen jälkeen. Edellisperjantaina meillä oli ”vastamielenosoitus” eli Vale järjesti yhteistyökumppaneilleen avoimen tilaisuuden, missä käytiin läpi nykytilannetta, valettiin työntekijöille uskoa tulevaisuuteen ja vastailtiin kysymyksiin. Paikkana oli Hippodrome eli laukkarata, joka on kuulemma valkoisen ylivallan kulminaatiopiste. Ehkä ei siis ihan paras valinta. Kuulin muutenkin mielipiteitä, että olisi voinut olla hyvä pitää tilaisuus keskustassa, jotta väkeä olisi tullut enemmän ja muutkin olisivat kuulleet, mitä puhutaan. Luulen, että Hippodrome oli valittu turvallisuussyistä ja ymmärrän hyvin, että näin tehtiin. Sellaista porukkaa siinä ympärillä kuitenkin pyöri. Ja poliiseja jatkuvasti ”just satuttiin ajamaan tästä ohi” -tyylisesti. Jos niskassa on tappouhkauksia, niin en minäkään haluaisi mihinkään torille puhumaan.

Viime perjantaina 4.12. oli deadline sopimuksen allekirjoittamiselle. Sitä lykättiin. Kolmena päivänä on ollut pyöreän pöydän keskusteluja monta tuntia päivässä. Niihin ei tosin aluksi tullut ollenkaan Ican ja USUP (eli Usine Sud Usine Pays, käytin tästä aiemmin virheellisesti USTKE-lyhennettä, koska luulin, että ovat sama asia. USTKE on ammattiliitto, mutta tiiviisti mukana menossa). Me olimme melkein viikon lomalla Ile des Pinsin paratiisisaarella ja yritimme olla lukematta uutisia, mutta miehelle pukkasi tietysti viestiä koko ajan. Tulimme pois torstaina, koska perjantaina oli ranskan tunnit ja perjantaiaamuna koko saari oli blokattu. Kävi hyvä tuuri.

Homma jatkuu yhtä sekavana

Miehen työvuorot jatkuvat edelleen 4-4 -jaksoissa turvallisuussyistä eli hän lähti töihin lauantaina aamulla kello 5. Samana päivänä pyöreän pöydän neuvotteluissa päästiin lopputulemaan, että Sofinor on pois keskusteluista ja Vale päästää Korean Zincin tutustumaan tehtaalle. Samalla sovittiin, että kaikki blokkaukset puretaan. No ei purettu, tehdas pysyi blokattuna, aitojen yli heiteltiin kiviä, joten esimerkiksi majoitusalueen kuntosalille ei saanut turvallisuussyistä mennä. Pari autoa varastettiin ja poltettiin, kuten tapana on. Sellaista pientä….

Luin jostain face-kirjoittelusta, että Valen pitää pystyä todistamaan väitteensä blokkauksista ja että kumma, kun ei ole mitään todistusaineistoa siitä, että USUP ja Ican rikkovat juuri tekemäänsä sopimusta. No sunnuntaina saatiin riittävästi todisteita, kun santarmit menivät avaamaan blokkeja. Muutama santarmi on nyt sairaalassa, koska heitä heitettiin päähän kivillä. Nämä heittelee aina kivillä ja edellisviikolla myös petankkipalloilla yhtä katamaraania, kun ihmiset olivat siellä nukkumassa. Onneksi kukaan ei kuollut. Autoja poltettiin, renkaita poltettiin. Mont Doren pahistribu St. Louis kaatoi ensin puun tielle ja sen jälkeen alkoi polttaa tiellä renkaita. Kamala polttovimma näillä. Aina poltetaan jonkun auto tai talo, kun suututaan ja muuten vaan noita renkaita. Ollaan sen verran kriittisessä pisteessä, että miehen vetämä tehdas pitää kohta ajaa alas, jollei tiet ja kuljetukset aukea, ja luulen, ettei sitä sitten enää käynnistetä. Siihen loppuu sitten tämä juttu ja neuvottelut.

Casse pas la tete!

Löysin vihdoin hyvän nettisivun Caledospheren, missä on hiukan parempaa analyysia asiasta, kuin paikallislehdessä, joka on minusta hyvin pro-kanak. Tai sitten vaan erittäin varovainen. Naapurimme on lehden omistavan mediayhtiön toimitusjohtaja, mutta en ole viitsinyt kysellä, että miksi näin. Joko raha tulee sitä miljonääriltä, joka kannattaa kanakien itsenäistymistä eikä siitä syystä kirjoiteta asioita, tai sitten…… No en keksi mitään muuta syytä kuin tuon rahan. Kävin viikonloppuna parin tutun kanssa keskusteluja asiasta (on edelleen aika rankkaa ranskaksi) ja kaikki sanoivat, että älä huoli vaikka et ymmärrä ja aivot nyrjähtää. Ei tätä voi ymmärtää, kun on niin epäloogista. Eli casse pas la tete!

Hupaisinta oli kyllä nuo neuvottelut. Ensin todetaan, että joo Sofinor pois tästä kiistasta ja blokit pois. Seuraavaksi Ican, USTKE ja USUP pitää oman pyöreän pöydän neuvottelunsa ilman muita osapuolia ja tulevat siihen tulokseen, että aikaisempi neuvottelu oli ihan syvältä, eivätkä he siihen sopimukseen ”välirauhasta” haluakaan suostua. Ja muut ovat ymmärtäneet ihan väärin, kyllä Sofinor on mukana edelleen. Mahtaa olla muilla neuvottelukumppaneilla lehmän hermot, kun jaksavat tätä. Sofinorin ainoa tavoite on saada kilpakumppani pois markkinoilta ja he luultavasti kuvittelevat saavansa sitten Goron nikkeliesiintymän itselleen. Se ei kuitenkaan onnistu vaikka Vale lopettaisi tehtaan.

Caledospherestä luin, että Pohjoisen provinssi (aina tulee mieleen Ihmemaa Oz ja ilmansuuntien noidat, en voi sille mitään 😄. Wicked Witch of the North) on saanut Koniambon nikkeliesiintymän, jotta kanakit suostuisivat allekirjoittamaan Nouméan 1998 sopimuksen. Sofinor on yhtiö, joka pyörittää pohjoisen provinssin yrityksiä (mikäli olen käsittänyt oikein) ja Valen pankki Rothschild on kuvannut Sofinorin velkoja erittäin suuriksi. Siitä syystä tämä konsortio ei ole ollut kelvollinen ostajaehdokas.

Yhdet paikalliset tutut (joilla on yksi meidän koiran pennuista) kertoivat, että tämä Province Nord omistaa paljon kaikkea, mutta kaikki bisnekset ovat menneet ihan päin honkia. Nyt he yrittävät saada tämän etelän tehtaan pelastamaan mönkään menneet bisnekset ja tuomaan rahaa heille. Ja varmistamaan hyvinvointi itsenäistymisen jälkeen. Sana heille on hiukan hämännyt, itse olen ajatellut sen tarkoittavan kanakeja, mutta nyt on selvinnyt, että HEILLE tarkoittaa yhtä pääjehua ja hänen tribuaan. Eli täällä on nyt tilanne, jossa yksi tribu uhkailee ja kiristää kaikkia muita, jotta mahdolliset tulevaisuuden rikkaudet tulisivat heille.

Keskustassa mellakoidaan kunnolla

Tänään maanantaina homma kulminoitui siihen, että Valen yhteysaluksesta oli katkaistu köydet, heitetty laskusillat taas mereen ja alus tuupattiin tai hinattiin (tai ehkä jopa kaapattiin) merelle. Satama on niin suojainen, että sieltä alus ei mitenkään mene avomerelle ilman ohjausta. Vein aamulla koiraa ja katselin, kun Vale Grand Sud kellui tuolla keskellä laivaväylää. Nyt se on jo haettu meripelastuspartion avulla. Keskustassa on mellakka ja kaksi päätietä blokattu (päättelin kuvista, että ne ovat blokanneet USUPin edustajat eikä poliisi). Videoiden perusteella näyttää ihan sotatilalta sekä siellä, että tehtaan edessä. Tällä hetkellä palaa autoja sekä lauttasatamassa että Nouvilleen johtavalla tiellä. Ja minä kun olin ajatellut tänään mennä Nouvilleen joulumarkkinoille….. Aina pitää lukea uutiset, ennen kuin liikkuu mihinkään. No sain kyllä myös paikalliselta ystävältä varoitusviestin aamulla.

Siellä Vale Grand Sud pyörii yksinään.

Tämä on kuin ruutitynnyri tällä hetkellä. Pohjoisesta on blokattu kaivoksia ja yksi nikkelitehdas. Juttelin ystäväni kanssa, että ei tässä tarvita kuin vaikka yksi caldoche, jolla menee hermot, kun tehdas ei pyöri ja se hakee aseen. Sen jälkeen alkaa sota. Todella rentouttavaa odotella tässä mitä tapahtuu. Nyt tuo meno tuolla keskustassa näyttää kieltämättä hiukan sodalta. Olen jo vakavasti harkitsemassa sitä, haluanko enää asua täällä, jos tämä homma vaan pahenee.

Facebookista voi katsoa vaikka Nouvelle-calédonie la 1èren sivuilta videoita tästä hässäkästä. Rauhanomaista rinnakkaiseloa tosiaan. Kaikki ovat sanoneet, että tähän saakka tämä on ollut todellakin tuota rauhanomaista rinnakkaiseloa eikä mitään tällaista ole ollut. Referendum ja sitä edeltävä vaalityö jakoivat tämän maan kertaheitolla kahtia, enkä tiedä saako tätä nyt mitenkään korjattua. Ei tämä sota tuosta nikkelitehtaasta ainakaan auta asiaa.

PS. Täällä ehtii tapahtua päivän aikana niin paljon, ettei yksi bloggaaja ehdi pysyä perässä. Eikä yhden bloggaajan hermot edes kestä tätä 😄. Nyt käsittääkseni syytellään poliiseja ja santarmeja, kun tulivat sorkkimaan hyvin sujuvia blokkauksia ja riehumista. Ican ja USUP ovat vetäytyneet myös kaikesta vastuusta eli yksilöt tässä vain riehuvat. Heidän käskystään tosin.

Nyt on aktivisteilla kovat piipussa!

Posted on by toispualpalloo 3 Comments

Täällä julkaistiin tehtaan uusi ostajaehdokas marraskuun alussa (Trafigura, joka omistaa 30% Terrafamesta on yksi ostajakonsortion jäsen) ja tehtaan omistus siirtyisi nyt yli 50%:sti paikalliseen omistukseen. Henkilökunta omistaisi 23% ja paikalliset tahot korottaisivat omia osuuksiaan. Tämä ei kuitenkaan tunnu olevan oikeaa paikallista omistusta, vaan USTKE (Usine du Sud= Usine Pays) haluaa edelleen, että tehtaan saa Sofinor-Korean Zinc. Taho, joka ei edelleenkään ole tehnyt tarjousta, on todettu moneen kertaan kykenemättömäksi ostajaksi ja jolla ei ole rahaa. Taho, joka ei myöskään suostu antamaan virallista lausuntoa em. asioista, vaan tukee näitä aktivisteja, koska halunnee saada kilpailijan pois markkoinoilta.

Ei kelpaa enää neuvottelut Valen kanssa, pitää päästä isompiin pöytiin.

Viime viikko oli jo vähän hankala, koska lauttaa blokattiin ja alukseen pääsi vasta, kun poliisit tulivat paikalle purkamaan sulkuja. Torstaina tunnelma kiristyi, paikalla oli 14 aktivistia ja 300 Valen työntekijää ja syntyi pientä huutelua puolin ja toisin. Perjantaina satamassa tuli sitten jo tappeluita ja siellä tarvittiin poliisien lisäksi santarmeja. Laivan portaat oli revitty irti ja heitetty mereen sekä tehty muutakin ilkivaltaa. Me olimme onneksi lomalla ja todella upealla venereissulla (siitä tulee oma postauksensa), joten mies välttyi kärhämiltä. Perjantaina oli taas joku yleislakko, joka oli toisen tahon järjestämä eikä liittynyt suoraan tähän tehdasasiaan. Eipä se kauheasti näkynyt eli epäilen, etteivät taaskaan saaneet masinoitua mitään isoa lakkoa.

Viikonloppuna tuli sitten Valelta päätös, että turvallisuussyistä koko tehtaan porukka siirtyy 4-4-vuoroon eli neljä päivää putkeen tehtaalla ja neljä vapaalla. Silloin lautan ei tarvitse kulkea kuin vaihtopäivinä. Viikonloppuna USTKE ja Ican (Instance coutumière autochtone de négociation) ilmoittivat, että alkavat koventaa toimenpiteitä. Kävin viime viikolla Valen pääkonttorilla ja sinne oli ilmestynyt kaapin kokoisia vartijoita ja tunnelma oli todella kireä. Pääjohtaja on uhattu tappaa ja muutenkin tämä alkaa lähteä ihan lapasista eli muuttua vaaralliseksi. Näin yhden kommentin, jossa yksi kanak kirjoitti, että pääjohtajaa pitää vähän ”käsitellä”, jollei hän ala kuunnella heitä ja tehdä niin kuin he haluavat. Oli vielä yksi tehtaan työntekijä omalla naamallaan. Tämä on yksi asia, mihin mun järkeni ei riitä. Mistä on syntynyt se käsitys tai olotila, että täällä tehdään, kuten he sanovat tai muuten…….

Nouméa on saarrettu.

Tänään eli maanantaiaamuna koko Nouméa on blokattu. Kukaan ei siis päässyt aamulla töihin, ellet asu samalla paikkakunnalla, kuin missä työpaikkasi on. Todella paljon porukkaa käy Nouméassa töissä Dumbéasta, Paitasta ja Mont Doresta eli ruuhkat olivat moottoriteillä ihan tolkuttomat, kun ihmiset ovat lähteneet normaalisti aamulla töihin. Nyt yhdeksän jälkeen santarmit ovat saaneet teitä auki eli tänne pitäisi päästä ainakin joitain reittejä pitkin.

Nämä osaa tiesulut. Niin usein niitä täällä on.

Valella esimerkiksi on päätös siitä, että jos et pääse tällaisesta syystä töihin, etkä voi tehdä etätöitä, niin joko pidät lomapäivän tai palkattoman vapaapäivän. Ei ihme, että työntekijöillä alkaa olla mitta täynnä blokkaajia kohtaan ja tulee vähän kärhämää. Sen lisäksi, että Nouméa on blokissa, on tehtaan sulkuja vahvistettu ja vaarana on, että pitää alkaa ajaa tuotantoa ja laitoksia alas. Kuulin myös, että Nouméan satama on blokattu eli konttilaivat eivät tule eikä mene. Jos tämä siis pitkään jatkuisi, niin kaupoista alkaa tavarat loppua. Eikä lentokentältä saada mitään tavaroita tänne Nouméaan, kun tiet on kiinni.

Neuvotteluita ei suostuta enää käymään Valen kanssa, vaan valtiolta pitää saada joku keskusteluun. En edelleenkään ymmärrä, miten Ranskan valtio voisi puuttua yksityisen yrityksen myyntiprosessiin. Varsinkaan nyt, kun omistuksesta tosiaan yli puolet olisi paikallista omistusta, mikä on ollut aktivistien ajama juttu. Mutta väärin toteutettu, kun ei ole tehty niin kuin he haluavat. Ranskan valtion edustaja on myös lehdessä sanonut, että Sofinor/KZ ei ole edes jättänyt tarjousta eikä ole validi ostajaehdokas.

Olen kuullut monelta taholta ja lukenut kommenteista, että Sofinor/KZ maksaisi kanakeille tästä blokkaamisesta sekä muusta häirinnästä. Ja olisi myös luvannut hyvät rahat ja työpaikat, jos asiat menisivät heidän mielensä mukaan. Mutta järkikin sen sanoo, että niin ei tule tapahtumaan, Valen ei tarvitse tätä kenellekään myydä, vaan Vale lopettaa koko tehtaan ja sanoo heipat kaikille ennen kuin antaa sen heille ilmaiseksi.

Mihin tämä tästä vielä meneekään?

Joulukuun 4. päivä allekirjoitetaan lopullinen sopimus. Tämä luultavasti pahenee siihen saakka ja kuka tietää, mitä sen jälkeen sitten vielä tapahtuu. Täällä on aseitakin vaikka kuinka paljon noissa tribuissa (ja valkoisilla, koska metsästys on suosittu harrastus). Ostin itselleni juuri poliisien käyttämän teleskooppipampun (kamalan pelottava kapine) ja pippurisuihketta, koska yksi dobermanni hyökkäsi meidän koiran kimppuun ja sekä minulle että meidän koiralle tuli vähän naarmuja. Sen jälkeen oli melkein yksi toinen koiratappelu, koska minä olen nyt niin hermona kaikista vapaina juoksevista koirista, joten oli pakko ostaa kättä pidempää. Ehkä niitä saattaa tarvita jossain vaiheessa muutenkin, kuin koirien varalta.

Koiran vapaana pitäminen on iso ongelma täällä. Sanoivat tuolla army-tarvikekaupassa, että joka päivä joku ostaa jotain suojatakseen itseään ja omaa koiraansa vapaana juoksevilta koirilta. Tuon dobermannin omistaja seisoi vieressä katsomassa, kun koirat tappelivat eikä tehnyt mitään. Itse oli sitten pakko mennä väliin, koska ei meidän koira taida isolle dobberille pärjätä. Olen nähnyt kyseisen herran aikaisemminkin ja pyytänyt pitämään koirat kaukana meistä, mutta ei hän viitsi. Yksi ihminen sanoi minulle, että hänen koiransa ei vaan tykkää olla hihnassa. No ei tykkää minunkaan, mutta se kuuluu pitää hihnassa, kun kuljetaan ihmisten joukossa.

Tähän väliin koirakuva laskemaan verenpainetta.

Draamaa piisaa 🐕🐓

Alkaa olla itsellä ihan mitta täynnä sekä noiden koirien että noiden militanttikanakien vuoksi. Paljon on työtekijät kommentoineet netissä ja facessa, että voisitteko antaa meidän tehdä töitä, meillä on perheet elätettävänä. Mutta ei kiinnosta kuin pienen porukan (tämä Usine Sud= Usine Pays ei todellakaan tunnu olevan mitenkään kaikkien kanakien tavoite, marsseille on rahdattu ihmisiä idän ja pohjoisen tribuista) edun tavoittelu. Kuten jossain aikaisemmasa postauksessani sanoin, niin hiukan liikaa ovat saaneet tehdä kaikkea Matignonin ja Nouméan sopimusten ja YK:n suojissa, alkuperäisväestön etua suojellaan kuitenkin todella paljon. Eikä se ole huono asia, mutta tätä en nyt näe samanlaisena alkuperäisväestön asiana, kuin esim. maanomistusta, äänestysoikeuksia, paikkoja hallinnossa ja yleisesti tasa-arvoisia oikeuksia elää kuten ranskalaiset.

Vielä muuten sekin huomio, että ei ole helppoa nyt näillä valkoisilla paikallisilla eli caldocheilla ja broussardeilla, jotka ovat kuudennen tai seitsemännen polven kaledonialaisia. Kanakit ajavat minusta itsenäistymistä niin, että tämä kuuluu vain heille, joten jos täältä muutaman vuoden päästä joutuisivat kaikki valkoiset lähtemään pois, olisi se aikamoinen isku valkoisille paikallisille. Jos sukusi on asunut samassa paikassa 1850-luvulta saakka, niin et ole todellakaan ranskalainen siinä mielessä, että tuosta vaan voisit muuttaa Ranskaan täältä maanpakoon. Asuntojen hinnat ovat laskeneet ja joka paikassa on todella paljon hiljaisempaa eli luulen monen ranskalaisen eli métron jo lähteneen pois, mikäli se vain on mahdollista.

Sellaista draamaa täällä. Nyt mies on kotona ja sotkee minun hyvin tarkat rutiinini. Aamulla oli muutenkin hiukan säpinää. Kun lähdin koiran kanssa ulos, niin huomattiin, että viereisen talon pienempi koira oli päässyt kanatarhaan ja kana melkein kuoli siinä ”leikissä”. Onneksi koira on kiltti kuin mikä, joten sain sen tulemaan luokse ja sidottua aitaan siksi aikaa, kunnes keksittiin ratkaisu saada se pois sieltä. Eli naapuri tuli meille tikkaiden kanssa ja tehtiin opération sauver le poulet 🐓…… Kana ei onneksi kuollut vaikka vähän pahalta aluksi näytti. Kanan omistaja heräsi vasta, kun oli saatu koko härdelli loppumaan. Tosin viereisen talon rouva sanoi miehelleni, että kana herätti heidät neljältä tänä aamuna. Eli siinä on vastaus siihen kysymykseen, miten ihmeessä koira pääsi kanatarhaan 😉. Me tulimme keskeyttämään hyvin etenevän operaation…..

Hän selvisi aamudraamasta ja pitää meteliä entiseen malliin.

Liian monta kokkia edelleen Vale-sopassa

Posted on by toispualpalloo 1 Comment

Muutama päivä enää aikaa Valen päätökseen siitä aletaanko ajaa tehdasta alas vai saadaanko ostajan kanssa joku sopimus aikaiseksi. Merentakaisten alueiden ministeri Ranskasta on täällä vielä tämän viikon, hän yrittää saada kanakien kanssa aikaan jotain päätöstä Nouméan sopimuksen purkamisesta ja seuraavasta referendumista. Mutta hän lienee mukana kaikissa mahdollisissa neuvotteluissa myös etelän tehtaaseen liittyen. Nyt ostajana olisi Trafigura (Terrafamen osaomistaja) ja muutamia muita yrityksiä.

Täällä on hiukan samanlaista huutelua ilmassa (ja minulle on kommentoitu suoraan myös), kuin Suomessa paperitehtaan alasajoon liittyen eli yrityksen pitäisi kantaa yhteiskuntavastuunsa ja jäädä tänne, koska tämä paikka romahtaa, jos Vale lähtee. Olen vastannut kyselijöille, että kuinka kauan firman pitää kantaa tällaista vastuuta. Tehdas on ollut toiminnassa kymmenen vuotta ja tuottanut koko ajan muutamia viimeisiä kuukausia lukuunottamatta tappiota (heti kääntyi suunta, kun mies tuli tänne töihin 😉😉😉). Palkat, CAFAT, ns. ”suojelurahat” kanakeille ja ostopalvelut jne. on kuitenkin maksettu koko ajan eli rahaa on virrannut. Verojen ja kulutuksen kautta se on hyödyttänyt paljon laajempaa porukkaa, kuin vain työntekijöitä. Ja jos yritys jo vuosi sitten ilmoitti, että etsivät ostajaa ja tekevät exitin, niin miten se tässä viimeisillä hetkillä vasta menee jakeluun.

Kanakien aktivistiporukka vaatii edelleen, että tehdas myydään (käytännössä annetaan, koska ehdokas ei ole halukas maksamaan mitään, eivät kyllä ole tehneet tarjoustakaan) Sofinor-Korean Zinc -konsortiolle. Koska tämän ”ehdokkaan” on nyt hylännyt sekä paikallinen Vale NC että emoyhtiö Vale Kanada on ultimatumit lähetetty nyt Vale Riolle eli pääkonttoriin Brasiliaan. Tavallaan ihailen tätä asennetta, että täältä pieni porukka kanakeja voi sanella ehtoja maailman suurimmalle nikkelin tuottajalle ja maailman kolmanneksi suurimmalle kaivosyhtiölle. Ollaan ilmeisesti edelleen siinä uskossa, että tämä on maailman houkuttelevin kohde eikä muualla ole nikkeliä. Viime perjantaina oli mielenosoitus taas tehtaan ulkopuolella ja vaatimuskirje luovutettiin varajohtajalle. CEO:n ja kanakien yhdistysten välit ovat ilmeisesti täysin poikki, koska herra Beurrier ilmoitti tovi sitten, että kaikenlaisen suojelurahatyyppisen maksaminen on nyt seis. Lähinnä siis on varmaan maksettu, että saadaan tiesulut sun muut aina auki.

Vaatimuslistaan sisältyi mm. seuraavat kohdat, koska he ”uskovat, että Sofinor/Korean Zincin tarjous olisi paras sekä ympäristönäkökulmista mutta myös työllisyyden ja alihankkijoiden kannalta”: Valen pitää nyt tehdä seuraavat asiat eli Vale Rion pitää tavata Korean Zincin edustajat ja aloittaa neuvottelu konsortion kanssa; Vale Rion pitää kantaa vastuu, toimia eettisesti ja läpinäkyvästi; Ranskan hallituksen ja kaikkien Uuden-Kaledonian instituutioiden ja yhteisöjen pitää kannattaa ”usine du sud = usine pays”-ajatusta. Ja nykyisestä ostajaehdokkaasta Trafigurasta kumppaneineen pitää luopua. Silviisiin.

Tämän lisäksi he ehdottavat perjantaille laajaa yleislakkoa, ”jonka aloitusaika tiedetään, mutta päättymisaikaa ei” ja ”he näyttävät Valelle, että voivat seisauttaa koko tehtaan”. Tämä on oikeastaan juuri sitä, mitä taas kaivataan, kun paikalla on ostajaehdokas. Huokaus. Eihän tässä mitään uutta ole, tämä on yksi syy Valen ongelmiin täällä. Vaikka tänään tuli positiivisiakin uutisia eli miten tehtaan omistajuus jatkossa jaettaisiin (Trafigura 25%), niin ymmärrän kyllä hyvin jos tämäkin ehdokas lähtee lipettiin. Osa omistuksesta olisi henkilöstörahastolla, johon kaikki ovat jo sitoutuneet ja osa omistuksesta ilmeisesti ainakin Province Sudilla eli tällä eteläisellä ”maakunnalla”.

Tavallaan hyvin järkyttävää tämä tilanne, koska tehdas on suhteellisen uusi, nikkeliä on runsaasti ja sillä olisi kysyntää jatkuvasti enemmän sähköautojen akkujen myötä. Mutta kertaakaan täällä ei tosiaan ole päästy tavoitteisiin ja tappioiden määrää voin vain arvailla. Rakentaminen plus kymmenen vuoden tappiollinen toiminta siihen päälle. Miljardeja. Jos olisi ollut joku pienempi firma kyseessä, niin olisi varmaan tullut jo konkurssi. Valella on ollut laittaa rahaa tänne. Ai niin, nyt täällä kuului huutelua myös siitä, että jos Vale NC loppuu, niin sen pitää maksaa sitten kaikki maksamatta (?) jääneet verot. Lehdessä kun oli juttua, ettei Vale ole maksanut veroja, koska ei ole tehty sitä voittoakaan kertaakaan.

Hiukan täkäläisten puolesta harmittaa tämä kiihkoilu myös siksi, että Vale ja Tesla tekivät ison sopimuksen nikkelin tuottamisesta Teslan akkutehtaille. Koska tämä homma täällä ei toimi, niin Teslaa varten rakennetaan Kanadaan uusi tehdas ja sinne tulee 400 uutta työpaikkaa. Aikamoinen menetys taas tälle paikalle, mutta koska Valella tosiaan tuntuu olevan mitta täysi ja haluavat pois täältä, niin näin se sitten menee. Ja olisi tietysti ikävä tehdä Teslan kanssa iso sopimus ja todeta sitten koko ajan, että emme pystykään toimittamaan tarpeeksi tavaraa, koska täällä lakkoillaan jne. En muuten tiedä onko tämä hitaus tuolla tehtaalla brasilialaista, ranskalaista vai paikallista perua, mutta jos joku hajoaa, niin menee viikkoja, että se saadaan korjattua. Mies aina vertailee, että sama tehdas Suomessa, ja jos joku hajoaa, se on viimeistään 2 päivän kuluttua kunnossa. Täällä kaksi viikkoakaan ei riitä, voi mennä jopa seitsemän viikkoa ja sillä aikaa tuotanto toimii vajaateholla. Kyllä suomalaisella superrauhallisella insinöörilläkin alkaa mennä järki ja hermot.

Osa ihmisistä luottaa, että joku (valtio) tulee ja pelastaa tilanteen. Osa ihmisistä toivoo, että Vale lähtisi (tai ainakin olisi muka lähtevinään 😄), jotta tulisi kunnon slap in the face ja tietty porukka heräisi todellisuuteen. Ja suurin osa on varmaan ihan kypsä tähän jatkuvaan pienen porukan möyhäämiseen (siinäpä on ihana suomalainen sana, johon yhdenkään paikallisen suu ei taivu 💪🏼) . Itsellä aivot on ihan ylikuumentuneet, kun yritän taas järkeillä niin paljon, että miten joku voi ajatella noin kuin ajattelee ja toimia noin kuin toimii. Minulle on sanottu, että älä yritä, casse pas la tete ja ei kukaan niitä ymmärrä.

Kyl taas kaikki tarttis ite tehdä, että hommat toimis 😁

Elämää referendumin jälkeen

Posted on by toispualpalloo

Itsenäistymistä koskevassa postauksessani mainitsin herra Tjibaoun, jota pidetään itsenäistymisaatteen isänä. Hänen nimeään kantaa hieno Tjibaou-keskus täällä Nouméassa. Herra Tjibaou syntyi 1936 Tiendanitessa, joka on kylä pohjoisessa provinssissä, itärannikolla lähellä Hienghenea. Vuoden 1917 Kanak-sodan aikana hänen tribunsa ihmiset ajettiin pois kylästään ja kylä poltettiin.

Myöhemmin joukko naisia ja lapsia yritti päästä takaisin kylään, mutta heidät yllätettiin ja sitä seuranneessa kahakassa Tjibaoun isoäiti sai surmansa. Hänen sylissään ollut Tjibaoun isä pelastui niukin naukin isosiskonsa avulla. Kanak-sodan aikana taisteluja oli sekä kanakien että ranskalaisten, mutta myös eri tribujen välillä, koska osa tribuista oli Ranska-myönteisiä. Sota oli aika brutaalia (mikä sota ei olisi), mutta täällä oli sen aikana vielä kannibalismia eli osa tai pitäiskö sanoa osia vihollisista syötiin. Ilmeisesti kuitenkin niihin aikoihin viimeisen kerran.

Tjibaoun lapsuudessa täällä ei ollut vielä julkisia kouluja, joten hän kävi katolisen koulun ja jatkoi siitä ensin Paitaan ja sitten Pine-saarelle pappisopintoihin. Siihen aikaan (ja edelleen 2010-luvulle saakka) täältä piti lähteä Ranskaan, jos halusi yliopistoon. Jean-Marie opiskeli vuosina 68-72 Ranskassa katolisessa yliopistossa ja hän aloitti väitöskirjansa kanakien kulttuurillisesta identiteetistä.

Kanakien kulttuuri ja lähteminen politiikkaan veivät kuitenkin mennessään, eikä hän koskaan väitellyt (kuten en minäkään, mutta paljon tylsemmistä syistä 😁 eli työt veivät mennessään). Jean-Marie pyysi vapautusta pappisvirastaan palatessaan tänne Uuteen-Kaledoniaan. 70-luvun puolivälistä alkaen hän alkoi voimallisesti nostaa melaneesian ja erityisesti kanakien kulttuuria esille. Vuonna 1975 täällä järjestettiin Melanésia 2000-festivaali, missä kanakit olivat ensimmäistä kertaa spottivaloissa, huomion kohteena. Hän oli myös julkaisemassa teosta Kanaké; kanakien kulttuurista, alkuisästä ja identiteetistä kertovaa kirjaa.

Onko olemassa kanakien kansaa?

Jean-Marie Tjibaou omisti elämänsä pienen ihmisen ja kansakunnan eloonjäämistaistelulle. Kanakeilla ei ollut yhteistä historiaa, identiteettiä tai kansallistunnetta. Minulle on tullut mieleen suomalaisen kansallistunteen nostattajan Adolf Arwidssonin lause ”ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia”. Jean-Marie Tjibaou loi Tea Kanakén, kanakien esi-isän ja vahvisti sillä (tai pyrki vahvistamaan) hyvinkin erilaisten ja erillisten tribujen yhtenäisyyttä.

Täällä tuntui olevan vahva ”kanaky”- aate ennen äänestystä, mutta silti mietin välillä tuntevatko nämä paikalliset olevansa enemmän oman tribunsa jäseniä kuin kanakeja. Tributhan ovat aikojen alusta ennemminkin taistelleet keskenään, kuin olleet rauhallisia naapureita ja liittoutuneet vain tarpeen tullen toistensa kanssa. Edelleen on tappeluita ja tappoja, joiden taustalla on joku kauan aikaa sitten tapahtunut ”vääryys” ja verikosto jatkaa kulkuaan sukupolvelta toiselle. En ole ihan varma, mutta välillä näitä asioita setvitään minusta myös saman tribun eri klaanien ja perheiden välillä.

Kuvaavaa on, että ei ole olemassa kanakien kieltä, on vain kolmisenkymmentä hyvin erilaista tribujen kieltä ja niiden päälle vielä lukuisia murteita. Kun muiden kanssa on oltu aikoinaan vain sotajalalla, niin kielet eivät ole yhtenäistyneet tai sekoittuneet. Ihmiset eivät siis ymmärrä välttämättä edes viereisten tribujen ihmisiä. Eniten puhutaan drehua, joka on alunperin Lifoun saaren kieli. Ranska ja sen paikallinen ”slangi” toimii yleiskielenä.

Vapaus, veljeys ja tasa-arvo tai kuolema!

Ranskan vallankumouksessa käyttöön otettu, nykyisen Ranskan tasavallan tunnuslause, ei täyttynyt täällä ilman veristä taistelua. Alunperin tunnuslauseessa oli neljäskin osa: Liberté, Égalité, Fraternité ou la mort (”Vapaus, tasa-arvo, veljeys tai kuolema”) ja kanakit olivat valmiita kuolemaan oman maansa puolesta. Jean-Marie Tjibaou sanoi: ”I would say that the hardest thing may not be to die; the hardest thing to do is to stay alive and feel like a stranger in your own land, to feel that your country is dying; to feel powerless to take up the challenge and raise high the claim to reconquer the sovereignty of Kanaky”.

Sopimukset 1988 ja 1998 ovat vahvistaneet kanakien asemaa ja niiden toteutumista seurataan YK:n tasolla. Valitettavasti näin ulkopuolisesta tuntuu, että sopimukset, niiden jälkeen tulleet vaatimukset ja niihin suostuminen ehdoitta eivät ole todellakaan auttaneet kanakeja itsenäistymispyrkimyksissä, vaan huonontaneet tilannetta. Osa tribuista on ihan lainsuojattomia, meno on todella holtitonta eikä laista ja oikeudesta välitetä, koska se on ”ranskalaista”. Paikalliset, jotka ovat santarmeja tai poliiseja, ovat ”pettureita”. Kouluja on joka ikisessä pikkukylässäkin, mutta kaikki lapset ja nuoret eivät käy siellä, joten heillä ei ole mahdollisuuksia juuri mihinkään. Kanakien kannattaisikin minusta alkaa satsata koulutukseen, jotta heitä olisi tulevaisuudessa opettajina, lääkäreinä, lakimiehinä, tuomareina jne. Mutta tietyille johtajille kouluttamattoman massan ohjaaminen mielensä mukaan on varmasti helpompaa.

Sopimusten motto oli ”two colours, one people”, mutta äänestykset ovat tainneet saada aikaan entistä suuremman kahtiajakautumisen 😞.

Referendumin jälkimainingeissa

Äänestyksen tulos oli siis 53% NON ja 47% OUI. Kymmenen tuhannen äänen erolla ei puoli voitti ja kyllä puoli sai noin 11000 uutta ääntä kahden vuoden takaiseen. Meidän mielestä tulos oli aika hilkulla, mutta lojalistien mielestä tulos oli selvä ei. Koitan pysyä aika puolueettomana kaikissa keskusteluissa, koska vähän vaikea on vajaan vuoden kokemuksella mitään kantaa ottakaan. Ollaan kuunneltu sujuvasti ihan ventovieraitakin caldocheja (jotka muuten usein kertovat monennenko polven caldocheja ovat) kun he avautuvat tilanteesta. Oui, oui Madam/Monsieur, tu as raison. Ainoa kantani on, että ymmärrän molempia tahoja, mutta jos tulos olisi ollut kyllä, eivät kanakit olisi saaneet hommaa toimimaan kolmen vuoden siirtymäajan aikana ELLEI ajatuksena ollut tosiaan siirtyä Kiinan alle.

Varsinkin nyt, kun äänestyksen jälkeen uskalletaan jo kirjoittaa, että tiesulut, lakkoilut ja epävarma poliittinen tilanne karkoittivat Valen ostajaehdokkaan eikä kukaan ole halukas enää investoimaan Uuteen-Kaledoniaan näistä syistä, soisin, että jotkut tahot hiukat katsoisivat peiliin (UC ja FLNKS)…… Jos kyseessä on 5000 ihmisen palkat ja paikan terveydenhuoltojärjestelmän jatko, tulee kiusanteosta aika kallis paukku. Vielä 2013 tämä oli lehtien mukaan useiden kaivosfirmojen kiinnostuksen kohde ja nyt sellainen ”en koske pitkällä tikullakaan”-paikka.

Ja jos päätetään, että jatketaan Nouméan sopimuksen mukaan eli seuraava referendum on 2022, ollaan täällä kaksi vuotta täydellisessä seisahtuneisuuden tilassa. Kukaan ei rakenna tai investoi saati voi miettiä muutenkaan tulevaisuutta kovin pitkälle vaan roikutaan löysässä hirressä. Se on sääli. Muitakin vaihtoehtoja on, mutta epäilen, että kanakit eivät niihin suostu.

Jättiläisellä tuli mitta täyteen!

Posted on by toispualpalloo 1 Comment

Brasilialainen jätti eli miehen työnantaja tipautti viime viikolla kunnon pommin kaikelle kansalle. Tehdas saatetaan sulkea. Kaikki, jotka tietää jotain kaivosalan tehtaista, tietävät, että se päätös on massiivinen ja vaatii rahaa ajaa tehdas alas. Nyt kyseessä on vielä suhteellisen uusi eli kymmenen vuotta vanha tehdas, joten uutinen on siinäkin suhteessa todellinen pommi.

Viikon pääuutinen

Taustalla on myyntiprosessi (siis tämän Uuden-Kaledonian tytäryhtiön), joka lähti käyntiin sen jälkeen kun mies oli allekirjoittanut sopimuksen. Meitä infottiin tästä hyvissä ajoin ja mies olis varmaan voinut sopimuksestaan tämän vuoksi irtautuakin. Päätimme kuitenkin lähteä, koska ajatuksena oli, että myyntiprosessi sujuu kuten yleensäkin näissä tapauksissa – eli hyvin – ja työvaatteissa vaihtuu vain nimi. Potentiaalisia ostajia oli useampia, yhden kanssa aloitettiin keväällä tiiviimpi neuvottelu ja homman piti olla nyt paketissa. Mutta eipä ollutkaan, kun yksityisten yritysten kauppaan sotkettiin politiikka JA tämä itsenäistymisprosessi.

Australialainen ostaja vetäytyi kaupasta

Kuppi meni vihdoin nurin.

Ymmärrän ostajan investorien perääntymisen, koska kanakit järjestivät täällä parhaan esityksen siitä, kuinka vaikea täällä on yritystä pyörittää. Tiesulut, lautan blokkaaminen, työntekijöiden töihin pääsyn estäminen yms. toimet ovat ihan arkipäivää, mutta sen päälle kanakit sulkivat myös kaivoksen (omansa siis, kaikki kaivokset ja kuljetusfirmat ovat kanakien) eli raaka-aineen saanti loppui siihen. Sitten alettiin järjestää isoja mielenosoituksia tätä ostajaa vastaan ja lopputulos oli tämä. Ostaja vetäytyi ja firma ilmoitti, että tämä oli tässä! Jos ei mitään ihmettä tapahdu, niin vuoden alusta aletaan laittaa pillejä pussiin. Mitta tuli täyteen. Firma on vuosien aikana menettänyt aika paljon rahaa näiden lakkojen, mielenosoitusten ja tiesulkujen yms. vuoksi. Ja ilmeisesti he ovat myös maksaneet välillä, jotta tiesulut saataisiin nopeammin auki. Ilmoittivat vähän aikaa sitten, että se on loppu nyt, rahahana meni kiinni.

Taustalla on se, että kanakit haluaisivat myös tästä etelän tehtaasta ”oman”, ”jotta valtavat rikkaudet tulisivat kansalle eikä monikansalliselle jätille”. Tavallaan ymmärrän ajatuksen, mutta koska täällä ei ole osaamista eikä niitä valtavia rahamääriä, mitä tehtaan jokapäiväinen pyörittäminen vaatii (plus palkat), niin hankala on tähän ajatukseen yhtyä. JA tehdas pitäisi saada ilmaiseksi. Mielenosoituksia oli siis siksi, että firma ei suostunut tehdasta ilmaiseksi heitä edustavalle konsortiolle antamaan, vaan olisi myynyt sen yhtiölle, joka maksaisi siitä jotain. Onhan se aika omituista käytöstä tietysti. Nyt lehdissä on ollut jo rivien välistä luettavissa se syy, miksi tämä konsortio ei ole ollut varteenotettava vaihtoehto (ei rahaa), mutta koska nämä tällaiset ovat yritysten välisiä salaisuuksia, ei niistä ole voinut -eikä vieläkään voi- kovin avoimesti kertoa. Mutta myyjä on tarkistanut kaikkien ostajaehdokkaiden kyvyn hoitaa tehtaan pyörittämisen. Kanakien aktivistit juhlivat nyt suurta voittoa tästä casesta, mutta jos huonosti käy, niin tulevina vuosina on juhlat vähissä.

le scénario catastrophe
Voitto on heidän! Otsikko kertoo valitettavasti totuuden.

Katastrofi taloudelle

Jos tehdasalue ajetaan alas, tänne jää valtava ”luuranko”, joka vaatii jatkuvia ympäristötoimia ja jota ei esimerkiksi puolen vuoden jälkeen enää käynnistetä uudelleen. Uudelleenkäynnistys vaikka kuukaudenkin jälkeen vaatii aikamoisen määrän massia ja siinä vaiheessa kaikki expat-työntekijät ovat jo kaikonneet eli osaajia ei löydy. Yrityksella on omalla palkkalistalla 1300 työntekijää ja palkkoja maksetaan yli 67 miljoonaa euroa. Joka siis näkyy suoraan ostovoimassa (tähän pitää huomauttaa, että jo se, että täältä on lähtenyt rakennusajan porukkaa, projektiporukkaa yms. pois viime vuosien aikana on vaikuttanut esim. keskustan liiketilojen tyhjenemiseen). Alihankkijat työllistävät saman 1300 ihmistä. Sen lisäksi arvioidaan, että kokonaistyöllisyysvaikutus on noin 5000 ihmistä. Firma maksaa kokonaisuudessaan suoria ja välillisiä palkkoja noin 419 miljoonaa euroa vuosittain, saman verran kuin koko tämän Province Sudin budjetti on. Ottaen huomioon tämän ”maan” koon, niin puhutaan järisyttävästä merkityksestä taloudelle.

Vielä kun otetaan huomioon noiden 5000 ihmisen perheet, niin ihmismäärä, johon tämä vaikuttaa on valtava tässä noin 270.000 asukkaan paikassa. Ja jos tehdas suljetaan, paikallinen sote-järjestelmä CAFAT, jonka ansiosta täällä on aivan huippu ilmainen terveydenhuolto (täällä on yksityisiä lääkäriasemia pilvin pimein, sinne vaan ja kaikki kustannukset maksetaan jälkikäteen), tulee olemaan vaikeuksissa. Firma on maksanut 22,6 miljoonaa euroa vuosittain CAFATiin.

Tässä tulee mieleen kaikki ne mainoslauseet Suomesta, joita hioimme silloin kun tein vielä kv-investointien houkuttelua ja relocation-palveluita ja jotka Suomen osalta pitävät niin paikkansa (Meillä on vakaa toimintaympäristö ja vakiintunut poliittinen kulttuuri. Meille on turvallista investoida. Löydät osaavaa työvoimaa). Täällä ei oikein mikään niistä pidä paikkansa ja paikallisen investointien promo-officen täytynee tehdä aika lujaa töitä, että tämän prosessin jälkeen tänne joku tulee 😄.

Loppuuko leikki lyhyeen?

Täällä me nyt sitten varaudutaan pahimpaan ja katsellaan, mikä muu maa houkuttelisi yhtä paljon kuin tämä. Suomeen ei haluta vielä palata, koska juuri vasta lähdettiin. Tämän paikan jälkeen on vaan hiukan vaikea keksiä, mikä voisi olla parempi…..miehelle löytyisi varmasti töitä myös näistä muista alan firmoista täällä, mutta eri asia on, onko hän kiinnostunut niistä.

PS. Viikonloppuna ilmoittautui uusi ostajaehdokas ja itse olen sitä mieltä, ettei tätä tehtaan sulkemista anneta tapahtua, koska sillä olisi niin järisyttävät vaikutukset. Mutta ans kattoo ny. Odotellaan ensin, miten käy äänestyksessä (ystävät saivat viinikauppialtaan ohjeet pysyä äänestyspäivänä visusti sisällä, koska ovat ”niin valkoisia” ja minä olen jo täyttänyt ruokakaappia siltä varalta, että sisällä pitää pysyä vähän kauemmin) ja katsotaan sitten, miten käy tehtaan. Elämme jännittäviä aikoja ilman koronaakin. Mielenkiintoinen tämä vuosi 2020.

Mitä ottaisit mukaan (autiolle) saarelle!

Posted on by toispualpalloo

Toi otsikon kysymys oli jossain vaiheessa monen henkilöhaastattelun vakkarikysymys sekä Suomessa että ulkomailla ja itsekin mietin monesti, että mitä sitä sitten ottaisin mukaan. Tai siis lähinnä montako kirjaa sinne saisi ottaa mukaan. Kerran joku britti vastasi, että hän ottaisi Encyclopedia Britannican (niinkuin tästä ehkä arvaa, nämä kysymykset ja vastaukset oli ennen digiaikaa) ja lukitsin tämän vastauksen. Se oli siinä, sen ottaisin mukaan, niin riittäisi luettava. Tietysti kymmenen vuotta sitten, kun ostin ekan Kindleni, niin vastaus muuttui saman tien Kindleksi (ja aurinkopaneelilaturiksi).

Pikakelaus tähän päivään noista ajoista ja nyt olen jumissa saarella koronan takia. Onneksi en ihan autiolla, mutta aika harvaan asutulla kuitenkin. Kindle on tietysti mukana. Mutta jumissa ollaan. Tiistaina täällä tehtiin päätös, että kaikki kansainväliset lennot on peruttu 27.3.2021 saakka. Tulee vain muutamia viikottaisia huoltolentoja Ranskasta ja hätätapauksessa lentoja Sydneystä/Sydneyyn. SIIS MAALISKUUN LOPPUUN SAAKKA 😱😱😱. Aika shokki, että kielto jatkuu niin pitkälle. No ei tarvitse miettiä enää päästäänkö jouluksi käymään Suomessa tai pääseekö ystävät tänne tämän vuoden puolella. Ei pääse. Kukaan ei pääse mihinkään suuntaan ilman todella hyviä perusteluita ja täällä tietysti säilyy tuo parin viikon karanteenipakko tuonne maaliskuun loppuun saakka.

Eikä se hemmetin postikaan siis kulje ennen ensi vuoden huhtikuuta, mitään ei voi meille postittaa eikä mitään voi tilata, koska ei taida DHL:kään toimittaa tällä hetkellä tänne saakka eikä meidän paketit mahdu noille Ranskan lennoille ikinä. Tässä taas huomaa, miksi ei kannata niin kauheasti suunnitella etukäteen kaikkea mahdollista. Oli paljonkin seikkoja, joiden vuoksi oli ”helppo” muuttaa näin kauas, mutta mikään niistä ei enää pelitä. Ei vieraita, ei postia, ei ”lähimatkoja” Australiaan eikä Uuteen-Seelantiin. Ei salmiakki- tai xylitolpurkkalähetyksiä. Mies puolittaa jo omia purukumejaan, kun varastot oli laskettu puolen vuoden mukaan ja hyvällä lykyllä pärjätään vuoden loppuun. Menee tähän ”kun olis tiennyt, niin olis pakattu useampi laatikollinen konttiin”-sarjaan. Tähän puutteeseen ei tietysti kuole, mutta tiukkaa tulee tekemään, terveisin nim. ”lähes koko ikänsä purkkaa päivittäin syönyt” 🙋🏻‍♀️. Mietin tässä myös, että osaiskos salmiakkia valmistaa itse. Muistaakseni olin kemian tunnilla ainoa, joka sitä onnistui tekemään. Eikä ihme, terveisin nim. ”myös salmiakkia lähes koko ikänsä (lähes) päivittäin syönyt” 🙋🏻‍♀️ eli motivaatio oli kohdillaan.

Kirsikkana kakussa on kuukauden päästä oleva itsenäistymisäänestys. Etukäteen olimme ajatelleet, että jos tulos on kyllä, niin täältä saattaa joutua tekemään pika-exitin, mutta nyt ei tehdä mitään exitejä vaikka tilanne äityisi millaiseksi kähinäksi. Jos tulos on ei, niin viime kertaiseen äänestykseen verrattuna ilmapiiri on paljon kireämpi eli sitten ainakin tulee jotain kärhämää. Sitä varten tänne on lennätetty lisää santarmeja ja armeija lienee valmiustilassa. Isoin kiho eli pahisten tribun (St.Louis, tämä tribu saarrettiin viime äänestyksen jälkeen panssariajoneuvoilla) grand chef, joka on samalla Union Caledoniennen puheenjohtaja ja kongressin edustaja muistutti eilen lehdessä, että ei väkivaltaa vaan vuoropuhelua. Se oli Jean-Marie Tjibaoun perusajatus. Kirjoitan herra Tjibaousta oman postauksen ja vähän tästä itsenäistymishistoriasta samalla. Sen verran kuhinaa ilmeisesti on, että asiasta pitää muistuttaa.

Ja jos tuo on kirsikka kakun päällä, niin ylimääräisen kermavaahtopursotuksen tähän tilanteeseen tuo vielä etelän nikkelitehtaan myyntiprosessi. Paikalliset haluaisivat sen itselleen, jotta kaikki rikkaudet hyödyttäisivät enemmän täkäläisiä, mutta eivät ole valmiita maksamaan siitä mitään. Eivätkä kyllä ihan oikeasti kykene sitä pyörittämään, mutta se ei tunnut olevan niin tärkeä seikka. Firma neuvottelee australialaisen ostajan kanssa ja ilmeisesti nyt odotellaan vain Ranskan valtion kantaa (tai sitten äänestystulosta). Tähän liittyen perjantaisin on ollut aika isoja mielenosoituksia, joten täällä voi parikin kytevää pommia räjähtää kerralla. Tai siis parikin kermakakkua lentää päin näköä…..

No mutta, täällä ollaan jumissa Robinson Crusoena 2020, sähköt ja netti on, ruokaa on ja kelit on mukavat. Ja se Kindle on 😄. Yritetään pysyä positiivisina, kunhan kukaan ei pölli mun Kindleäni. Ei mitään hätää siis, mutta ajatuksen tasolla tällainen jumissa oleminen hiukan ahdistaa. Olen kehittänyt tässä jo erilaisia skenaarioita, miten täältä ihmiset siirretään turvaan, jos tarve on ja nythän on paljon risteilyaluksia tyhjän panttina eri puolilla maailmaa….. minähän tietysti vaadin Turussa valmistetun aluksen, että suostun sellaiseen astumaan 😁😎.

Pahempiakin paikkoja jumittamiselle olisi.

Ja kun tästä globaalista pandemiasta joskus selvitään, niin haastatteluissa kysellään ehkä taas mitä ottaisit mukaan, jos jäisit pandemian vuoksi jumiin jonnekin?

PS edelliseen postaukseeni eli matkasuunnitelmiin liittyen ei kuulemma kannata mennä sinne Ouvéaan niin pian itsenäistymisäänestyksen jälkeen, koska siellä on kaikki kiihkeimmät itsenäistymisen kannattajat. 80-luvulla sisällissota kulminoitui Ouvéassa panttivankidraamaan (neljä santarmia tapettiin, 27 panttivankia otettiin, seuraukset oli aika rumat). Jatkan siis lomasuunnitelmien tekemistä ehkä äänestyksen jälkeen.